TA:lle

Minäkin olen pohtinut näitä samanlaisia asioita mielessäni jo muutaman vuoden jolloin kaikki alkoi....

Itken, tunnen sisällä tuskaa, en tiedä tykkääkö oma ihastukseni vai pitäisikö sanoa jopa rakkauden kohteeni tätä, en voi olla vain ihastunut tai sitten se on todella syvää semmoista, kuvittelen varmaan kaiken mielessäni että hän pitäisi minusta koska olen antanut hänelle niin sanotusti narun josta hän voi vetää jos haluaa, ja jos sinä tietty olet täällä, niin vaikka vaikuttaisin iloiselle oikeasti olen surun murtama sisältä, yritän vain esittää itselle ja muille että kaikki on hyvin.

Jos se palanen on sun sydämesi, mut tahdon sut kokonaan..

Luulenpa, että jos vielä kohtaisimme ja tekisit aloitteen en pystyisi torjumaan sinua. En enää jaksaisi. Antaisin periksi.

Tavallaan aikanaan teinkin, josta kuitenkin peräännyin kun sain tietää hänen olevan varattu ja koko tilanne painui jonnekkin sisimpiimme ilman että sitä koskaan käsiteltiin.