Iäkkäät vanhemmat

Joo-o, elämä on väsyttävää ja yksitoikkoista jos ei ole kiinnotunut siitä osasta, jonka on saanut. Älä elä pelkästään muiden kautta, esim. vanhempien, vaan ala tutkia, mitä ja mikä sinä olet ja mitä sinä elämältä haluat. Kartoita omat toiveet, haaveet, unelmat, yms. ja sitten vaikka kuinka pienin askelin kohti.

Tähän viestiin mun on helppo samaistua.

Äiti on vaihteeksi parkkeerattu hoitolaitokseen, päässee sieltä pois parin kuukauden päästä. Taistelut viranomaisten kanssa ovat uuvuttavat, eikä ole mitään annettavaa enää kenellekään. Takki on tyhjä.

Teini-ikäiset lapset kotona, exä on juuri löytänyt uuden naisen (mikä on tosi mukavaa) ja muksut ovat nyt vähän epävarmoja, mitä tästä seuraa. Jäävätkö iskän kakkospaikalle vai ei. Pojalla varsinkin on suru puserossa. Jos tässä tilanteessa hakisin uutta seuraa, se tuntuisi kuin pettäisin omat lapset tavallaan. Heidän täytyy saada olla varmoja "ykkösyydestään" ainakin jonkun kanssa.

Onneksi on tekemistä, sellaista kivaa puuhaa. Kevät tulee, kesä... aika kuluu ja elämä rullaa omalla painollaan. Ollaan vaan kyydissä ja nautitaan siitä mitä on.

Omalla kohdallakin olen joutunut miettimään, miten auttaa vanhempiani. Kuitenkin niin, etten vedä itseäni loppuun. Olen päättänyt, että kun olen kotona, niin yritän olla vaatimatta itseltäni liikoja.

Oli tarkoitus pärjätä ilman omaa autoa. Käyn kuitenkin sen verran usein jatkossa vanhempieni luona, että julkisilla liikennevälineillä aikaa kuluu liiaksi. Toinen siskoistani, joka on myös hoitanut vanhempieni asioita muuttaa ulkomaille, joten yhä enemmän vastuuta siirtyy minulle.

Edelleenkin turvaan äitini matkustamisen. Hän tarvitsee tunnetta vapaudesta ja kunnon yöunia, sillä isäni liikkuminen yöaikaan pitää äitiäni hereillä. Olen miettinyt, että voisin huolehtia vanhemmilleni pakkaseen valmiiksi ruokia. Noissa käyttämissäni työpaikkaruokalupaikoissa on hyvää ruokaa ja esimerkiksi voisin noita ruokia ostaa sieltä kilohintaan.

Vanhempieni tukena olen, mutta kun tämä aika joskus päättyy, niin sen jälkeen elän vain omannäköistäni elämää. Toivottavasti vanhempani kuitenkin elävät pitkään ja voivat hyvin.

Omia henkireikiäni ovat koirani ja työni sekä tietysti veneeni, jonka kunnostamisesta ehompaan kuntoon on tulossa projekti :). Pidän matkustamisesta. Tällä hetkellä veneeseen ja tulevaan autoon uppoaa sen verran käteistä, että jätän matkustelun vähäksi ajaksi vähemmälle.