Äitiys

Samassa veneessä minäkin eli raskausviikolla 12. Äitiys on minulle etupäässä turvaa, suojaa ja tulea. Itselläni on ollut voimakastahtoinen, suojeleva ja äärimmäisen rakastava äiti. Siksi miellän itsenä äitinä vahvaksi. Ikäänkuin lempeäksi naaraseläimeksi, joka hellästi nuolee pentujensa turkkia ja puolustaa niitä tarvittaessa raivoisastikin. Oma äitini on ollut tukeni ja turvani ja koenkin siksi, että voin siirtää saman voiman lapselleni. Jumalattaren näen äitinä hyvin oman äitini kaltaisessa hahmossa: uhkean Willendorfin Venuksen, joka on valmis taistelemaan lastensa puolesta. Valmis seisomaan vaikka koko ihmisten yhteiskuntaa vastaan. Ja silti niin hellän ja itsekin rakkautta ja hoivaa kaipaavan, puolisonsa tukea tarvitsevan.

Hei ja onneksi olkoon. Mariasta on monta tulkintaa. Hän on sekä ylistetty että alistettu. Hän on kieltämättä kiehtova. Niin kuin äidit tekevät niin teki Maria: Kätki sydämeensä kaiken mitä lapsesta sanottiin ja tutkisteli sitä.
Muuten hän joutui naisena ja äitinä kokemaan sellaista, jota ei äitien soisi vaikka josskin mitassa melkein kaikki äidit joutuvat kokemaan. Yksi kovin juttu varmasti oli, kun lapsi jonka hän oli synnyttänyt ja kasvattanut ja oli hänelle ilmeisen rakas, joutui vihan ja väkivallan kohteeksi.
Siunattu olkoon sinun kohtusi hedelmä t. naispappi