Epävakaan äidin tai isän vaikutus

Lapsesta tulee sarjamurhaaja-psykopaatti tai psykiatri.

Epävakaa vanhempi ei kykene tavanomaiseen objektisuhteeseen omiin lapsiinsa. Eli lapselle tällainen vanhemp on kuin rikkinäinen peili, jotain saa aina takaisin, mutta silti aina hieman vinoutuneesti. Omassa lapsuudessani vanhempani ei kyennyt minkäänlaiseen tunnekannatteluun, eli jouduin käytännössä käsittelemään pahaa oloa aina yksin. Toisinaan piti taas kuunnella tuntitolkulla isäni työasioita ja hänen monologia elämästä, hänen ollessa puheliaalla tuulella häntä piti kuunnella loputtomiin. Isäni myös päätti aina kaiken, jos piti olla hauskaa niin sitä keksittiin väkisin ja silloin kun masensi, niin koko porukan piti olla kuin maansa myyneitä. On hyvä muistaa, että epävakaa persoonallisuus kuuluu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, joten lapsi voi kohdata ihan puhdasta narsistista nöyryytystä ja raivoakin tällaiselta vanhemmalta.

Eli siis vastauksena kysymykseesi, voisin kuvitella että aiheuttaa masentuneisuutta sekä psyykkisen kehityksen pitkittymistä. Mitä sitten näistä mahdollisesti seuraa, niin se voi olla koulukiusaamista ja kyvyttömyyttä myös aikuisemmalla iällä muodostaa pysyviä ja kypsiä ihmissuhteita.

Kyllä se hankaloittaa elämää. Saattaa mennä pitkään ennen kuin ympyrä sulkeutuu ja tajuaa mistä henkiset ongelmat johtuvat. Tämän jälkeen on mahdollista eheytyä.
Hyvät kunnolliset ihmissuhteet saattavat pelastaa, mutta jos ei sellaisia ole, menee elämän rikkinäisyyden korjaamisessa aikaa.

Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun. Vanhempi ei kestä lapsen negatiivisia tunteita vaan joutuu käsittelemään ne yksin tai että puhuu ja pelottelee asioilla joita lapsi ei ymmärrä tai osaa käsitellä. Sekin on tuttua että täytyi elää vanhemman tunteiden ja tuntemusten mukaan jos vanhemmalla huono päivä tai vihainen joutui koko perhe kärsimään siitä. Ole joutunut kiusatuksi ja ihmissuhteet on olleet vaikeita. Itseluottamus ailahtelee ja olen usein huolestunut lisäksi hyväksyn ihmisiltä monenlaista käytöstä onkohan jotain juurta sillä että olen lapsuudessa myötäillyt ja hyväksynyt vanhemman ailahtelevuutta ja koettanut pärjätä yksin turvattoman oloni kanssa.

On myös olemassa lääkkeet jotka vievät oireilun vanhemmalta lähestulkoon kokonaan pois ja terapia joka auttaa varsinkin kun vanhempi haluaa sitä ja persoonallishäiriönen vanhempi joka tiedostaa mikä on lapsella ja lapsille haitallista omakohtaisesti kun sen on läpi joutunut käymään,voi varsin tehokkaasti hoitaa lasta hyviäkin normaaliksi ihmiseksi, on lapsia jotka kehittyvät täysin normaalisti juuri siksi kun vanhempi tiedostaa nämä asiat ja työstää itseään niissä juuri päin vastoin, on ihan eri asia jos vanhempi ei ymmärrä oman käyttäytymisen ongelmaa ja/tai tee asialle mitään.

Täyttä helvettiä elämä tulee olemaan.

Riippuu lapsesta tietenkin, toiset ne pärjäilee aika hyvin toisilla on vaikeuksia elämässään .
Kun ajattelee sodan jälkeistä aikaa niin ei se mitenkään ollut harmonista oloitilaa oikein kellään. Mutta ihmisiä tuli niistäkin lapsista.
Usein hyvin pärjääviä kun aikuistuvat , vaikka kotona saattoi olla kaaos

Ajattelin juuri tätä kysymystä näin elämäni ehtoolla.
Huono omatunto, kun on koti, ruokaa, lämmintä...
Oman elämänsä mieleisekseen luoneet sisaret, mutta veljet!
Isä ja äiti erosivat joka päivä jakaen lapset, uskottomuutta,
taloudellisia vaikeuksia ja väkivaltaa varsinkin juhla-aikoina.
Kun vaimo ei voinut hakata uskotonta miestään, niin miehen
lapset olivat aina käsillä - alaston pieni poika kierii lattialla.
Äiti hakkaa olan takaa risulla nautinnon irvistys naamalla.
Sukulaisten luona kerskattiin, että kaikki risut oli poissa
kotipihalta, kun lapset saivat hakea oman piiskansa.
Auta armias, ellei se ollut tarpeeksi suuri äidin tyydyttämiseksi!
Siksi oli siirrytty muovisiin tampauskeppeihin siniseen ja punaiseen.
Sukulaiset vaikenivat, kuten opettajat nähtyään kakaroiden olevan
kuin seeproja punaisin viiruin koko keho läpi. Ei ollut apua mistään.
Tytöt sortuivat väkivaltaisiin miehiin ja saivat aviottomia lapsia.
Pojat alkoivat varastaa ruokaa, viinaa, tupakkaa, ...
Naisia löytyi kai samanlaisista perheistä, kun kolme sotaa oli koettu.
Minä lopetin valehtelun ja kaupoista varastelun vasta aikuisena.
Sain elämääni turvallisuutta ja mielekkyyttä sukulaisten avulla.
Siitä on kohta lähes 80 vuotta aikaa, mutta vieläkin häpeää sitä
teini-iän aikaista varastelua, vaikka kävin töissä maksaakseni kouluni.
Oppikoulut olivat maksullisia kuten, kirjat, ruoka, lukukausi, matkat...
Jos olisi ollut itsekunnioitusta lapsena, niin ei olisi varastellut!
Omanarvontunto ja koko sielu revittiin riekaleiksi jo lastenkamarissa.

Lapsi ei kykene normaaliin parisuhteeseen ja takertuu kaltoinkohteleviin kumppaneihin. Ei halua omia lapsia, luulee että lapsia tehdään vaan sen takia koska niin pitää tehdä. Ei ole kokenut sitä, että lapsia toivotaan ja heille näytetään rakkautta. Syömishäiriöitä voi tulla, sillä saa kontrolliin edes jotain. Impulsiivisesti käyttäytyvät vanhempaa ei voi kontrolloida, ei voi edes arvata mitä tapahtuu tai mistä vanhempi suuttuu seuraavaksi. Ymmärtää aikuisena miten toisenlainen (parempi) elämästä olisi voinut muodostua ilman epävakaata vanhempaa. Olisi normaali parisuhde, ei olisi tarvinnut muuttaa alaikäisenä pois kotoa, ei olisi tarvinnut paeta alkoholiin jo teini-ikäisenä tai jos joku olisi joskus kannustanut esim. opintoihin niin ehkä olisi menestynyt työelämässäkin. Vierailut vielä aikuisenakin jännittäviä, koska ei tiedä miten paljon tiuskimista tai jopa huutamista edessä. Epävakaan vanhemman kuoleminen voi lapselle olla jopa helpotus.

Minulla oli epävakaa isä ja psykoosisairas äiti lääkitsemättöminä. Olen 30v nainen. Äiti on vielä elossa ja neuroleptejä pitää koko elämänsä vetää. Itse olen lääkitty ja vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuspsykoterapiassa käyn. Toimintakykyä ei ole ollenkaan ilman lääkkeitä jos niilläkään.
Raivokohtauksia tulee kyllä mutta harvoin koska on aika isot dropit määrätty. Olen syrjäytynyt ihmisistä koska en voi olla niiden kanssa tekemisissä. Tulkitsen ihmiset väärin tai ajaudun kaltoinkohtelevien ja alistavien ihmisten kontrolloitavaksi. Parisuhde on. Kumppani on vastakohtani ja ei huomioi minua juuri ja siksi varmaan tämä toimiikin tämä suhde. Olen erittäin impulsiivinen epävakaa. Olen joutunut pistämään sisarukseni ja äitini käsivarren mitan päähän etten munaa ihmissuhteitani koska pelkään, että satutan heitä henkisesti. Parempi olla etäämmällä, kuin munata välit. Etenkin kun heilläkin on kaikilla mielenterveysongelmia kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Yhdellä narsistisia piirteitä ja pelaa pelejään ja manipuloi ihmisiä oman etunsa saavuttaakseen sekä on kostonhimoinen ja uhkaava.