mitä teen?

Kun tuollainen tilanne tulee eteen niin kyllähän se mietityttää. Vositko jotenkin viestittää, että tarvitset sulatteluaikaa ja henkistä valmentautumista kohtaamiseen, On selvää, että tunnetasolla ei koe sukulaisuusyhteyttä, mutta voi olla erittäin arvokas kohtaaminen,
Jos olisin sinuna, niin varmasti haluaisin tavata. Oikeastaan ihmisellä ei ole monestikaan liikaa läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Voihan olla, että tulevaisuudessa on hyvinkin suuri ilo ja rikkaus, että sinulla on olemassa tuo iäkkäämpi nainen ystävänä ja tukemassa.
Kun tapaatte, niin voi tuon naisen mieli muuttua, että hänkään ei koe sinuun äidillisiä tunteita.
Yleesä vastaavat tapaukset ovat positiivisia molempien osapuolten kannalta. Ainahan aikuiset ihmiset voivat sopia asioista. Jos jatkossa tutnuu, että et halua pitää yhteyttä niin sinulla on siihen oikeus.

Jos minä olisin sinä, ottaisin yhteyttä PELA:aan (Onko Pelastakaa lapset järjestänyt sun adoptio?) ja keskustelisin sociaalityöntekijän kanssa. Sitten voit miettiä mitä haluat, ehkä voit tavata sun biologinen äiti PELA-talossa? Eihän sulla oo pakko tavata hänet jos et halua tai ole valmis eikä oo pakko olla tekemisessä sen jälkeen kun oot tavannut hänet kerran tai joitakin kertoja. Olisi varmasti kiinnostavaa nähdä jos näytätte samanlaiselta ja kuulla jos teillä on yhteisiä harrastuksia tai jos olette molemmat vaikkapa hyviä laulaja.

Myös perinnöllisten sairauksien vuoksi on hyvä tietää geeneistään.

Itse olen parikymppinen ja sain vasta nyt aikuisena tietaa olevani adoptoitu. Tieto oli minulle itsessaan jarkyttava shokki, seka tietysti sen mukanaan tuomat kysymykset alkuperastani. Olen itse naisena miettinyt, onko bioaitini miettinyt minua kaikki nama vuodet, missa han on ja minkalainen han on... Sinulla on siina mielessa mukava tilanne etta bioaitisi vaikuttaa mukavalta ja rakastavalta ihmiselta, joka haluaa olla sinuun yhteydessa; kaikilla nain onnekasta tilannetta ei ole. Kuten joku jo sanoikin, ei ihmisella koskaan ole liikaa laheisia, joten kannustaisin sinua miettimaan yhteydenottoa positiivisessa valossa ja antamaan bioaidillesi mahdollisuuden tavata sinut.

Itse en ole viela edennyt oman yhteydenottoni kanssa, mutta nyt koulusta kesalla valmistuessani olen ajatellut ottaa asioista selvaa, ja ainakin yrittaa kertoa bioaidilleni, etta olen kunnossa ja onnellinen ja olen saanut hanen paatoksensa ansiosta maailman parhaat vanhemmat, jotka lapsettomuutensa takia toivoivat lasta yli kaiken - lopulta saaden tyttovauvan adoption kautta.

Kaikkea hyvaa sinulle ja olisi mukava kuulla minka paatoksen teit ja miten mahd. tapaaminen sujui!

Mies vm.1956 adoptoitu 3 kk:n vanhana. Jos elämäsi on kunnossa ja itsetuntosi myös, niin suosittelen tapaamista, mutta varauksin. Äitisi on joutunut jostain syystä joutunut tekemään elämässään erittäin vaikean päätöksen ja se on ollut sinulle onneksi tai toisinpäin. Itselleni se oli onneksi ja sen vuoksi ymmärrän ja kiitän äitini valintaa. Suosittelen, että otat selvää äitisi nykyisestä elämäntilanteesta ja jos se näyttää olevan OK, niin tuntuu turvalliselta. Itse en koskaan tutustunut äitiini, mutta sain kaksi siskoa ja yhden veljen joiden kanssa on ollut nyt mukavaa viimeiset 30 vuotta. Toivon, ja uskon, että tapaaminen biologisen äitisi kanssa antaa tulevalle elämällesi lisää hyvää sisältöä.

hei tapasin nyt sen biologisen äidin ja huomasin että meillä synkkäsi oli mukavaa soitellaan päivittäin ja tapaillaan n kerran kuussa.. hän on minut synnyttänyt ja hän olla osa mun elämää ja olla mulle se äiti rakastan häntä