Kuvitellaan että jonkun lapsen isä tai äiti kärsii epävakaasta persoonallisuudesta. Millaisia vaikutuksia tällä vanhemman epävakaudella on lapseen?
Epävakaan äidin tai isän vaikutus
lapseen?
36
10068
Vastaukset
- melkein sama
Lapsesta tulee sarjamurhaaja-psykopaatti tai psykiatri.
- huonoja vaikutuksia
Epävakaa vanhempi ei kykene tavanomaiseen objektisuhteeseen omiin lapsiinsa. Eli lapselle tällainen vanhemp on kuin rikkinäinen peili, jotain saa aina takaisin, mutta silti aina hieman vinoutuneesti. Omassa lapsuudessani vanhempani ei kyennyt minkäänlaiseen tunnekannatteluun, eli jouduin käytännössä käsittelemään pahaa oloa aina yksin. Toisinaan piti taas kuunnella tuntitolkulla isäni työasioita ja hänen monologia elämästä, hänen ollessa puheliaalla tuulella häntä piti kuunnella loputtomiin. Isäni myös päätti aina kaiken, jos piti olla hauskaa niin sitä keksittiin väkisin ja silloin kun masensi, niin koko porukan piti olla kuin maansa myyneitä. On hyvä muistaa, että epävakaa persoonallisuus kuuluu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, joten lapsi voi kohdata ihan puhdasta narsistista nöyryytystä ja raivoakin tällaiselta vanhemmalta.
- Yjjiol
Epävakaa persoonallisuus ei todellakaan kuulu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, valitettavan usein kuulee tätä väärää tietoa.
- Anonyymi
Yjjiol kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus ei todellakaan kuulu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, valitettavan usein kuulee tätä väärää tietoa.
No kyllä kuuluu. Kaikkien cluster b-persoonallisuushäiriöiden pohjalla on minäkeskeisyys, eli narsismi..
- Anonyymi
Hänellä ei ollut ystäviä ja siksi hän jutteli sinulle.
Hyvää vanhemmat haluavat vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Ikävää että sinulla on ollut ankea lapsuus.
Toivottavasti voit tänään paremmin - Anonyymi
Minun vanhempani erosivat kun olin viisi vuotias. Elämässä oli ainainen isän kaipaus , josta ei voinut sanoa äidille , aikuisena ymmärsin että se kaipaus oli hänellekin. Kun isä jätti .
Ja elämä tuli aika yksinäiseksi , hiljainen koti, ei saanut tuoda kavereita sisälle kun äiti sanoi ettei jaksa a.
Mutta jotenkin sen hyväksyin
Vanhempana sitten tuntui että maailma kaatuu päälle ei sisaruksia kelle kertoisi äidille ei uskaltanut kun hänellä oli ” se ilme ” jos jotain kysyi - Anonyymi
Missä lähde siihen että epävakaa ph kuuluu narsistisiin persoonallisuushäiriöihin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä lähde siihen että epävakaa ph kuuluu narsistisiin persoonallisuushäiriöihin?
Mikset sä googleta? Cluster b: Epävakaa, narsistinen, antisosiaalinen, huomionhakuinen. Kaikki narsisteja - jos on todella täysi persoonallisuushäiriö, ns. "true borderline". Suomessa epävakaan diagnoosia heitetään tosin joka helvetin ihmiselle ja siksi ne todella tunne-elämältään häiriintyneet juoksevat vapaana yhteiskunnassa tuhoamassa muita ihmisiä. Sitten kun diagnosoidaan väärin, niin tutkimustietokin perustuu ei-persoonallisuushäiriöisiin potilaisiin ja samalla myös epävakaiden uhreja vähätellään joka paikassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hänellä ei ollut ystäviä ja siksi hän jutteli sinulle.
Hyvää vanhemmat haluavat vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Ikävää että sinulla on ollut ankea lapsuus.
Toivottavasti voit tänään paremmin"Hänellä ei ollut ystäviä ja siksi hän jutteli sinulle."
Ei. Lapsen tehtävänä ei ole olla kaverina vanhemmilleen. Lasta ei saa kuormittaa aikuisten ongelmilla. Sita varten on terapia. Hyvä vanhempi menee ja hakee itselleen apua eikä käytä lastaan pienenä terapeuttina. Se jos jokin on kertakaikkisen sairasta. - Anonyymi
Kovast muotia nykyään viat joita vanhemmat ovat
Tehneet syyttelyitä ja jopa vihaamistakin .
Kai siinä voisi kysyä että kuka perheessä on epävakainen . Katselin naapurin tyttöä joka (Aki aina vikaa äidistään jos minkäkin laisista syistä , vaikka asuimme melkein toistemme kotien sisällä niin enBåkoskaan löytönyt heidän äidistään mitään vikaa , jos hän eläisi nyt niin ilmeisesti olisi epävakainen nimityksenä. Hän oli tarmokas osaava nainen. Ja vaikka mikä vika oli asioissa niin osasi hoidella ne , auttavainen ja taiteellinen ihminen , niin että oikeastaan näistä asioista pitäisi ihmisten mennä psykologin puheille se kun selostella netissä niistä sillä harvalla täällä,on lääketieteen koulutus siihen että osaa selitellä ja Googlen neuvot ei aina suinkaan ole relevantteja . Uhreja sataa kunsieniä taivaalta nykyään, ja kun näkee heitä jonossa odottamaan vuoroaan omallempsykoloogIlle. Että saa avautua kuten sanotaan, niin aina muistan ystävääni joka ei ollut mikään narsisti eikä epävakaa myöskään . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No kyllä kuuluu. Kaikkien cluster b-persoonallisuushäiriöiden pohjalla on minäkeskeisyys, eli narsismi..
Jos nämä vailkttajat voisivat mennä ehkä tekemään jotain harrastaa tai peräti olla töissä niin lakkiasivat valittamista aina jotain ja aina vanhemmat saa syyt oli vika mikä tahansa. Eivöt huomaa ehkä sitä että ollaan niinkun itse epävakaita usein ja aiitäkin vaan syytetään usein äitiä kun ei kysy tai kysyy liikaa, kun ei koskaan saanut kuulkaa olevani tärkeä ja lista jatkuu koko ajan . Jos vanhemmat olisivat tienneet että juuri lapsi on epävakaa niin niin eivöt olisi muuta kun tukeneet höntä. Ensinnäkin on eniten 1970 luvulla syntyneitä joitka haukkuvat vanhempiaan koko ajan aina jotain vikaa kuulemma . Äno oli ihminen vakaa tai epävakaa niin hön on ihminen täynnä tunteita hänkin jotka hön on saanut niellä pajåhan olonsa aina toisten ihmisten vuoksi . Minäkin saisin aika lailla juttua vanhemmistani jos olisin sellainen jonka vaan on aina tehdä analyysejä vanhempiensa tappioksi ,
- Anonyymi
Luottamusta on vaikea luoda muitakaan kohtaan, jos perheen pää on epävakaa ja aiheuttaa paljon ristiriitatilanteita, arvaamattomuutta, pelkoa ja uhkaa? Äitin hyvä tahtokaan harvemmin silloin riittää pelastamaan tilannetta? Kokemusta on.
Itseni on yllättänyt se, että äitikin voi olla lapsilleen se pahin paholainen, johon lapsen olisi ihan oman turvan tunteenkin takia syytä luottaa, mut ilmeisesti naisissakin on yhtä lailla näitä epävakauksia, mitkä johtuvat milloin mistäkin syytä.
Alla linkki, missä lapset saavat todella huonot lähtökohdat omalle elämälleen? Eikä isäkään ole lapsia (kuolleena) puolustamassa. Onko yhteiskunnassammekin jotain vikaa, että tällainen teko annetaan mahdolliseksi tapahtua?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011175309.html - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hänellä ei ollut ystäviä ja siksi hän jutteli sinulle.
Hyvää vanhemmat haluavat vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Ikävää että sinulla on ollut ankea lapsuus.
Toivottavasti voit tänään paremminMinä aina katkaisen jutut epävakaista vanhemmista silloin kun olen läheinen ja tiedän millaisia vanhemmat ovat ja ennenkaikkea millainen on lapsi joka kuulemma on saanut t4aumoja kovasti ja syyttelee vanhempiaan asioista mistä hön milloinkin kärsii. Usin on vaan niin että se on lapsi joka o; ainut epävakaisuutta perheessä ja joka aiheuttaa uhrina ollen harmaita hiuksia vanhemmilleen syyttelemällä milloin mistäkin . Draama kun rakastaa.äjiten jätetää;sellaiset keskustelutmpsykiatreille , täällä ei näistä asioista monikaan tiedä
- huonoja vaikutuksia
Eli siis vastauksena kysymykseesi, voisin kuvitella että aiheuttaa masentuneisuutta sekä psyykkisen kehityksen pitkittymistä. Mitä sitten näistä mahdollisesti seuraa, niin se voi olla koulukiusaamista ja kyvyttömyyttä myös aikuisemmalla iällä muodostaa pysyviä ja kypsiä ihmissuhteita.
- 1+8
Kyllä se hankaloittaa elämää. Saattaa mennä pitkään ennen kuin ympyrä sulkeutuu ja tajuaa mistä henkiset ongelmat johtuvat. Tämän jälkeen on mahdollista eheytyä.
Hyvät kunnolliset ihmissuhteet saattavat pelastaa, mutta jos ei sellaisia ole, menee elämän rikkinäisyyden korjaamisessa aikaa.- 1+8
Meillä on kotona ollut vaihtelevasti hyvinkin epävakaata.
Mitä tuo sitten on aiheuttanut:
-alykkäästä ihmisestä on tullut alisuoriutuja
-ei luota omiin kykyihinsä
-huono itsetunto
-masentelua
-luottamuspula
-diplomaattinen luonne
-kestää ja hyväksyy hyvin paljon kaikenlaista ihmisiltä
-kiltti
-joutuu syrjityksi/kiusatuksi - verkkokauppa
- Yhtälailla epävakaa.
- tunteidensa kanssa ihan pulassa
- ahdistuneisuutta
- ihastuu ihmisiin, jotka ovat saavuttamattomia, etäisiä, alkoholisteja jne.. Rämpii näissä ihmissuhteissa vuosia
- alistumista
-hylätyksi tulemisen pelkoa ja paljon muitakin pelkoja
- lapseen?
Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun. Vanhempi ei kestä lapsen negatiivisia tunteita vaan joutuu käsittelemään ne yksin tai että puhuu ja pelottelee asioilla joita lapsi ei ymmärrä tai osaa käsitellä. Sekin on tuttua että täytyi elää vanhemman tunteiden ja tuntemusten mukaan jos vanhemmalla huono päivä tai vihainen joutui koko perhe kärsimään siitä. Ole joutunut kiusatuksi ja ihmissuhteet on olleet vaikeita. Itseluottamus ailahtelee ja olen usein huolestunut lisäksi hyväksyn ihmisiltä monenlaista käytöstä onkohan jotain juurta sillä että olen lapsuudessa myötäillyt ja hyväksynyt vanhemman ailahtelevuutta ja koettanut pärjätä yksin turvattoman oloni kanssa.
- eghtuk
"Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun."
Tuo ei kuulu epävakauteen, vaan normaliin vaihteluun ihmisten välillä. Saman voi saoa kaikista "epävakaista" pointeistasi. Sori jos puhkaisin kuplas.
Lasten kasvattaminen ei varmaan kenellekään tule täysin ongelmitta.
Nämä mielenterveysleimat tosiasiassa vaikeuttavat oikeiden ongelmien ratkaisemista, kun etsitään ratkaisua väärästä paikasta, eli syytetään mielen ongelmia, vaikka kyseessä ovat ympäristölliset tekijät. - Epävakaanuhri
No just siinä se ero epävakaan ja normaalin välillä on, että epävakaalla nuo vanhemmuuden häiriöt eivät enää sovi ns. normaaliin vaihteluun, vaan ovat todella äärimmäisiä. Jos ihan oikeasti olisit nähnyt esim. tuollaisen epävakaan äidin raivokohtauksen tai oikeammin raivopäivän taaperolapsilleen, tietäisit mistä puhun. Valitettavasti näitä juttuja joutuvat näkemään ja kokemaan vain tällaisten vanhempien uhrit ja muilla ei edes mielikuvitus riitä käsittämään, millainen persoona tuo epävakaa oikein todella on. Nämä mielisairauksien määritelmät kun ovat sellaisia asiallisia luetteloita ominaisuuksista, eikä niitä mitenkään voida demonstroida.
Itselläni oli tuollainen äiti, ja vaikka hänellä oli hyvät ulkoiset mahdollisuudet äitiyteen, hyvä koulutus, työ ja fyysinen terveys, niin pieleen meni. Diagnoosin oli saanut jossain siinä vaiheessa kun olin esiteini, mutta senkin salasi muulta perheeltä, ei halunnut hoitoon, vaan itsehoisi ongelmiaan bentsoilla ja alkoholilla. Nyt meistä lapsista ovat sitten kaikki hieman vaurioituneita, itsellä paha dissosiaatiohäiriö, koska äidin kaltoinkohdellessa oli vain ihan pakko kehittää joku pakopaikka, vaikka sitten pään sisään. Muilla sisaruksilla on masennusta, ahdistusta jne. Pitkä terapia kaikilla menossa tai käyty, sairaslomia myös. Ja kyllä tässä terapiassa ainakin on selkeästi ollut hyötyä, kun voi sanoa, että äiti oli epävakaa, tällöin ammattilaisille selkenee heti millaisista kotioloista oli kysymys. - Anonyymi
eghtuk kirjoitti:
"Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun."
Tuo ei kuulu epävakauteen, vaan normaliin vaihteluun ihmisten välillä. Saman voi saoa kaikista "epävakaista" pointeistasi. Sori jos puhkaisin kuplas.
Lasten kasvattaminen ei varmaan kenellekään tule täysin ongelmitta.
Nämä mielenterveysleimat tosiasiassa vaikeuttavat oikeiden ongelmien ratkaisemista, kun etsitään ratkaisua väärästä paikasta, eli syytetään mielen ongelmia, vaikka kyseessä ovat ympäristölliset tekijät.Samankaltaista itsekin ajatellut.
Ei tarvitse olla päästään pipi aiheuttaakseen omille lapsilleen hylkäämisen ja mitätöinnin kaltaisia tuntemuksia.
Perheissä joissa ollaan onnellista aikuista voi lasten tuntemukset olla täysin päinvastaista.
Miten esim. eroperheissä joissa hankitaan toinen kumppani huolehditaan siitä että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi valinta numero ykkösenä. - Anonyymi
Yllensä ne jotka ovat joutuneet kiusatuiksi esim. Koulussa omaavat ihanitse jonkinlaisen asian miksi ovat kiusattuja, mutta niistähän ei nämä syyttelijät koskaan kerro,
Draamaa on saatav arkipäivän . Mitäs jos ihmiset lakkaavat huomioimasta tätä kiusattua. Kuka sillon saa syyt niskoilleen , juu vanhemmat kun kuulemma ovat niin epävakaita .paras kun vaihdetaan aihetta. Hoitoalalla työskennellyt tietää usein onko asia kana vai muna
- Tunnista
On myös olemassa lääkkeet jotka vievät oireilun vanhemmalta lähestulkoon kokonaan pois ja terapia joka auttaa varsinkin kun vanhempi haluaa sitä ja persoonallishäiriönen vanhempi joka tiedostaa mikä on lapsella ja lapsille haitallista omakohtaisesti kun sen on läpi joutunut käymään,voi varsin tehokkaasti hoitaa lasta hyviäkin normaaliksi ihmiseksi, on lapsia jotka kehittyvät täysin normaalisti juuri siksi kun vanhempi tiedostaa nämä asiat ja työstää itseään niissä juuri päin vastoin, on ihan eri asia jos vanhempi ei ymmärrä oman käyttäytymisen ongelmaa ja/tai tee asialle mitään.
- kgeoda
Mikä tämä lääke on? Kunka se toimii?
- Anonyymi
Toki näin. Persoonallisuushäiriöt vakavimmillaan vaan eivät ole itsen saavutettavissa,varsinkaan tunnetasolla. Niitä ei korjata lääkkeillä kuin korkeintaan kovin kärki. Myös lapsen muut v.vaikutussuhteet,määrä ja laatu vaikuttaa.
- Anonyymi
Mielestäni kun lapsi on aikuinen on hänen pyrittävä ymmärtämään asioista joissa ei voi muuttaa menneisyydestä . Köyhyys on sellainen asia mikä aiheuttaa paljon epävakautta perheissä . Lapsi ei saa tavaroita mitä pyytää vaikka todistelee että ” kaikilla muilla on,” äusein yksinhuoltajalla on silloin hermot kireällä kun haluaisi itsekkin antaa lapselleen kunkin taivaalta jos vaan voisi . Sitten on juopot vanhemmat jotka eivät käsitä että vaikka riittaa ei juopottelun alkamisessa olisikaan niin lapsi pelkää jo sitä etukäteen koska vanhemman käytös muuttuu aina kun juo, ensin kehuu ja myöhemmin haukkuu.
Sitten on vanhemmat jotka saattavat olla syvässä masennuksessa ja vaikka miten rakastaa lastaan niin ei vaan jaksa edes itsensä kanssa, , niistäkin nyky valittajat pitävät kovaa melua, ja hakevat sääliä. Koskaan ei ole myöhäistä elää uudestaan lapsuuttaan kun sallii itsensä ymmärtää muitakin kun itseään niin huomaa että kaikkiin asioihin on syyt ja seuraukset
Ja katselee peruutuspeiliin niitä hyviä tapahtumia mitä on ollut elämässä se kun muistelee ainoastaan sitä minkä on nähnyt vääränä , sillä ne väärät muistot pitävät juuri yllä sitä uhri mentaliteettia . Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää kunhan on valmis sen näkemään , ymmärtämys toisenkin käyttäytymisestä voi olla hyvä olemassa. - Anonyymi
Mikään lääke yksinään ei paranna persoonallisuushäiriötä. Monella häiriöisellä ei ole myöskään lainkaan sairaudentunnetta, koska häiriön takia heidän mielestään kaikki "pahat" tunteet ja luonteenpiirteet projisoidaan muihin. Esimerkkinä tilanne, jossa epävakaa lyö toista ihmistä ja tämä toinen älähtää kivusta. Epävakaa hermostuu ja ryhtyy huutamaan kuinka toinen on tuottanut hänelle niin paljon häpeää ilmaisemalla kipunsa. Tai sitten se klassinen "katso nyt mitä sait minut tekemään. Sinä sait minut toimimaan tavalla, joka satutti sinua". Kaikki on jonkun toisen syytä, koska se puolustusmekanismi torjuu kaiken epämieluisan ja epävakaa tietyllä tavalla tiedostamattaan oksentaa pahan olonsa muiden niskaan. Ymmärrän, että kyseessä on helvetillinen häiriö ja sitä sairastava kärsii, mutta olisi aika että uhreille annettaisiin ääni ilman syyllistämistä ja tilanteen vähättelyä. Kyseessä ei ole mikään helppo häiriö hoitaa. En itse usko, että yksikään epävakaan lapsi kehittyy normaalisti. Se järkyttävä trauma on selvitettävä vasta aikuisena, jos se ikinä edes nousee pintaan.
- Anonyymi
Täyttä helvettiä elämä tulee olemaan.
- Anonyymi
Onko kokemusta?
- Anonyymi
Riippuu lapsesta tietenkin, toiset ne pärjäilee aika hyvin toisilla on vaikeuksia elämässään .
Kun ajattelee sodan jälkeistä aikaa niin ei se mitenkään ollut harmonista oloitilaa oikein kellään. Mutta ihmisiä tuli niistäkin lapsista.
Usein hyvin pärjääviä kun aikuistuvat , vaikka kotona saattoi olla kaaos- Anonyymi
Moni sodanjälkeisissä sukupolvissa on juurikin epävakaa.
- Anonyymi
Ajattelin juuri tätä kysymystä näin elämäni ehtoolla.
Huono omatunto, kun on koti, ruokaa, lämmintä...
Oman elämänsä mieleisekseen luoneet sisaret, mutta veljet!
Isä ja äiti erosivat joka päivä jakaen lapset, uskottomuutta,
taloudellisia vaikeuksia ja väkivaltaa varsinkin juhla-aikoina.
Kun vaimo ei voinut hakata uskotonta miestään, niin miehen
lapset olivat aina käsillä - alaston pieni poika kierii lattialla.
Äiti hakkaa olan takaa risulla nautinnon irvistys naamalla.
Sukulaisten luona kerskattiin, että kaikki risut oli poissa
kotipihalta, kun lapset saivat hakea oman piiskansa.
Auta armias, ellei se ollut tarpeeksi suuri äidin tyydyttämiseksi!
Siksi oli siirrytty muovisiin tampauskeppeihin siniseen ja punaiseen.
Sukulaiset vaikenivat, kuten opettajat nähtyään kakaroiden olevan
kuin seeproja punaisin viiruin koko keho läpi. Ei ollut apua mistään.
Tytöt sortuivat väkivaltaisiin miehiin ja saivat aviottomia lapsia.
Pojat alkoivat varastaa ruokaa, viinaa, tupakkaa, ...
Naisia löytyi kai samanlaisista perheistä, kun kolme sotaa oli koettu.
Minä lopetin valehtelun ja kaupoista varastelun vasta aikuisena.
Sain elämääni turvallisuutta ja mielekkyyttä sukulaisten avulla.
Siitä on kohta lähes 80 vuotta aikaa, mutta vieläkin häpeää sitä
teini-iän aikaista varastelua, vaikka kävin töissä maksaakseni kouluni.
Oppikoulut olivat maksullisia kuten, kirjat, ruoka, lukukausi, matkat...
Jos olisi ollut itsekunnioitusta lapsena, niin ei olisi varastellut!
Omanarvontunto ja koko sielu revittiin riekaleiksi jo lastenkamarissa. - Anonyymi
Lapsi ei kykene normaaliin parisuhteeseen ja takertuu kaltoinkohteleviin kumppaneihin. Ei halua omia lapsia, luulee että lapsia tehdään vaan sen takia koska niin pitää tehdä. Ei ole kokenut sitä, että lapsia toivotaan ja heille näytetään rakkautta. Syömishäiriöitä voi tulla, sillä saa kontrolliin edes jotain. Impulsiivisesti käyttäytyvät vanhempaa ei voi kontrolloida, ei voi edes arvata mitä tapahtuu tai mistä vanhempi suuttuu seuraavaksi. Ymmärtää aikuisena miten toisenlainen (parempi) elämästä olisi voinut muodostua ilman epävakaata vanhempaa. Olisi normaali parisuhde, ei olisi tarvinnut muuttaa alaikäisenä pois kotoa, ei olisi tarvinnut paeta alkoholiin jo teini-ikäisenä tai jos joku olisi joskus kannustanut esim. opintoihin niin ehkä olisi menestynyt työelämässäkin. Vierailut vielä aikuisenakin jännittäviä, koska ei tiedä miten paljon tiuskimista tai jopa huutamista edessä. Epävakaan vanhemman kuoleminen voi lapselle olla jopa helpotus.
- Anonyymi
Minulla oli epävakaa isä ja psykoosisairas äiti lääkitsemättöminä. Olen 30v nainen. Äiti on vielä elossa ja neuroleptejä pitää koko elämänsä vetää. Itse olen lääkitty ja vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuspsykoterapiassa käyn. Toimintakykyä ei ole ollenkaan ilman lääkkeitä jos niilläkään.
Raivokohtauksia tulee kyllä mutta harvoin koska on aika isot dropit määrätty. Olen syrjäytynyt ihmisistä koska en voi olla niiden kanssa tekemisissä. Tulkitsen ihmiset väärin tai ajaudun kaltoinkohtelevien ja alistavien ihmisten kontrolloitavaksi. Parisuhde on. Kumppani on vastakohtani ja ei huomioi minua juuri ja siksi varmaan tämä toimiikin tämä suhde. Olen erittäin impulsiivinen epävakaa. Olen joutunut pistämään sisarukseni ja äitini käsivarren mitan päähän etten munaa ihmissuhteitani koska pelkään, että satutan heitä henkisesti. Parempi olla etäämmällä, kuin munata välit. Etenkin kun heilläkin on kaikilla mielenterveysongelmia kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Yhdellä narsistisia piirteitä ja pelaa pelejään ja manipuloi ihmisiä oman etunsa saavuttaakseen sekä on kostonhimoinen ja uhkaava. - Anonyymi
Joutuu elämän oman vanhemman tunteiden vankina. Elämää munankuorilla ja mistään ei saa sanoa, mitään ei saa tuntea, mitään ei saa olla, koska jos teet äänenkään tai ilmoitat olemassolostasi, niin saatat muuttaa äidin/isän sen hetkisen mielialan. Lapsi saa kuulla kuinka on tuhonnut äidin elämän syntymällä ja toisena päivänä kuulla, kuinka täydellinen pieni äitin kultamussukka onkaan. Aikuisuuteen asti lapsi kokee pelkoa eikä uskalla olla oma itsensä tai näyttää tunteitaan. Kamalia vaikutuksia on ja itseä harmittaa, että epävakaa persoonallisuushäiriö on niin vähätelty diagnoosi. Se saa yhtä paljon tuhoa aikaan kuin narsistikin. Usein jopa enemmän, koska epävakaa vetää läheiset kanssaan helvettiin ja pakottaa ne tuntemaan tunteet, joita epävakaa ei itse halua tuntea. Sitä elää toisen ihmisen oksennuspussina kunnes ymmärtää paeta ja pelastaa itsensä.
- Anonyymi
Jos ei kuviteltavissa sillä ne asiat ovat niin laajoja ettei niistä,kykene tavitåkset keskustelemaan edes.
No alkoholisti vanhemmat ovat usein niitä jotka pilaavat perheensä,
Toisiin jättää ikäviä muistoja toisiin et riippuu ihmisestä,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 943428
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k232832Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi1122421- 431825
Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen2421603- 321547
Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle
IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt411545- 281340
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä201316- 951191