Kiia Ellinoora tai Kia Ellinora.
Mitä?
eemukka
9636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kiia ellinoora tai kiia eleonoora.
SUOSI(N) SUOMALAISTA =)
Eli: Kiia Ellinoora
Kiian kanssa sopii myös:
Kiia Karoliina
Kiia Kamilla
Kiia Eerika
Kiia Adalmiina
Kiia Olivia
Kiia Sofia
Kiia Nellinoora
Kiia Nellanoora
Kiia Eleonoora
Kiia Henrietta
Kiia Kaarina
Mitä mieltä näistä olet? =)
Nellanoora,nellinoora,kamilla
1 Kiia Kamilla
2 Kiia Nellinoora
3 Kiia Nellanoora
Tosi hyviä minusta!!!
Kia tai Kiia on YÄK! On kuin lokki kiljuisi.
Kia näyttää vitsikkäältä suomalaisen sukunimen kanssa (ja jos perhe ei ole suomenruotsalainen), Kiia on Suomessa parempi vaihtoehto.
Nellanoora on näitä mielestäni tyylittömimpiä ja kouluttamattomimpien ihmisten nokkelia "keksintöjä". Nellanoora-nimellä koitetaan jälkitellä Eleonoora-nimeä, jonka merkitys: El-Jumala, Noor-valo. Ellinoorakin on tästä aika amismaista raiskausta, mutta Nellanoorassa nimen alkuperä on jo yhtä hakoteissä, kuin että Väinämöisestä ruvettaisiin vääntämään Nellimöistä! Väinämöisen ok "lempinimi" on Väinö.
Toinen hirveä raiskaus on Sarlotta (Charlotta). Antakaa saman tien sitten lapsienne nimiksi Bellerwo, hienompi väännös Kalvevalan Pellervosta. Tai Nikokin on "kivampi" Nigona tai Tanja-Danja, Kristiina-Grishdine, Aleksi-Alegzi, Vuokko-Wuoggo. KIRJAIMIA EI SIIS VOI MUUTELLA NIINKUIN ITSELLE SOPII, tai muuten siirrytään nimestä, joka on joskus jotain tarkoittanut, tyylittömään sanahelinään, joka ei tarkoita mitään millään kielellä.
Kiiasta tulee kyllä mieleen Riki Sorsan Kii-ki-kii-biisi, jossa lokki kiljuu. Mutta silti ihan toimiva nimi, tunnen sen nimisiä lapsia, ja monien mielestä lyhyt ja näpsäkkä nimi.
Tyylikkäät ehdotukset:
Kiia Eleonoora
Kiia Eveliina
Kiia Kastehelmi
Kiia Maria
Kiia Karita
Kiia Isabella
Kiia Annikki
Kiia Minerva
Kiia Karelia
Kiia Susanna
Kiia Karoliina/Katariina/Kristiina
Nyt en aivan ymmärrä Tyylipoliisin pointtia... Paheksut nimeä Sarlotta, joka siis on "suomennos" nimestä Charlotta mutta toisissa viesteissä paheksut sitä, että suomalaiselle lapselle annetaan ulkomainen nimi. Tässähän kukaan ei ollut vääntämässä suomalaisesta nimestä ulkomaalaisen kuulosta (esimerkkisi Vuokko-Wuoggo, Aleksi-Alegzi) vaan nimenomaan kääntämässä ulkomaalaista nimeä SUOMALAISEEN SUUHUN SOPIVAKSI! (jota itsekin aina peräänkuulutat). Miksi siis nimi Christine kääntyy helposti Kristiinaksi, Michaela Mikaelaksi tai Alexandra Aleksandraksi mutta Charlottaa ei saa "suomentaa" Sarlotaksi? Voisitko Tyylipoliisi kertoa, milloin nimen suomentaminen on sallittua ja milloin ei. Jotta me "nimienraiskaajat" emme tee virheitä :)
Ja Kiiasta, lokin kirkuminen kyllä tulee mieleen minullekin!
Hyvä kysymys, johon selitän perustelut nopeasti:
Olen "vastustanut" sitä, että suomalaisen sukunimen seuraksi (suomenkieliseen perheeseen) laitetaan vauvalle nimi, joka ääntyy hankalasti suomen kielessä tai esim. c-kirjaimet riitelevät k-kirjaimien kanssa. Esim.
Josephine Karttula [dzjoshfän ranskaksi, josefiin ruotsiksi]
Cristina Karttula (tasapainoisempi Kristiina Karttulana)
Kaikissa muissa nimissä nimen alkuperä ja ääntämys säilyy alkuperäiselle suhteellisen uskollisena konsonanttien ääntämisen suhteen (Mikaela, Aleksanteri, Josefiina) (muutokset lähinnä d-t. Esim. Michaela ja Mikaela ääntyvät molemmat kovalla k:lla), vaikka olisikin "väännetty" suomalaiseen suuhun, mutta:
Charlotta - alkuperä Charles - Carlo (italialainen nimi, lempinimi Carlasta, alkuperäisin muoto Carlo)
Charlotta-nimen alkuperäisin muoto on siis miehen nimi Carlo, joka ääntyy Karlo. Italiassa on myös Carlotta-nimisiä naisia, ääntämys Karlotta. Ranskan kieli (josta levinnyt englantiin) on tästä nimestä vääntänyt vuosisatoja sitten pehmennyksen alkuun, koska näissä kielissä tällöin ääntämys on helpompaa. Siis Carlo-Charles, Carlotta-Charlotta/e. Oikeana ääntämyksenä ja kirjoitustyylinä voi siis pitää muotoja Carlotta [Karlotta] ja Charlotta [Sharlotta] tai Charlotte [Sharlot].
Suomessa ei kannata lähteä viemään tätä englannin ja ranskan kehitystä vielä eteenpäin muuttamalla sh- ja k- äänteet vielä eteenpäin s-äänteeksi (Sarlotta), silloin ollaan aika kaukana alkuperäisestä Carlo-nimestä [k-äänteellä]. Vähän sama, kuin Espanjassa "omittaisiin" suomalainen nimi Sampo, ja muutettaisiin se muotoon Estampoi. Niin, onhan se mahdollista, mutta ei kovin tyylikästä, ennekuin se on todella juurtunut kieleen ja kulttuuriin. Ja nimi on aika kaukana alkuperäisestä.
Ranskan ja Englannin kulttuureihin ja kieliin Charlotta-muoto Carlotasta on juurtunut perin syvästi.
Sarlotta on Suomessa aika erkoisen näköinen muunnos, koska ei ole vakiintunut. Enkä usko että vakiintuukaan. Sama olisi Angelika [andzelika]-Anselika (lähtökohtana Angel-Enkeli). Liian outo ja kaukana alkuperäisestä, en usko että tulee koskaan vakiintumaan.
Eli nimen lähtökohta vaikuttaa nimen "suomentumiseen". Ja tietysti yleinen tapa, jos joku on kauan ollut tunnettu, se on yleisesti hyväksytty ja pysyvä käytäntö.
Kirjoitusasu riippuu paljolti siitä minkäkielinen perhe on kyseessä ja miten haluatte nimen lausuttavan.
Jos tytöstä tulee täysin suomenkielinen niin käyttäkää kaksoisvokaaleja sekaannusten välttämiseksi - ei tarvitse aina selittää että yhdellä iillä ja oolla.
Suomenkielisen Kia-tytön nimen ääntäisin lyhyellä iillä jos kirjoitetun nimen perusteella pitäisi arvata.