Mä aloitin fantasiasarjaa, joka kertoo Fabien nimisestä pojasta (19 v. poika?), joka saa tietää olevansa tärkeä osa maansa tulevaisuutta. Siitä alkaa jännittävä seikkailu, johon kuuluu haltioita, magiaa, taisteluja, puolieläviä (ei zombeja), kääpiöitä (ohimennen), henkiä ja muuta. Olen yrittänyt tunkea mukaan myös romantiikka, huumoria, draamaa ja kadonneen prinsessan etsintää.
Aika perustajan toi kai on, mutta on yllätyksiäkin tulossa, esimerkiksi Fabienilla onkin yli 500 vuotiaita siskopuolia ja yhden päähenkilöni historia on aivan muuta kuin luultiin. No joo, tollasta...
Lukisitteko jos näkisitte? Miltä kuulostaa? Ja ennenkaikkea, luuletteko, että voisi menestyä?!
Aika perustajan toi kai on, mutta on yllätyksiäkin tulossa, esimerkiksi Fabienilla onkin yli 500 vuotiaita siskopuolia ja yhden päähenkilöni historia on aivan muuta kuin luultiin. No joo, tollasta...
Lukisitteko jos näkisitte? Miltä kuulostaa? Ja ennenkaikkea, luuletteko, että voisi menestyä?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se että lukevatko ihmiset ja menestyykö teos ovat asioita, jotka selviävät vasta kun kirja on kirjoitettu.
Se että jollakin on 500 vuotias siskopuoli, ei ole mitään uutta. Oma siskoni on neljänkymmenen, mutta vaikuttaa välillä 600 vuotiaalta.
Suomi on pienenpieni markkina-alue, fantasialla on vaikeaa, menestys on suhteellista, olisitko tyytyväinen 200 kappaleen myyntiin? (retorinen kysymys, ei tarvitse vastata)
Kirjoita se kirja. Tuossa aloituksessa on elementtejä tosiaan vaikka koko sarjaan. Muista kirjoittaa niin hyvin kuin osaat - älä oikaise mutkissa.
Jos kirjasta tulee hyvä, myös lukijat löytävät sen. Kirjoita kuitenkin ensisijaisesti itsellesi, vasta sitten muille. Kirjoittaminen kehittää sinua ihmisenä, vaikka kirjaa ei koskaan julkastaisikaan. Niin, ja se tunne, kun saat kirjasi valmiiksi.
Ja kaiken ei tarvitse olla uutta. Tärkeämpää on, miten sanot sen. Kirjat ovat täynnä avioeroja, murhia, arjenkuvauksia, maahisia ja örkkejä (harvemmin 500 vuotiaita sisaria).
Fantasiaa ei juurikaan kustanneta Suomessa. Ja sitä kirjoitetaan ihan hirvittävän paljon. Tämä on fakta. Pitää kirjoittaa aivan järjettömän hyvin, jos haluaa julkaista.
Omaksi ja kaverien iloksi voi tietenkin kirjoittaa mitä hyvänsä. Kuten edellinen kommentoija sanoi, kirjoita kirja, kirjoita se hyvin ja usko siihen itse.
Millaista fantasian pitäisi olla, jotta se julkaistaisiin? Olen nappulasta asti kirjoitellut aloittajan tarinan tyylisiä käsikirjoituksia, muutamilla hiuksenhienoilla eroilla. Kaksi niistä olen käyttänyt kustantajalla, kummastakin sain positiivista palautetta. Sanottiin, että minulla on kirjoittajana lahjoja ja olen hyvän tarinankertoja. Ei siis riitä, että on taitava.
Ymmärrän, näin vuosien jälkeen, mikä omissa käsikirjoituksissani oli pielessä. Tai ei niissä kaiketi mitään suurempaa vikaa ollut, niissä vain ei ollut sitä jotain. Ne hyvät puhtaasti omaperäiset ja persoonalliset ideat, joita niistä löytyi, hukutin kliseiden sekaan. Koska fantasiatarinan täytyy sijoittua keskiaikaan, koska täytyy olla viisas velho, paha kuningas, uljas ritari, kaunis soturitar, maaginen taikaesine ja suuri tehtävä. Vai täytyykö?
Onko fantasiakäsikirjoituksen rikottava rajoja päästäkseen läpi? Mitä olen suomalaisia fantasiakirjoja lukenut (en montaa, kourallisen ehkäpä), ne ovat olleet huonoja, mutta ne ovat poikenneet käännetyistä. Niissä on ollut oma erikoinen leimansa, ei aina edes hyvä tai toimiva tai hyvin kirjoitettu, mutta kuitenkin.
Mitähän fantasiaa nyt Suomessa julkaistaisiin, J.S Meresmaan Mifonki-sarja, Katri Alatalon Mustan ruusun maa -sarja, Enorannan Omenmean vallanhaltija muutaman vuoden takaa. Jos ihan perinteistä fantasiaa haetaan.
Nyt tuntuu olevan pinnalla paranormaalit romanssit ja dystopiat. Faktahan on se, että sitä julkaistaan, millä uskotaan olevan kaupallista potentiaalia.
Siis tähän täytyy kyllä sanoa, että ihmiset lukee sitä mikä on tuttua ja turvallista. Kaikkea uutta pelätään, niin se vaan ainakin täällä Suomessa menee.
Joten tuosta voi tulla jotain, kunhan juonessa on järkeä, kirjoitus hyvää ja oma kädenjälkesi näkyy. Henkilöhahmoilla on suuri merkitys tarinaan, yritä tehdä heistä uskottavia ja antaa jokaiselle oma persoona, historia — mitä ilmeisesti olet miettinytkin — ja haaveet. Mitä he tahtovat tulevaisuudelta? Miksi he ovat tehneet jotain mitä ovat nyt sitten tehneetkään? Miten he toimivat eri tilanteissa?
Onnea vaan yritykseen!
Itse näkisin kyllä mielelläni vähän mielikuvituksellisempaa fantasiaa vaihteeksi ja ihan aikuisille suunnattuna vielä. Noi dingsongpingin listaamat sarjat taitavat kaikki olla nuorille suunnattuja ja kaikki ainakin maailman rakentamiseltaan aika perinteisiä. Ei sinänsä etteikö ne olisi sinänsä varmasti hyviä, mutta nykyaikana jotenkin takaperoisia. Kuten tuossa aikaisemmin kysyttiinkin, että täytyykö noissa fantasiatarinoissa olla aina ne tietyt elementit? Fantasia kun voi tarkoittaa muutakin, tutustukaa vaikka siihen mitä anglo-amerikkalaisilla markkinoilla on tarjolla: ei ne kaikki ole sitä peruskeskiaika-huttua.
Eiköhän noiden paranormaalien romanssien ja dystopioidenkin kohdalla ole juna jo mennyt ja kustantajat keränneet pikavoittonsa? Kannattaisi siis yrittää keksiä jotain omaa.
Aikuisille ei taideta juurikaan julkaista suomessa kirjoitettua fantasiaa. No, tulee mieleen vain Helena Waris (?) Uniin piirretty polku ym. samaan kirjasarjaan kuuluvat kirjat. Ehkä Sinisalonkin voisi löyhästi niputtaa kotimaiseksi fantasiaksi, vaikka mun mielestä se menee enemmän urbaanin fantasian ja spekulatiivisen fiktion puolelle.
Joo, ameriikoissa kyllä julkaistaan vaikka mitä, mutta Suomessa vissiin vähän mukavuusalueella.
En usko, että noi paranormaalit romanssit ja dystopiat on vielä kuluneet loppuun. Jos teinit lukee, niin niitä kannattaa julkaista. Omaa kannattaa silti yrittää keksiä, ei sillä, mutta eivät ne keskiaikamiljöössä tapahtuvat miekka ja magia seikkailut mitään omaa ole nekään...
No tota, noi on kyllä itse asiassa aika aikuiseenkin makuun... Ja kaikissa kolmessa on tosi erilaiset maailmat. Kannattaa lukea ne itse ennen kun tuomitsee!! Se et jokin löytyy nuortenosastolta kirjastosta ei meinaa fantasian kohdalla viel mitään.
Fantasiassaki on tosi montaa eri lajia, joista perinteinen fantasia on vaan yksi. :D
Itse kirjoitan mielikuvituksekasta, romanttista fantasiaa (joka ei missään nimessä sisällä vampyyreita, ihmissusia tai muita "vaarallisia suhteita", jotka ovat kyllä jo niin kuluneita). Yksi käsikirjoitus on pyörähtänyt noin kymmenellä kustantajalla, mutta palaute on ollut "mielenkiintoinen, muttei sovi meidän kustannusohjelmaan".
Mielestäni sinullakin on hyvin mielenkiintoiset lähtökohdat tarinalle. Isoa osaa toki näyttelee se, miten kirjoitat. Eli miten tekstisi "pureutuu tajuntaan" ja pitää mielenkiintoa yllä. Pelkistä aineksista on paha mennä sanomaan mitään tarinan hyvyydestä.