Minulla on kaksi lasta ja samoin miehelläni. Meillä parisuhde sujuu hienosti, mutta mies selvästikin vieroksuu lapsiani, jotka siis asuvat meidän kanssamme. Lapseni ovat urheilullisia 8harrastavat siis seurassa ja kilpailevat) ja minulle rakkaita, meillä suukotellaan ja halaillaan. Miehen lapset ovat pullukoita ja hiljaisia, heillä vaihdetaan hyvänyönsuukko, eikä juuri muuta, harrastuksia ei ole. Minun lapsillani on paljon hellittelynimiä, hänen ei ainoatakaan, ja joskus minusta tuntuu, että mies on kateellinen meidän suhteestamme. Yhteistä lasta tekisi molemmilla mieli, mutta vahvistaako se miehen kuulumista meidän perheeseen, vai erottaako se minun löapseni sitten meidän pikkuperheestä. Kokemuksia yhteisistä lapsista?
Minun kakarat jä hänen lapset
Sarita
71521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietit yhteistä lasta, tai siis te molemmat mietitte. Mun mielestä teidän täytyy todella keskustella asiasta, moneen kertaan. Ota rohkeasti esille myös nämä asiat, jotka sinua arveluttavat. Mieti yhdessä miehesi kanssa näitä perheeseen kuulumisen tunteita ja sinun pelkojasi. Puhu myös näistä hellyydenosoituksista ja sinun tavastasi olla äiti. Ole mahdollisimman avoin miehellesi.
Kun harkitsette yhteistä lasta, sen tosiaan täytyy lähteä teistä kahdesta ja teidän rakkaudestanne toisianne kohtaan, aivan samalla tavalla kuin perinteisessä ydinperheessäkin, ei se sen kummempaa ole. Ja aikaisemmat lapset saavat pikkusiskon tai -veljen, aivan kuten perinteisessä ydinperheessäkin.
Anteeksi, jos loukkaan (en siis välttämättä ole oikeassa).
Eli kirjoituksesi luettuani mulla tuli tunne, että sä oikein leuhkit omilla lapsillasi ja aliarvioit miehen lapsia.
Mitä välijä sillä on, jos miehen lapset ovat hiljaisempia pullukampia eivätkä urheile tms. harrasta, jollei he itse tahdo.
Ehkä miehesi ei ole sellainen lässynlässy ihminen, että kokoajan pitäisi olla pussailemassa ja keksiä nöpönassuja ja kullanmuru ilmaisuja.
Silti hänen lapsensa ovat varmasti hänelle yhtä rakkaita kuin sinun lapset sulle.
Miten se ilmenee, että mies vieroksuu lapsiasi?
Miten sä suhtaudut miehen lapsiin?
Jos suunnittelette yhteistä lasta teidän kannattaa perinpohjaisesti kertoa tuntemuksenne toisillenne pelot ja hämmennykset ym. mitkä painavat tällä hetkellä mieltänne ennekö teette yhteistä lasta.
Todellakin tuli mieleen, että olet aika itsekäs, MINUN lapset ovat NIIN ihania ja TEKEVÄT kaikki NIIN hyvin. Miehen lapset ovat pullukoita ja eivätkä harrasta mitään. Hei haloo!! Katsohan peiliin ja mieti vähän suhtautumista. Ei todellakaan kaikki pidä tuollaisesta lässytyksestä. En minäkään saatikka mieheni! Olette erilaisia.
Ymmättän ihan täysin miltä sinusta tuntuu. Meillä on vähän sama tilanne kuin sinulla ja tuntemukseni on samat. En kuitenkaan koe olevani itsekäs jos ajattelen noin kuten sä. Otan myös toisen lapset huomioon mutta eihän tää nykyinen huomaa ku sen miten paljon olen omani kans. Meillä on tytön kans avoimet, mukavat välit missä ei tunteita piilotella. Toisaalta taas luulen, että ex:n nykyinen ajattelis ihan samalla tavalla kuin me ku eihän ne isät ole kuin viikonloppuisin lasten kans eikä ne osaa tunteita näyttää. Mulle mun lapset ovat aarteita ja sen vuoksi minulle ainutlaatuisia.
Mikäli miehesi jo nyt vieroksuu lapsiasi, tilanne ei siitä muutu. Luulisin ainakin näin. Tutuilla on vastaavia tapauksia, ja yhdessäkään tilanne ei ole mennyt parempaan päin. Sitten ne lapsesi vasta tiellä onkin. Vauva kun tarvitsee KAIKEN huomion.
Meillä tilanne oli vähän erilainen; mulla ei ollut lapsia, mutta miehellä pari etälasta. Mutta samaa meidän tilanteessa oli se, että minä osoitan (positiiviset) tunteeni avoimesti ja mieheni ei. Hän ei kertonut lapsilleen, kuinka paljon rakastaa, hän ei halannut eikä suukotellut. Hänellä ei ollut tapana entiselle vaimolleenkaan kertoa tunteistaan eikä niitä näytellä, ei edes silloin aikanaan kun suhde oli tuore. Se vain ei ollut mieheni aikaisemman perheen tapa. Mutta, kun me aloimme aikanamme seurustelemaan, miehellenikin tuli tapa suukotella, halailla ja päivittäin kertoa rakkautensa. Kun meille tuli yhteinen lapsi, me molemmat paijaamme, suukottelemme ja halailemme lastamme. Mutta, kun etälapset ovat meillä, tunteiden osoitus on vähäisempää, myös yhteistä lastamme kohtaan. Mutta se EI TARKOITA, että rakastaisimme silloin vähemmän, tai mieheni rakastaisi heitä vähemmän. He tietävät, että isä rakastaa, heillä vain on erilainen tapa! Ja se vielä, että meidäb perheessä yhteinen lapsi on todellakin yhdistänyt perheen.
kannattaa ottaa asia puheeksi sillai kun tilanne on sellainen että pystytte keskustelemaan oiekasti toisa syyttelemättä,eli herkkä hetki ja kasin.eli mitkä ne syyt tähän voisivat olla,ehkä asian työstäminen olisi se mikä avaa ne syvät lukot jotka on sisimpään kätketty,ymmärtämättä itsekään.