Epävakaan äidin tai isän vaikutus

lapseen?

Kuvitellaan että jonkun lapsen isä tai äiti kärsii epävakaasta persoonallisuudesta. Millaisia vaikutuksia tällä vanhemman epävakaudella on lapseen?

21

8527

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • melkein sama

      Lapsesta tulee sarjamurhaaja-psykopaatti tai psykiatri.

    • huonoja vaikutuksia

      Epävakaa vanhempi ei kykene tavanomaiseen objektisuhteeseen omiin lapsiinsa. Eli lapselle tällainen vanhemp on kuin rikkinäinen peili, jotain saa aina takaisin, mutta silti aina hieman vinoutuneesti. Omassa lapsuudessani vanhempani ei kyennyt minkäänlaiseen tunnekannatteluun, eli jouduin käytännössä käsittelemään pahaa oloa aina yksin. Toisinaan piti taas kuunnella tuntitolkulla isäni työasioita ja hänen monologia elämästä, hänen ollessa puheliaalla tuulella häntä piti kuunnella loputtomiin. Isäni myös päätti aina kaiken, jos piti olla hauskaa niin sitä keksittiin väkisin ja silloin kun masensi, niin koko porukan piti olla kuin maansa myyneitä. On hyvä muistaa, että epävakaa persoonallisuus kuuluu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, joten lapsi voi kohdata ihan puhdasta narsistista nöyryytystä ja raivoakin tällaiselta vanhemmalta.

      • Yjjiol

        Epävakaa persoonallisuus ei todellakaan kuulu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, valitettavan usein kuulee tätä väärää tietoa.


      • Anonyymi
        Yjjiol kirjoitti:

        Epävakaa persoonallisuus ei todellakaan kuulu narsistisen persoonallisuushäiriön kirjoon, valitettavan usein kuulee tätä väärää tietoa.

        No kyllä kuuluu. Kaikkien cluster b-persoonallisuushäiriöiden pohjalla on minäkeskeisyys, eli narsismi..


      • Anonyymi

        Hänellä ei ollut ystäviä ja siksi hän jutteli sinulle.

        Hyvää vanhemmat haluavat vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Ikävää että sinulla on ollut ankea lapsuus.

        Toivottavasti voit tänään paremmin


      • Anonyymi

        Minun vanhempani erosivat kun olin viisi vuotias. Elämässä oli ainainen isän kaipaus , josta ei voinut sanoa äidille , aikuisena ymmärsin että se kaipaus oli hänellekin. Kun isä jätti .
        Ja elämä tuli aika yksinäiseksi , hiljainen koti, ei saanut tuoda kavereita sisälle kun äiti sanoi ettei jaksa a.
        Mutta jotenkin sen hyväksyin
        Vanhempana sitten tuntui että maailma kaatuu päälle ei sisaruksia kelle kertoisi äidille ei uskaltanut kun hänellä oli ” se ilme ” jos jotain kysyi


    • huonoja vaikutuksia

      Eli siis vastauksena kysymykseesi, voisin kuvitella että aiheuttaa masentuneisuutta sekä psyykkisen kehityksen pitkittymistä. Mitä sitten näistä mahdollisesti seuraa, niin se voi olla koulukiusaamista ja kyvyttömyyttä myös aikuisemmalla iällä muodostaa pysyviä ja kypsiä ihmissuhteita.

    • 1+8

      Kyllä se hankaloittaa elämää. Saattaa mennä pitkään ennen kuin ympyrä sulkeutuu ja tajuaa mistä henkiset ongelmat johtuvat. Tämän jälkeen on mahdollista eheytyä.
      Hyvät kunnolliset ihmissuhteet saattavat pelastaa, mutta jos ei sellaisia ole, menee elämän rikkinäisyyden korjaamisessa aikaa.

      • 1+8

        Meillä on kotona ollut vaihtelevasti hyvinkin epävakaata.
        Mitä tuo sitten on aiheuttanut:
        -alykkäästä ihmisestä on tullut alisuoriutuja
        -ei luota omiin kykyihinsä
        -huono itsetunto
        -masentelua
        -luottamuspula
        -diplomaattinen luonne
        -kestää ja hyväksyy hyvin paljon kaikenlaista ihmisiltä
        -kiltti
        -joutuu syrjityksi/kiusatuksi


      • verkkokauppa

        - Yhtälailla epävakaa.
        - tunteidensa kanssa ihan pulassa
        - ahdistuneisuutta
        - ihastuu ihmisiin, jotka ovat saavuttamattomia, etäisiä, alkoholisteja jne.. Rämpii näissä ihmissuhteissa vuosia
        - alistumista
        -hylätyksi tulemisen pelkoa ja paljon muitakin pelkoja


    • lapseen?

      Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun. Vanhempi ei kestä lapsen negatiivisia tunteita vaan joutuu käsittelemään ne yksin tai että puhuu ja pelottelee asioilla joita lapsi ei ymmärrä tai osaa käsitellä. Sekin on tuttua että täytyi elää vanhemman tunteiden ja tuntemusten mukaan jos vanhemmalla huono päivä tai vihainen joutui koko perhe kärsimään siitä. Ole joutunut kiusatuksi ja ihmissuhteet on olleet vaikeita. Itseluottamus ailahtelee ja olen usein huolestunut lisäksi hyväksyn ihmisiltä monenlaista käytöstä onkohan jotain juurta sillä että olen lapsuudessa myötäillyt ja hyväksynyt vanhemman ailahtelevuutta ja koettanut pärjätä yksin turvattoman oloni kanssa.

      • eghtuk

        "Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun."

        Tuo ei kuulu epävakauteen, vaan normaliin vaihteluun ihmisten välillä. Saman voi saoa kaikista "epävakaista" pointeistasi. Sori jos puhkaisin kuplas.

        Lasten kasvattaminen ei varmaan kenellekään tule täysin ongelmitta.

        Nämä mielenterveysleimat tosiasiassa vaikeuttavat oikeiden ongelmien ratkaisemista, kun etsitään ratkaisua väärästä paikasta, eli syytetään mielen ongelmia, vaikka kyseessä ovat ympäristölliset tekijät.


      • Epävakaanuhri

        No just siinä se ero epävakaan ja normaalin välillä on, että epävakaalla nuo vanhemmuuden häiriöt eivät enää sovi ns. normaaliin vaihteluun, vaan ovat todella äärimmäisiä. Jos ihan oikeasti olisit nähnyt esim. tuollaisen epävakaan äidin raivokohtauksen tai oikeammin raivopäivän taaperolapsilleen, tietäisit mistä puhun. Valitettavasti näitä juttuja joutuvat näkemään ja kokemaan vain tällaisten vanhempien uhrit ja muilla ei edes mielikuvitus riitä käsittämään, millainen persoona tuo epävakaa oikein todella on. Nämä mielisairauksien määritelmät kun ovat sellaisia asiallisia luetteloita ominaisuuksista, eikä niitä mitenkään voida demonstroida.

        Itselläni oli tuollainen äiti, ja vaikka hänellä oli hyvät ulkoiset mahdollisuudet äitiyteen, hyvä koulutus, työ ja fyysinen terveys, niin pieleen meni. Diagnoosin oli saanut jossain siinä vaiheessa kun olin esiteini, mutta senkin salasi muulta perheeltä, ei halunnut hoitoon, vaan itsehoisi ongelmiaan bentsoilla ja alkoholilla. Nyt meistä lapsista ovat sitten kaikki hieman vaurioituneita, itsellä paha dissosiaatiohäiriö, koska äidin kaltoinkohdellessa oli vain ihan pakko kehittää joku pakopaikka, vaikka sitten pään sisään. Muilla sisaruksilla on masennusta, ahdistusta jne. Pitkä terapia kaikilla menossa tai käyty, sairaslomia myös. Ja kyllä tässä terapiassa ainakin on selkeästi ollut hyötyä, kun voi sanoa, että äiti oli epävakaa, tällöin ammattilaisille selkenee heti millaisista kotioloista oli kysymys.


      • Anonyymi
        eghtuk kirjoitti:

        "Kovasti tutun oloisia asioita näissä vastauksissa, juuri tuo että vanhempi ei kykene objektiivisuuten ja lapsen tunnekannatteluun."

        Tuo ei kuulu epävakauteen, vaan normaliin vaihteluun ihmisten välillä. Saman voi saoa kaikista "epävakaista" pointeistasi. Sori jos puhkaisin kuplas.

        Lasten kasvattaminen ei varmaan kenellekään tule täysin ongelmitta.

        Nämä mielenterveysleimat tosiasiassa vaikeuttavat oikeiden ongelmien ratkaisemista, kun etsitään ratkaisua väärästä paikasta, eli syytetään mielen ongelmia, vaikka kyseessä ovat ympäristölliset tekijät.

        Samankaltaista itsekin ajatellut.
        Ei tarvitse olla päästään pipi aiheuttaakseen omille lapsilleen hylkäämisen ja mitätöinnin kaltaisia tuntemuksia.
        Perheissä joissa ollaan onnellista aikuista voi lasten tuntemukset olla täysin päinvastaista.
        Miten esim. eroperheissä joissa hankitaan toinen kumppani huolehditaan siitä että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi valinta numero ykkösenä.


    • Tunnista

      On myös olemassa lääkkeet jotka vievät oireilun vanhemmalta lähestulkoon kokonaan pois ja terapia joka auttaa varsinkin kun vanhempi haluaa sitä ja persoonallishäiriönen vanhempi joka tiedostaa mikä on lapsella ja lapsille haitallista omakohtaisesti kun sen on läpi joutunut käymään,voi varsin tehokkaasti hoitaa lasta hyviäkin normaaliksi ihmiseksi, on lapsia jotka kehittyvät täysin normaalisti juuri siksi kun vanhempi tiedostaa nämä asiat ja työstää itseään niissä juuri päin vastoin, on ihan eri asia jos vanhempi ei ymmärrä oman käyttäytymisen ongelmaa ja/tai tee asialle mitään.

      • kgeoda

        Mikä tämä lääke on? Kunka se toimii?


      • Anonyymi

        Toki näin. Persoonallisuushäiriöt vakavimmillaan vaan eivät ole itsen saavutettavissa,varsinkaan tunnetasolla. Niitä ei korjata lääkkeillä kuin korkeintaan kovin kärki. Myös lapsen muut v.vaikutussuhteet,määrä ja laatu vaikuttaa.


      • Anonyymi

        Mielestäni kun lapsi on aikuinen on hänen pyrittävä ymmärtämään asioista joissa ei voi muuttaa menneisyydestä . Köyhyys on sellainen asia mikä aiheuttaa paljon epävakautta perheissä . Lapsi ei saa tavaroita mitä pyytää vaikka todistelee että ” kaikilla muilla on,” äusein yksinhuoltajalla on silloin hermot kireällä kun haluaisi itsekkin antaa lapselleen kunkin taivaalta jos vaan voisi . Sitten on juopot vanhemmat jotka eivät käsitä että vaikka riittaa ei juopottelun alkamisessa olisikaan niin lapsi pelkää jo sitä etukäteen koska vanhemman käytös muuttuu aina kun juo, ensin kehuu ja myöhemmin haukkuu.
        Sitten on vanhemmat jotka saattavat olla syvässä masennuksessa ja vaikka miten rakastaa lastaan niin ei vaan jaksa edes itsensä kanssa, , niistäkin nyky valittajat pitävät kovaa melua, ja hakevat sääliä. Koskaan ei ole myöhäistä elää uudestaan lapsuuttaan kun sallii itsensä ymmärtää muitakin kun itseään niin huomaa että kaikkiin asioihin on syyt ja seuraukset
        Ja katselee peruutuspeiliin niitä hyviä tapahtumia mitä on ollut elämässä se kun muistelee ainoastaan sitä minkä on nähnyt vääränä , sillä ne väärät muistot pitävät juuri yllä sitä uhri mentaliteettia . Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää kunhan on valmis sen näkemään , ymmärtämys toisenkin käyttäytymisestä voi olla hyvä olemassa.


    • Anonyymi

      Täyttä helvettiä elämä tulee olemaan.

    • Anonyymi

      Riippuu lapsesta tietenkin, toiset ne pärjäilee aika hyvin toisilla on vaikeuksia elämässään .
      Kun ajattelee sodan jälkeistä aikaa niin ei se mitenkään ollut harmonista oloitilaa oikein kellään. Mutta ihmisiä tuli niistäkin lapsista.
      Usein hyvin pärjääviä kun aikuistuvat , vaikka kotona saattoi olla kaaos

    • Anonyymi

      Ajattelin juuri tätä kysymystä näin elämäni ehtoolla.
      Huono omatunto, kun on koti, ruokaa, lämmintä...
      Oman elämänsä mieleisekseen luoneet sisaret, mutta veljet!
      Isä ja äiti erosivat joka päivä jakaen lapset, uskottomuutta,
      taloudellisia vaikeuksia ja väkivaltaa varsinkin juhla-aikoina.
      Kun vaimo ei voinut hakata uskotonta miestään, niin miehen
      lapset olivat aina käsillä - alaston pieni poika kierii lattialla.
      Äiti hakkaa olan takaa risulla nautinnon irvistys naamalla.
      Sukulaisten luona kerskattiin, että kaikki risut oli poissa
      kotipihalta, kun lapset saivat hakea oman piiskansa.
      Auta armias, ellei se ollut tarpeeksi suuri äidin tyydyttämiseksi!
      Siksi oli siirrytty muovisiin tampauskeppeihin siniseen ja punaiseen.
      Sukulaiset vaikenivat, kuten opettajat nähtyään kakaroiden olevan
      kuin seeproja punaisin viiruin koko keho läpi. Ei ollut apua mistään.
      Tytöt sortuivat väkivaltaisiin miehiin ja saivat aviottomia lapsia.
      Pojat alkoivat varastaa ruokaa, viinaa, tupakkaa, ...
      Naisia löytyi kai samanlaisista perheistä, kun kolme sotaa oli koettu.
      Minä lopetin valehtelun ja kaupoista varastelun vasta aikuisena.
      Sain elämääni turvallisuutta ja mielekkyyttä sukulaisten avulla.
      Siitä on kohta lähes 80 vuotta aikaa, mutta vieläkin häpeää sitä
      teini-iän aikaista varastelua, vaikka kävin töissä maksaakseni kouluni.
      Oppikoulut olivat maksullisia kuten, kirjat, ruoka, lukukausi, matkat...
      Jos olisi ollut itsekunnioitusta lapsena, niin ei olisi varastellut!
      Omanarvontunto ja koko sielu revittiin riekaleiksi jo lastenkamarissa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      126
      3108
    2. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      267
      1265
    3. Melkein lähetin viestin.

      Onneksi tulin järkiini. Mukavaa kesää
      Ikävä
      101
      1251
    4. Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa

      Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.
      Ikävä
      65
      1056
    5. Nainen voi rakastaa

      Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt
      Ikävä
      79
      1051
    6. Kalateltta fiasko

      Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr
      Kuhmo
      12
      1010
    7. Rakastan sinua

      Olen tiennyt sen pitkään mutta nyt ymmärsin että se ei menekään ohi
      Ikävä
      30
      956
    8. IS Viikonloppu 20.-21.7.2024

      Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku
      Sanaristikot
      52
      947
    9. Ikävöimäsi henkilön ikä

      Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie
      Ikävä
      42
      914
    10. Liikenne onnettomuus

      Annas kun arvaan -Nuoriso -Ajokortti poikkeusluvalla -Ylinopeus
      Orimattila
      44
      826
    Aihe