Olen kahden miehen loukussa.
Kun avioliitossa meni kehnosti, alkoi romanssi työmatkalla työkaverin kanssa.
Siitä on aikaa jo viisi vuotta.
Meillä kummallakin on oma perhe tässä rinnalla.
Sydäntä puristaa tämä tilanne meidän kaikkien kannalta. Eikä vähiten lasten.
Miten voisi repiä sydämen rinnasta ja lopettaa avioliiton, johon on syntynyt kaksi lasta, jossa mies on tunnollinen ja hoitaa asiansa, perheensä?
Miten voisi repiä sydämen rinnasta ja lopettaa suhteen, joka on kaikkien toiveiden täyttymys, jossa tunneme syvää rakkautta?
Miten ihmeessä elämä menee tällaisissa tapauksissa? Onko kokemuksia?
Kun avioliitossa meni kehnosti, alkoi romanssi työmatkalla työkaverin kanssa.
Siitä on aikaa jo viisi vuotta.
Meillä kummallakin on oma perhe tässä rinnalla.
Sydäntä puristaa tämä tilanne meidän kaikkien kannalta. Eikä vähiten lasten.
Miten voisi repiä sydämen rinnasta ja lopettaa avioliiton, johon on syntynyt kaksi lasta, jossa mies on tunnollinen ja hoitaa asiansa, perheensä?
Miten voisi repiä sydämen rinnasta ja lopettaa suhteen, joka on kaikkien toiveiden täyttymys, jossa tunneme syvää rakkautta?
Miten ihmeessä elämä menee tällaisissa tapauksissa? Onko kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi,
tuttu tilanne. Voin sanoa että kummassakin tapauksessa oot pahassa liemessä. Kysymys on hymyiletkö itse vai hymyilevätkö sukulaisesi. Kokemuksesta voin sanoa että lapset kyllä sopeutuu mutta muut onkin sitten eri asia. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pysyä vanhassa mutta.......sydän vei ja vie vieläkin :)
Tsemppiä ajatuksille. J
..vaikka iselläni rinnakkas-suhde vasta vähän aikaa. Ajatukset ovat jo sekaisin ja mietityttää kovasti tilanteemme.
Olen yrittänyt irti rakkaastani jo monesti, silti perun päätökseni aina kun näemme. Erossa oleminenkin on välillä yhtä tuskaa. Raastaa ja repii sydäntäni rinnasta, ja itken perheeni puolesta. Voimaton olen lopettamaan....kumpaakaan..särjen vain itseäni.Tunteeni ovat täällähetkellä voimakkaammat kuin järkeni. Huomenna tilanne voi olla toinen...Välistä tuntuu, että jospa paljasuisi suhteeni, niin ratkaisu ei enää olisi vain minun...Taidan olla ihan hassu....
Joka tapauksessa hyvää jatkoa sinulle kohtalontoveri..Sinä itse parhaiten tiedät, kukaan muu ei voi puolestasi päätöstä tehdä...
Kyllä tuntuu hienolta, kun on tehnyt omasta mielestään perheensä eteen kaiken minkä voi ainakin omasta mielestään. Varmaan olen jättänyt tekemättä jotain, mutta en tahallani.
Ainakin itse kärsin kolmantena pyöränä olemisesta. Vuosien veitsen viilely alkaa tuottaa tuolosta ja tietoisuus siitä että ei kait tämä ole se elämisen perimmäinen tarkoitus olla näin. Valitettavasti en itse tullut kiireessä havainneeksi, että toinen nainen olisi ratkaisu ongelmiin. No ihminen on oppiva eläin.
Paljon vanhempana, tuon saman kokeneena, menettelin siten etten luopunut perheestäni. Ajattelin, että ykkösasia on hoidettava tuntuupa miltä hyvänsä.
Kakkosen kanssa sovimme, että pidämme rakkautemme suurena salaisuutenamme, varjelemme sitä tietäen ja tunnustaen ettei kaikkea voi saada.
Se on tiukka paikka. Kakkosrakkaus on jäänyt kaukaiseksi, mutta merkittäväksi - molemmille osapuolille.
Kyllä siitä selviää, tietty vie aikaa. Ite lähin pois, mutta palasin takaisin. Niin oli kuitenkin parempi. Sitä vaan monesti rakastuu ihastumisen tunteeseen. Joka menee joskus ohi, ja hinta voi olla kallis. Tilaisuus tekee varkaan, sanotaan. Pyrkikäämme välttämään sellaisia tilanteita ja pitämään avioliiton pyhänä. Sitä tulisikin hoitaa, molempien.
Kuuntele sydämesi ääntä. Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa n.4 vuotta sitten.Vaihdoin tutun ja turvallisen liiton uuteen elämään. Alkuun tuntui tosi pahalta,siis sen vanhan jättäminen, mutta nyt kun vuodet ovat kuluneet tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Jopa x:ni on hyväksynyt minut taas takaisin ystäväpiiriinsä.