voi alkaa odottaa kuolemaa?
Missä iässä
hartaana
31312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Heti kun syntyy, jos älyää. Mietittäisiin välillä muutakin kuin kuolemaa, vaikka se meistä jokaista odottaakin.
Parasta elää tämän biisin ohjeella.
http://www.youtube.com/watch?v=BX3E_4eTA_c
Jos ei koe elävänsä ensinkään, niin kuolema voi olla vapauttava kokemus.
Entä kuoleman edesauttaminen?
Minä tiedostin kuoleman läsnäolon jo pienenä. Nyt en enää välitä patkääkään. Tulee, kun on tullakseen.
Miks sitä edesauttamaan, kun se on ainut varma asi joka tulee jokaiselle?
Turha odottaa jos ei aio edesauttaa sen tuloa!
Varautua voi mutta ajoituskin on arvaamaton ennusteista huolimatta.
52-vuotisen ihmisen sairauteen liittyvän elinikäennusteen haarukka oli 3 - 12 vuotta.
Riippuen iästä ja kunnosta.
Viikon kuluttua tulee mittariin 66-vuotta eikä muutosta normaaliin elämään ole havaittavissa.
Turha puristella kiveksiään asioiden kanssa joihin ei voi vaikuttaa.
Tai, voihan asennoitua presidentillisesti. "Kuinka makaaberia! Minäkö muka kuolisin"!
Niin kuin monesti olen palstalla maininnut - en usko olemassaoloni lakkaavan fyysisen kuoleman hetkellä. Kun tekee työtä iäkkäiden parissa, niin välistä pysähtyy ajattelemaan 90-vuotiaan kohdalla, että tälläkin ihmisellä on enää vuosia parhaimillaankin noin 15 vuotta ja sehän hurahtaa kuin lentäen. Ja tiedämme että hyvin hjarva elää 115-vuotiaaksi.
Tunnen hyvinkin hyväkuntoisia 90-kymppisiä, jotka elelevät vielä omassa kodissaan. Titenkin haluaisi ja toivoisi, että voisi antaa näille erittäin laadullisen ajan heidän ajallisen elämän viime-etapillaan. Monet ovat käyneet läpi kovat koettelemukset ja pulavuodet. että saisivat levätä ja nauttia vielä viime hetkinään.
odottamaan kuolemaa jos muuta et keksi ,,
ei tässä ole helppoa muillakaa,
senku alat vaikka heti, mutta älä pitkästy, voi olla että joudut odottamaan kymmeniä vuosia,
Tasan satavuotta olisi sopiva ikä, mutta jos kyllästytttää ehkä aikasemmin
Aika harva taitaa odotella kuolemaa.
Mutta jotkut kyllä odottavat. Tarkoitan niitä, jotka toimivat enemmän tai vähemmän vihanneksina vaipoissaan ja kivuissaan sängyn pohjalla. Eivät pysty enää tekemään itsemrhaakaan ja kun eutanasia kielletty, mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin odotella.
Olihan aloitus tarkoitushakuinen, mutta aihe on tärkeä. Eutanasian salliminen vain lakitekninen asia. Se kun nykyisellään laitonta. Huvittavaksi asian tekee, ei itsemurhaa ole kriminalisoitu ja avustettu itsemurhakin on laillista. Mutta sellaiset ihmiset, jotka tarvisisivat apua kuolemiseen, heidän kohdalta kyse onkin sitten rikoksesta.
JA sitten on niitä kaheleita, jotka ihan tosissaan lässyttävät kuoleman jälkeisestä elämästä. Kyllä punaiset paperit saa monestakin syystä, mutta taruolentoihin uskova ja pahimmillaan hallusinaatioista kärsivä ihminen onkin joittenkin mielestä sitten terve ihminen.
Kyllä kuolemaan pitäisi suhtautua tavallisena osana elämän kulkua, ei tällä tavalla, kuin siihen nykyisin suhtaudutaan, siis pelolla ja fantasiamaailmoihin sekoilemalla.
=DW=
Itsemurha vaatii kovaa luontoa heikkoluontoiset ei uskalla vaikka mieli tekisi.
Kautta aikain ovat ihmiset lähteneet ennen aikojaan, jos mieli tekee niin Arto Paaslinnalta löytyy aiheeseen sopivaa kirjallisuutta,
Esim.hurmaava joukko itsemurha, ja paljon muutakin sopivaa
Mielestäni vaatii urheutta elää elämä luonnolisella tavalla loppuun asti, kipuineen ja vaivoineen. Jos kuolemanjälkeinen ei pelota, niin kuin ateistit väittävät, niin mitkä heitä sitten estää tekemästä itsemurhaa ihan itse. Ei kai siinä tarvita mitään eutanasiaa toisen taholta.
Eutanasiaeri asia kuin itsemurha.
Mikähän tuossa voi olla vaikea ymmärtää? Itsemurhan voi tehdä itse, avustettu itsemurha on vain itsemurha, missä lääkäri mukana, mutta potilaan itse pitää pystyä toteutukseen.
Eutanasia on itsemurha, missä toteutusta varten tarvitaan apua, Aika hyvä vertaus on kokonaan halvaantunut ihminen, joka yksinkertaisesti ei enää pysty itse tekemään mitään. Olemassa paljon sairauksia, jotka vievät liikuntakyvyn, Mutta yksi esimerkki muistui mieleen, missä halvaantunut onnistui tekemään itsemurhan ajamaalla puhaltelemalla ohjattavalla tuolilla uima-altaaseen.
Ja sitten on nämä, joilla lisäksi aivotkin kaurapuurona. Niitä pidetään hengissä, vaikka itse olisi eläissään tehnyt toivomuksen, että sellaisessa tilanteessa autetaan kuolemaan aktiivisesti, eikä tehdä passiivisesti murhaa lopettamalla hoito. Nesteytyksen lopettaminen on murha, ja sen pitäisi olla rangaistava teko, koska potilas itse ei päätä siitä kuin joskus harvoissa tapauksissa, jos ihminen on älynnut tehdä hoitotestamentin, elikkäs kieltänyt hoidon jatkamisen tuollaisessa tilassa. Mutta jos on toivonut aktiivista eutanasiaa, siinä potilaan oma tahto ohitetaan, mikä sekin on rikos, mutta siitäpä ei sitten rangaistakaan.
En voi käsittää, miksi uskontoja sotketaan asiaan, kyse lainsäädännöstä ja ihmisen itsemääräämisoikeudesta.
=DW=
Täsmennys.
Itseasiassa kyse siitä. Jos lääkäri ei auta potilasta kuolemaan, se laillista. Jos lääkäri, tai joku sukulainen käskee lopettamaan nesteytyksen, se myös laillista. Mutta laitonta on, jos lääkäri jättää potilaan toiveen huomiotta eikä itse pistä sitä piikkiä.
Todella sairasta moraalia käytännössä kiduttamista.
=DW=
Uskovaiset pääsee taivaaseen, ota se huomioon,
Se onkin kai ihmiskunnanhistorian suurin vedätys.
Iteasiassa tavallaan toivoisin, että nämä heaven/hell jutut olisivat ainakin joittenkin kohdalla totta. Olisi hupaisa seurata monien naamanilmeitä, kun pietari komentaakin net alakertaan :DDDDD
=DW=
Niinpä se menee, ainakin kukkahattu tädit ja baskeri-papit saarnaavat, kiltit tytöt pääsevät taivaaseen-----loppu onkin kansan suusta tuhmat tytöt minne vain!
mä joka aamu olen pettyny ku en olekkaa kuollu ku joka aamu herään taas tähän samaan tylsään elämään,
työelämä on kauas jääny, kukaan ei enään tarvitse eikä halua vaivoikseen, eikä ilokseen
kuolla haluaisin mutta ku ei , aina uni loppuu ja herään uuteen päivään,
kuinka kauan tätä pitää kestää
Joka ikusen päivän jonka täällä elää, tosin onhan täälläkin sellaisia jotka odottaa jotain toista ja parempaa elämää jossain tuntemattomuudessa.
Joten eiköhän vaan aivan kiusallakin eletä toisten harmiksi, johan siinä hallituksen nuorisojengillä on mietittävä miten pääsisivät meistä eroon.
Nyt vaan keksiin hyviä keinoja miten saan tarvittava määrän ravinto ja asuminen, niin et heillä ei ole enää tulojakaan meistä, koska, johan meidän pienet eläkkeet, ja niistäkin menee lähes kaikki veroihin.
Kyllä elämä olisi kapea-alaista, jos kaikki vanhuusikäiset olisivat jossain piilossa. Kun on vanhuksia ja heikkojakin, joita myös nuoret näkevät niin se auttaa ihmistä miehuuden vuosinaan muistamaan, että elämä on sittenkin lyhyt.
Elämään kuuluu myös ulottuvuudet, joita ei voi hallita.
No kun ovat piilossa.
Laitoksissa ja omissa jengeissään. Siis mun mielestä ihmiselle pitäisi antaa eläkepapereiden mukana syanidi pilleri. Ihmiset kun elävät nykyisin liian vanhoiksi.
Mä nyt mieluusti kärjistän asioita. Mutta kandeis miettiä, mikä lie syynä, että nykyisin näin, niinkuin on. Varmasti monia syitä, joille hankala tehdä enää mitään. Ite sen verran maalainen jne, olen nähnyt ruumiita, olen nähnyt sairaita ja olen nähnyt vanhuksia. iteasiassa näen nykyisinkin, aina joskus, vaikka omat esiisät on kaikki montussa mätänemässä.
Nykykakarat näkee mummojaan ja vaarejaan vain jouluisin hymyilemässä kun joulupukki on käymässä. Muuten net on pakattuna laitoksiin, eikä kakarat niitten luona kulje kyläilemässä. ne ei periaatteessa edes tunne isovanhempiaan mitenkään. Se nyt vaan käytännön syistäå on näin. Ei kaupungeissa ole isoja asuntoja, minne mahtuisi monta ikäpolvea samaan asumaan, eikä töissä jne käyvillä yksinkertaisesti olisi aikaa autella ja hoidella niitä.
Samalla tavalla isovanhemmat on pissa kakaroitten kasvattelemisesta. Joskus, kun jotain pikkujouluja tms, mummeli otetaan kattelemaan kakaroitten perään, koska se tulee halvemmaksi, kuin palkata joku siihen hommaan. Tämä oikeasti on ongelma. Itellä muutamakin tuttu, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää mitään mummeleita apuna lastenhoidossa. Jos menoja, eikun soitto jonnekin mannerheimin lastensuojluliittoon ja tuurillaan saa palkattua jonkun rahalla lapsenvahdiksi. ei kaikilla ole sukulaisia ja jos on, ne voi asua vaikka missä.
Aloitukseen viitaten, kuoleminen on nykyisin teollisuutta, liukuhihna hommaa. Jos tolkuissaan ja hokaa makaavansa jonkun Terhokodin sängyssä, siinäpä ei ole paljoakaan muuta tekemistä, kuin miettiä, kuinka mones raato tulee siihen sänkyyn olemaan, kun kuolee pois kuleksimasta.
Että kyllä mä tavallaan ymmärrän ihmisiä, jotka pelkää kuolemaa. Monet pelkää sitä, että kuolemaan ei pysty kuin yksin, siihen hommaan ei saa kavereita tueksi.
=DW=
"Elämään kuuluu myös ulottuvuudet, joita ei voi hallita."
Hyvin sanottu reppuriika. Nykyihmisen hybris, suuruusharha, ei vain näe, eikä tunnusta noita ulottuvuuksia. Hallinnan hallinnan illuusio kitkee pois transkendenssin, eräänlaisen ylimaallisen ymmärryksen, minkä tiedeusko leimaa huuhaaksi tai heikkomielisyydeksi.
Epämukavuusalueeksi kai nuo toiset ulottuvuudet nykyään määritellään, eikä sinne juuri mennä, ellei tiedossa ole gurun paikkaa ja rahallista palkintoa.
Kirkon piiriissä ei raha välttämättä ole se houkutin, mutta nykyihminen ei juuri eksy sinnekään, koska katsoo kirkon opetuksen liian ahtaaksi, liian tunkkaiseksi ja ennenkaikkea mittaa sitä väärillä mittareilla...
Jospa tämä lohduttaisi.
http://www.youtube.com/watch?v=yBCb8o2C_RE
Harmillisen huono video, jonkun tökerön harrastelijan otos - mutta laulu on hieno.
Paras tulkinta tästä kappaleesta ikinä. Nuori ihminen tietysti käyttää omanlaisiaan maneereja, mutta tuo ääni...
Kyllä kuolema tulee, sen tietää jokainen, varsinkin ikäisillämme on pitkästi yli puolet elettynä.
En pelkää kuolemaa, jos en odotakaan.
Carlos Castanedan mukaan on syytä elää tietäen, että kuolema on "vasemman olkapääsi takana" kaiken aikaa.
Minusta tuossa on suurta viisautta. Kuoleman läheisyys saa ihmisen elämän täydemmin, kuten monet vakavan sairauden kanssa kamppailleet ja siitä selvinneet tietävät.
Euforiaa, ylimaallista hyvänolontunnetta, voivat kokea myös ne, jotka tietävät kuolevansa. Siihen ei tarvita edes uskoa tuonpuoleiseen. Tuleeko se morfiinista tai kipulääkkeistä, en tiedä, mutta se ei tule kaikille.
Eutanasiaan viitattiin. Minusta keskustelu siitä kulkee yleensä samaa rataa, hyvin synkissä merkeissä, ja sitä käyvät pääasiassa nuoret, terveet ja - kuolemanpelkoiset (!) ihmiset.
Ja kun ihmiskuva nyt on kaventunut, aine on saanut niskalenkin hengestä, niin ei kai sitten muuta ole odotettavissakaan.
Hyvin sanottu, noin minäkin asian ajattelen:
" Minusta keskustelu siitä kulkee yleensä samaa rataa, hyvin synkissä merkeissä, ja sitä käyvät pääasiassa nuoret, terveet ja - kuolemanpelkoiset (!) ihmiset. "
Jos on kokenut todellisia vastoinkäymisiä, on voinut oppia, että niistäkin huolimatta elämä jatkuu, ja on elämisen arvoista.
Yleensä ainakin.
Hyvä sinä, taas.
"Jos on kokenut todellisia vastoinkäymisiä, on voinut oppia, että niistäkin huolimatta elämä jatkuu, ja on elämisen arvoista."
Niinpä. (sanaton). Mutta kun meillä on mielestäni nyt vallalla sellainen ajattelu, että kaikki kärsimys on turhaa, sitä ei pidä olla, ei elämän aikana eikä kuoleman lähellä.
Minusta tähän päivään mahtuu mahdottomasti epänormaalia ja epätervettä hekuman ja ulkonäön ihannointia. Vain pienenä esimerkkinä, minkälaisia joidenkin elämänarvot ovat.
Sairaus, vanhuus, kuolema koetaan kauneusvirheinä, jotka yritetään unohtaa, poistaa olevasta ja omasta tietoisuudesta. Kieltää, vaikka ne aina kuuluvat elämään.
Pelkäsi niitä sitten kuinkakin.
Kellä siihen on varaa.
Silloin, kun elämässä mielestään kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin nähnyt ja raihnaisuus on niin kivuliasta, että riittävä lääkitys ei vie kipuilua pois tai riittävän alas, ilman että pää pöhnääntyy ja sukkaluistaa enemmän kuin ajatus.