Blinit

Maistuu blinit toki! Onhan blinit ja mäti, smetanan ja punasipulihakkeluksen kanssa sellainen herkku, ettei niitä syödä kuin kerran vuodessa, jos sitäkään.

Siianmätiä ja miks'ei kirjolohenkin saatan kyllä laittaa samalla tavoin ja tarjota paahtoleivän kanssa. Kovin paksuista blineistä en oikein pidä, yksikin silloin riittää minulle.Voisulan olen jättänyt tarpeettomana pois, vaikkakin se onkin tosi hyvää. Samoin en lipeäkalankaan kanssa tarjoa voisulaa, en edes maksalaatikon kanssa:D

Monet tarjoavat "sillikaviaarin" kera lisukkeena, itse olen vain tarjonnut blinit tuon kalanmätismetanan kanssa. Tattaripuuro on minulle vieras maultaan, joskin mieheni perhe hänen lapsuudessaan oli siihen ihastuneita. Avioiduttuamme hän valmisti uunipuuron tattariryyneistä, vaan enpä tainut olla viehättynyt sen mausta,...oli tosin kuivahtanut uunissa hieman:D
Eniten kaikista puuroista pidän ruispuurosta, pitkään kypsytettynä ja voisilmän kanssa, joskin hyvin harvoin sitä keitän, sen ollessa silloin pääateriana illalla.

Karjalasta kun olen niin kotoa ovat tuttuja tattari-sekä hirssiuunipuurot. Leivän paiston jälkeen uunipuurot, pottilohkot sekä karjalanpaistit jälkilämmössä paistettiin. Lämpöä riitti haloilla lämmitetyssä uunissa.
Silloin en pitänyt tattaripuurosta mutta nyt kaikki maistuu. Ani harvoin vaan tulee uunipuuroja valmistettua. Sillikaviaari on hyvä lisuke, joskus olen sitä tehnyt.
Blinit kuuluivat myös karjalaiseen perinteeseen. Ne paistettiin siinä leipäuunia lämmitettäessä uunin suussa.

Periaatteessa keitetään samoin kuin riisipuurokin. Sen voi keittää maitoon tai veteen. Uunipuuroon 1,5dl hirssiä ja litramaitoa ja pari nokaretta voita pinnalle sekä hieman suolaa.
Ryynit pitää huuhtoa kunnolla. Huuhdon muutamaan kertaan ja valutan siivilässä.

Hirssi on gluteeniton.

Blinejä taisin saada joskus 1975 paikkeilla silloisessa Neuvostoliitossa. Hyvää ruokaa olivat, söisin vieläkin jos saisin.
Tattaripuuroa itse tein joskus 1970 -luvulla ihan pakkauksen ohjeen mukaan. Erinomaisen hyvää tuli! Se vain ihmetytti ja ihmetyttää vieläkin, että miksi sen maku tuntui siltä, että sitä olen ennenkin, kauan sitten syönyt. Ja takaan ja alleviivaan, etten sitä ole tässä inkarnaatiossani koskaan ennen syönyt!
Maailmassa on monta asiaa, jotka ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...

En ole, ikävä kyllä, saanut tilaisuutta niistä nauttia.
Telkkarin eilisessa ruokaohjelmassa kokki sanoi, että yhteen bliniin voi kulua desi rasvaa.
Miksipä siis eivät hyviä olisi. Eipä niitä päntiönään syödä.

Olen minäkin joskus blinejä paistanut, kun on ollut vieraita laskiaisen aikaan, mutta turhan työläitä ja ennenkaikkea kaloripitoisia ovat, jätän jo suosiolla väliin. Tattarin makuun en ole mieltynyt , turhaan jauhopussi pilaantuisi laskiaisten välillä. Blinien kanssa nautittavat täytteet ovat kylläkin mieluisia, etenkin siian mäti, smetana (kevyt creme fraiche käy ihan hyvin), sipulisilppu ja sienisalaatti. Tarjoan niitä isojen foliossa kypsytettyjen uuniperunoiden kanssa esimerkiksi saunan jälkeen, saavat potut muhia kypsiksi omia aikojaan uunissa kylpemisen ajan. Katkarapu- ja kinkkutäytteetkin maistuvat uuniperunoiden seurana.

Tavallisia lettuja tulee tehdyksi usein, ovathan ne lastenlastenkin suosikkeja, ja aina on tarvikkeita kaapissa niihin. Muurikkalettuihin lisään toisinaan ohrajauhoja anopin oppien mukaan, hän saattoi myös vichyvettä lisätä, jotta tuli oikein rapeita ja pitsireunaisia räiskäleitä. Muistelen, että hän lisäsi tilkan alkoholia blinitaikinaa kuohkeuttamaan, prosentithan haihtuvat kuumennettaessa.

Käyn silloin tällöin Kirkkonummella Pokrovan Ortodoksiluostarissa ostamassa mukaan borssikeittoa ja kaalipiirakkaa, ja blinejäkin siellä on ollut tarjolla. Ennen pääsiäistä voisikin taas mennä, voisi ostaa vaikka pienen baban ja nauttia ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Tuosta blinien väliin jättämisestä, muistuikin mieleeni mieheni viimeinen syntymäpäivä elokuussa. Lapset ja omatkin lapseni olivat tulossa kaikki, ja ystävä pariskuntakin, kun lapsensa puhelimessa muistivat isän rakastavan blinejä.

Silloin jouduin kieltäytymään niiden paistosta, muun tarjoilun jo järjestettyäni työläitä kun ovat!

Kiitollisuus oli mielessäni, kun italialainen miniä ja poikansa tekivät kotonaan taikinan, ja synttäreillä keittiössä iloisina paistelivat blinejä vadillisen:D
Sääli, ettei mieheni enää jaksanut ihmispaljoudessa tuskin suupalaakaan syödä, joten veimme vävyn kanssa hänet makuuhuoneen puolelle omaan sänkyyn nauttimaan loput ateriastaan rauhassa.

Kauppareissulle onkin nyt lähdettävä, suunnittelin inkivääribroileria laittavani tänään,... hei då

Älä vaan tee niitä tattarilettuja sanoi esikoiseni joskus. Kuopuksen herkkuruokaa ovat, joten teen muulloinkin kuin laskiaisen aikaan. Työelämässä meillä oli kerran vuodessa blinikestit jonkun luona. Tarjoilen smetanan, sipulin ja mädin kanssa. Kirjolohenmäti käy, sitä on pakasteena saatavissa syrjäkulmillakin. Tattaripuurosta pidän, voisilmä pitää olla.

Nyt tuli sitten tehdyksi elämäni ekat blinit. Taikinasta jäi puolet yli.
Resepti oli liian iso, vaikka vähensin nesteen määrän yhdellä desilitralla.
Maistuivat hyvältä, jauhona puolet tattarijauhoja ja puolet vehnää.

Lisukkeina oli kirjolohen mätiä,( jota en kiitos ota), ja katkaravun pyrstöjä, smetanaa, punasipulia, suolakurkkuja ja hunajaa.

Lopun taikinan panin jääkaappiin ja paistan huomenna toisen mokoman.