Olen miettinyt suomenpystykorvan ottamista jo jonkin aikaa, mutta haluaisin vielä kuulla muilta onko rotu minulle oikea. Koira saa olla joka päivä vapaana metsässä n. 2h. Siitä tulee ihan metsästyskoira. Haluaisin kokeilla agilitia ihan vain harrastus mielessä. Koiran kanssa varmoja harrastuksia tulee olemaan pyöräily, uinti, juokeminen, metsästys, koirien kanssa leikkiminen ja lenkkeily. Asun kerrostalossa, mutta siitä on vain n.30 metriä isoon metsään ja asuinpaikallani on todella hyvät ulkoilu reitit. Pidän spk:n turkinlaadusta ja arvostan sen luonnetta, pidän myös siitä että se on suomalainen koirarotu. Koirasta tulisi perheenjäsen. Suositelkaa myös kasvattajia. Voi myös suositella muita suomalaisia koirarotuja.
Haluan suomenpystykorvan
suvi4
2240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm! Voi olla että on oikea tai sitten ei. Nuorena koira nimittäin on aika hankala jos sellaisen vaativan yksilön saapi. Silloin tarvitaan ruista ranteessa, fasistista luonteenlaatua, riittäviä äänivaroja, ja älliä siihen milloin antaa itse periksi ja milloin vie väittelyn loppuun saakka. Noita voit tarvita kunnes koira on 3-vuotta, sitten helpottaa.
Asumismuodolla ei merkitystä, itse asutaan kanssa kerrostalossa. Rappukäytävässä haukkuminen on ehkä hankalin kitkeä pois, koira kun rakastaa omaa ääntään. Lisäksi saattaa osoittaa reviirivahdin taipumusta. Muuten se on helppo kouluttaa hiljaiseksi.
Vapaana pito saattaa olla kyllä sitten koirallesi kohtalokas. Ne kun eivät juuri pelkää eikä pelkoa osoita, niin saattaa saada vastaantulevalta koiralta hammasta, hirveltä kaviota kalloon tai joutua suden syömäksi. Erittäin suurella todennäköisyydellä et saa koiraasi pysymään edes näköetäisyydellä saati että vierellä, välittömästi kytkettäväksi, kuten laki edellyttää. Metsästys sitten tietysti eri juttu, silloinhan ei edes ole kiire pois metsästä. Mutta se sinun kaksi tuntia saattaa yhtenä päivänä muuttua neljäksi ja toisena kuudeksi. Tutussa maisemassa se kyllä osaa takaisin vaikka silmät kiinni. Jos et ole valmis odottamaan milloin herra/daami saa tutkimuksensa tehtyä, on parempi pitää fleksissä lenkeillä. Ja flesissä kulkiessa pidä huoli että seis-käsky on selkäytimessä, ettei juokse auton alle kanin perään rynniessä.
Uiminen taitaa jäädä haaveeksi, mutta vettä ja kuraa ojissa koira rakastaa. Tassupohjaa suostuu "uimaan" muuten kuin pakon edessä. Suihkua vihaa vaikka siihen kyllä alistuu.
Aqility sujuu ehkä paremmin luomuversiona sekin, eli maastojuoksua jossa koira hyppii kivet ja kannot sekä puunrungot ja ojat, kuten sinäkin. Porukassa nuo eivät oikein tahdo hermostumatta pärjätä. Mutta tässäkin on varmasti aina poikkeusyksilöitä.
Kenneleistä en tiedä, meillä on aina ollut näitä metsästykseen kelpaamattomiksi havaittuja, siis paukkuarkoja tai muita. Tulleet siis suoraan metsästäjiltä kodinvaihtajina. Mutta sen tiedän että kun suokin kerran otat, niin seuraavakin koirasi on suokki. Siis ellei nuo ylläolevat sitten osoittaudu kohdallasi olevan liikaa. Niin hauskoja ja humoristisia rekkuja ne ovat.
http://www.pystykorva.info/index.php
http://www.spj.fi/fi/etusivu/
Tuossapa on sinulle alkajaisiksi pari linkkiä, joista saat luettavaksi satoja eri keskusteluita, tietoa spk-kenneleistä, harrastajien kokemuksista, kasvattajista ym ym sekä alemmasta linkistä tietoa myös rotujärjestöstä.
Mielenkiintoisia lukunautintoja!