Lääkärin odotushuoneessa satuin lukemaan jutun amerikkalaislainsäädännöstä näissä sijaisvanhemmuusasioissa. Siellä lapsi tulee "vapaasti adoptoitavaksi" jos on ollut yli 22 kk sijoitettuna - vaikka vanhemmat vastustaisivat tätä ...
Itse tuollainen kuullostaa kauhealta - tosin en tiedä miten näitä sijoituspäätöksiä tehdään jne.
Itse tuollainen kuullostaa kauhealta - tosin en tiedä miten näitä sijoituspäätöksiä tehdään jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistelen joskus lukeneeni/kuulleeni, että Yhdysvalloissa huostaanotot menevät aina oikeuden kautta. Vanhemmille annetaan tietty määräaika, jonka aikana elämä on saatava kuntoon. Jos tämä tapahtuu, lapset palaavat takaisin vanhemmilleen. Mikäli vanhemmat eivät pysty annetussa määräajassa kuntoutumaan, he menettävät oikeutensa lapseen ja sen jälkeen lapsi on adoptoitavissa.
kyllä se näin menee. Yhdysvalloissa sijaisvanhemmuus on aina väliaikaista. Lapsille pyritään saamaan aina OMA koti, myös juridisesti. Jos biologiset vanhemmat eivät kykene kuntoutumaan tietyssä ajassa, lapsi pääsee adoptoitavaksi. Minä näen asian niin, että jokaisella on oikeus omiin vanhempiin, joko biologisiin tai juridisiin. Suomalaiset sijaislapset roikkuvat jossain siinä välillä; sijaisperheellä ei ole oikeuksia ja biologinen vanhempi ei useinkaan välitä, silti hänellä on huoltajan oikeudet. Entäs sijaislapsi joka ei tule koskaan palaamaan biologiseen kotiinsa? Eikö hänelläkin ole oikeus omiin vanhempiin jos biologinen ei kykene. Lapsella on oikeus sellaisiin vanhempiin, jotka ei vaikeuksien ilmestyttyä sano, että me ei enää halutakkaan leikkiä enää kotia vaan sijoitus puretaan, vaan pysyvät hänen rinnallaan vaikeuksista voittoon!
Amyn lailla (tv4 su klo 17.00) käsittelee amerikkalaista nuorisotuomioistuinta ja sosiaalitoimiston työtä. jos sarjassa on siteeksikään totta on meno meren tuollapuolen kyllä suomalaisittain katsoen melkoista.
jos on korjattavaa suomalaisessa systeemissä, niin toivon ettei ainakaan korjata tuon sarjan kuvaamaan amerikan meininkiin.
..koska tilanne vaihtelee osavaltioiden lainsäädännön mukaan.
Sellaisissa tapauksissa, kun tiedetään ettei lapsi koskaan palaa biologiseen kotiinsa, pitäisi adoptio sallia viranomaisten toimesta.
Mikä säästökin sosiaalikustannuksissa siitä koituisi ja lapsi kiinnittyisi entistä paremmin uuteen kotiinsa. Ei tarvitsisi vuosia odotella Kolumbiasta lasta.
Kyllähän Suomessakin on mahdollista adoptoida sijoitettua lasta - toki siihen tarvitaan vanhempien suostumusta. En missään nimessä kannata viranomaisten mielivaltaa tässä - adoptio on kuitenkin hyvinkin "iso" juttu.
Suomessa ei tarvita vastaavaa pakko adoptio mallia kuin USA:ssa. Mielestäni parempi vaihtoehto on esim 1½-2 vuoden koeaika sijoituksen jälkeen, jolloin biovanhemmilla on viimeinen mahdollisuus näyttää kykynsä kasvattajina ja lapsesta huolehtivina aikuisina.
Koeajan kuluessa ei sallita päihdeongelmia, ei juopotteluputkia yms. Tapaamisten täytyy sujua suunnitelmien mukaan, samoin muu yhteyden pito. Jos biot rikkovat sopimuksia koeajalla rajoitettaisiin tapaamisia ja yhteydenpitoa muutenkin tulevina vuosina. Tämä siksi, että lapset tarvivat säännöllistä elämää kasvaakseen ja kehittyäkseen.
Ehkä semmoinen "puoli adoptio" voisi tulla kyseeseen, jolloin lapsilla säilyisi perimysoikeus biovanhempaan, mutta muuten toimittaisiin adoption säännöin. Näin toimien ennen kaikkea pompottelu lasten kohdalla loppuisi ja sijoitukset muuttuisivat pysyviksi.