HÄN KAIPASI ISÄLLISTÄ KURITUSTA

Hän ei sanonut mitään, vaan yritti irrottaa rannettaan otteestani. Ei onnistunut. Toinen pinna minulle! Minusta tuntui, että Poika oli jo melko huolestunut.
Tartuin oikealla kouralla häntä niskasta kiinni ja painoin hänen päänsä jalkojeni väliin, niin että vasen reiteni oli hänen rintansa alla ja oikea reiteni painoi hänen niskaansa. Se on sellainen pihti josta ei karata, varsinkin kun väänsin häneltä kädet selän taakse ja lukitsin kummankin käden sormia kouraani. Sellaisesta otteesta eivät sormet irtoa millään ja kädet ovat täysin poissa pelistä. Minulla oli oikea käsi vapaana, sillä aloin päästelemään Pojalta vyötä ja aukoman farkkuja. Kiirettä minulla ei ollut, sillä nuorimies oli täysin minun hallinnassa. Sen kuuli niistä V-alkuisista sanoista ja mölähtelyistä, joita häneltä pääsi. Toimin kuitenkin rauhallisesti ja päättäväisesti, koska tiesin, että reiteni ei häntä vahingoita. Housut olivat kohta alhaalla ja kauniin muotoiset pakaralihakset tanssivat villisti Pojan potkiessa jaloillaan. En malttanut olla taputtelematta niitä vähän. Tunne oli mahtava, aika vähällä oli pistänyt Pojan tähän tilaan, saattoi olla melkoinen ylläty kaverille ja häpeä hiipi mieleen. Jopa aikuinenkin mies saattaa murtua itkuun tässä tilanteessa, kun tajuaa, ettei voi enää mitään.
En minä Poikaa siihen piiskannut, vaan nopealla liikkeellä tempaisin hänet syliini ja lukitsin vasempaan kainalooni. Se on mukava tapa pidellä nuorta miestä aloillaan. Kurkottelin pöydältä piiskan ja räpsäytin vaaleille sileille pakaroille. Siitä Poika nousi niin raivoisaan taistoon, että minun oli pakko nosta vasen jalkani pitelemään hänen jalkojaan aloillaan. Räpsäisin uudestaan ja taas alkoi ankara vääntö. Tämä on minusta koko piiskauksen hienoin kohta, kun vastustaja yrittää tosissaan vapautua. Silloin aistii hänen epätoivonsa ja sen kuinka hän pikkuhiljaa luisuu kurittajan määräysvaltaan. Vitsa heilahtaa harvakseltaan ja väliajat minä keskityn pitelemään Poika aloillaan ja nautin hänen lihaksikkaan vartalonsa taistelusta. Hän ei ole kuitenkaan treenannut ja siksi uupumus koittaa nopeasti. Nyt hänet on helppo pitää aloillaan ja piiskaus alkaa. Noin parinkymmenen iskun jälkeen hän alkaa itkeä ja pyydellä minua lopettamaan. Minusta hän on saanut asiallisen määrän, joten lopetan ja päästän hänet otteestani. Hän ei uskalla edes sanoa mitään.
Tästä eteenpäin minä olen hänelle hellä ystävä ja suojelija, jonka apuun hän voi aina turvautua. Noin puolen tunnin kuluttua Poika on niin rauhoittunut, että näen hänen katseestaan, että hän haluaa kysyä jotakin, joten rohkaisen häntä:
– Paljonko sinä nostat penkistä?
Olen tottunut sellaiseen kysymykseen, joten minulla on vastauskin valmiina, enkä yhtään valehtele.
– Vajaat 200, luulisin.
– Oot sinä helvetin riski jätkä!
En viitsi sanoa, että piiskatuista aina tuntuu siltä ja että piiskaus on tekniikkalaji. Ja että piiskaus onnistuu suhteellisen vähäisellä ylivoimalla, jos homman osaa.

Juurikin näi se menee ja etenee.

Hieno kirjoitus kiitos. Olisi mukava kokea vastaavaa.

No mikset oika kokeile, haaveilet täällä usealla palstalla, monenmoisesta - miksi haaveilet, toteuta haaveesi, älä tyydy fantasioimaan.

Piiskaajat vähissä -kunnolliset-. Ja meitä pttskaa tai remmiä haluavia suhteessa paljon.
Muutama vuosi sitten koitin, kaverin kanssa joka halusi myös piiskaa, toistemme ruotimista. Leikiksi meni. Piiskurin täytyy olla vahvempi vanhempi ja omata piiskaajalle ominaisen auktoriteetin. Kuten isä-ukko aikoinaan, SIINÄ EI !&V: SÄLLI KUN VIGAHTI KERRAN JA HUOMASI OLEVANSA MUNASILLAAN UKON POLVELLA ja remmi alkoi laulaa, ei auttanut armonpyydöt, ei itkunväännöt, ukko määräsi tahdin. Harvoin sitä tuli mutta sitten sitäkin ankarammin ja aina syystä. Velimies remmitettiin vielä 17v. ja se kuva on piirtynyt aivoihini, niin että housuissa alkaa aina paineet tuntua kun sitä muistelen.
Voi kumpa pääsisin vielä oikean piiskurin kynsiin tai kunnon sub koulutukseen.

Piiskaajia on todella harvassa, olisiko syy siinä, etteivät he ole huomanneet miten hienoa on antaa isän kädestä nuorelle miehelle. Jotkut piiskattavat saattavat olla aluksi jopa ylimielisiä ja tuumaavat, että minä tässä vähän löysäilen, niin pääset alkuun. Mutta vähän aikaa kun räpsii, niin he huomaavat olevansa täysin toisen otteessa ja yrittävät vapautua siitä, ponnistavat aivan tosissaan, mutta mikään ei auta. Olen ottanut pojan vasenpaan kainalooni ja istun penkillä, jonka reunassa on vahvistus, josta saan lujan otteen. Jotta poika pääsisi ylös, hänen pitäisi jaksaa nostaa ilmaan itsensä, minut ja n. 20 kg painava penkki. Jaloillaankaan hän ei pystu ponnistamaan eteenpäin, sillä istun niin lähellä seinää, että hänen päänsä on seinässä kiinni.

Pitää olla melkoisen riski kaveri, jos siitä aikoo irti päästä ja tämä nuori jätkä ei ole sellainen. Räpsin harvakseltaan ja aistin pojan tilaa, ylimielisyys lähtee, kaikkivoipuus karisee, voimatkin ovat hävinneet jonnekin ja aikuinen on muuttunut jälleen keskenkasvuiseksi. Vaikka piiskattava rääkäisee turvasanan, niin en minä häntä irti päästä, piiskaaminen kyllä loppuu. Siiten vasta hän vapautuu, kun osaa kertoa mitä hänelle tapahtuu, jos hän vielä törttöilee.

Tietenkin poikaa hävettää hirveästi piiskan saanti, se on aivan oikeaa häpeää. Toisten kasvoista loistaa kunnioitus häpeän lisäksi. Joku on ihmeissään, kuinka tuo tapahtui, hän on sentään jengin vahvin jätkä. Silloin en malta olla kysymättä, että koitetaanko uudestaan? Uusintaa ei ole tarvinut ottaa. Mutta häpeää pitää paikkailla. Kerron pojalle, että hän pisti niin kovasti hanttiin, että tuskin kukaan toinen häntä ennen. Jos hänellä olisi tekniikka hallussa, niin olisipa paha piiskata noin riskiä kaveria.

Nolottaa hieman narrata tuolla lailla toista, koska totuus on, että tuosta kaverista ei ainakaan 30 vuoteen tule niin vahvaa, ettenö minä saisi häntä piiskattua.

Uusijoitakin ilmaantuu, he valitsevat perinteisen kaavan. Eli piiskaa pyllylle väkisin. Yksi junttura on käynyt kolme kertaa, hän ei tajua kuinka on mahdollista, että hänet piiskataan. Se kaveri jännittää sen verran, että on melko helppo tapaus.

Vanha aloitus, mutta niin todentuntuinen ja hyvin kerrottu, että täydet pisteet. Tuollaisia miehiä pitäisi olla paljon enemmän, jotka tekisivät eivät meinaisi.

Olen nähnyt netissä sellaisiakin kirjoituksia, ettei saisi pistää vastaan, piiskaaja ihan loukkaantuu, jos joku tohtii uhmata hänen auktoriteettiään. Kuitenkin on myös sellaisia piiskattavia, että heille pääasia on se väkisin, itse piiskaaminen on sivuseikka. Tällaiselle kaverille ilmeisesti riittäisi se, että hänet ottaisi polvien päälle mahalleen, eikä laskisi millään pois. Sellainen syö miestä, kun toinen pitää väkisin otteessaan. Muistan jo lapsena nähneeni teinipojan itkeväv, kun naapurin isäntä ei päästänyt häntä pois polveltaan, ilmeisesti se oli liian jännittävä ja nöyryyttävä paikka. Muistan myös kaveriporukassa erään isomman kaverin ottaneet heikomman pojan polvelleen mahalleen, ei kuitenkaan piiskannut, mutta näytti että se olisi mahdollista. Kovasti vaivaantunut oli heikompi poika kohtelustaan, se on sellainen piiskaamisen ja uhkaamisen välimuoto, joka varmasti hävettää.

Suosittelisin jätkäporukassa painin tapaista ja kun vahvempi on saatu selville, niin sitten voisi jo koettaa onnistuuko isän kädestä mitenkä hyvin ihan leikkimielellä. Jos kaveri tykkää saada kuritusta, niin kyllä hän jollakin tapaa palaa asiaan.

Ota jätkä kiinni ja piiskaa!

kiva oli lukea :)