Pitäisikö istua alas ja miettiä hetki?

Heti alussa korostan etten missään muotoa ole ns.kenenkään osapuolen puolella.

Elämässäni on arvoja ja yksi niistä on oma isänmaamme ja sen kautta olen saanut elämääni monia mahdollisuuksia ammattini lisäksi. Silti kun luen lehtien otsikoita mieleeni hiipii ajatuksia jotka suorastaan pakottavat istumaan alas ja miettimään ensin.

-Iskeekö meihin nyt provokatiivinen uutisointi, joka nostattaa tunteemme pintaan ja sitä kautta pohdimme uhkakuvaa idänsuunnalta maallemme?
-Onko venäjä todella uhannut meitä, vai tulkitsemmeko "rivien välistä" asioita joita ei ole suoraan sanottu tai ääneen vaadittu?

-Mikä sai venäjän reagoimaan "lahjoituksen" kanssa?
A) EU näkee ukrainan runsaat rikkaudet köyhyydestä huolimatta, tarjosi mahdollisuutta jäsenyyteen, ja nyt Ukraina odottaa EU siirtoa asioissa? Onko tämä taktikointi siihen että EU pääsee mahdollisesti omiin tavoitteisiinsa?Nyt vain sitten odotellaan kuka siirtää ja mitä pelinappulaa ensin.
B) Nato maat. Mikä niiden todellinen rooli? Mikä niiden todellinen apu jos tilanteesta tulee isompi konflikti?

-Onko vähintäänkin luonnollista että rajanaapuri virittelee kalustoaan myös Suomen rajalla, kun Nato antaa kannanottonsa tilanteeseen?

-Ihmisoikeuksista puhuminen on aina oikein, ja vääryydet pitää saada muutettua niin että ilman sotaa löydetään inhimilliyyttä, ja ymmärtämystä. Mutta...Ehkä kahden veljeskunta maan (kuten lehdistä luettu on ja maiden yhteispiirrettä verrattu toisiinsa..) pitäisi antaa selvittää itse välinsä, neuvottelemalla heille ominaisella tavalla, perinteillä ja ihmis-tuntemuksella. Sumeneeko tällä Eu yhteistyöllä loppukin toisen osapuolen arviointi ja järki ajattelu?

Myönnän että olen huolestunut. Mutta onko median pakko lietsoa jo nyt keskuuteemme MYYVIÄ ja DRAMATISOIVIA otsikoita, joista sanakääntein saa aikaan sen uutisoinnin että olemme todella uhattuina! Tilanteisiin tulee varautua ja olla ajanhermolla, mutta liiallisella hysterisoinnillakin saadaan aikaan huonoja päätöksiä sekä levottomuutta Suomenkansalaisiin joka saattaa taas aiheuttaa uusia ongelmia.

Itse luotan Suomeen ja Suomalaisiin, niin että maltillisesti säilyttäisimme nyt maamme tasapainon henkisesti niin hyvin miten se mahdollista onkin. Ehkäpä tämä on meille kasvun aikaa arvostaa toinen toistamme, ei kurkottaa liian kauaksi ettei menettäisi sitä mitä meillä jo on.

Voihan olla että huomenna asiat ovat jo toisin ja näillä pohdinnoilla ei ole mitään arvoa. Haluan silti uskoa rauhaan ja ihmisten valintaan rauhasta...