miksen saa :(

Olin sinun ikäisesi kun meille tuli bernhardinkoira ihan mun ikiomaksi. Näin sen tein: Esitin iskälle ja äiskälle eräänä iltana televisiota katsottaessa uhkavaatimuksen jossa ilmoitin haluavani sen Pulivarin(se oli sen nimi) ja ellen saa, niin pidätän henkeä kunnes saisin sen. Niinpä sitten vedin keuhkot täyteen ilmaa ja pidätin kunnes silmissä musteni ja pyörryin. Sitten aikanaan pääsin sairaalasta pois, niin meille oli tullut Pulivari, ihan ilmielävänä. Muistan se hetken kuin eilisen päivän vaikka aikaa on jo kulunut vuosikymmeniä. Se katse jolla koira vei sydämeni siinä paikassa.

Tee sinä samoin, se on tehokkaaksi osoitettu. ;D

Äitisi on viisas. Et pysty nimittäin niin vaativasta koirasta kunnialla selviytymään, ja jos äitisi ei koe haluavansa/pystyvänsä huolehtimaan koirasta, on vain viisasta kieltäytyä. Olisi vastuutonta edes antaa ulkoiluttaa noin suurta koiraa, eikä kyseisen rodun edustajilla se pantuaika ja nuoruus ole todellakaan helpoimmasta päästä. Omat lapseni eivät lenkitä meillä koiria yhtään, nyt lähes 15-vuotias on saamassa lisävastuuta, kun on osoittautunut siihen pystyvänsä. Aktiivisen koiran pelkkä liikunnantarve on valtava, ja peruskuuliaisuus vaatii työtä. Koiran koulutus ei ole temppujen opettelua, vaan ennenkaikkea hallinnan opettelu on mentävä hyvin. Tilanteessa kuin tilanteessa.

Suosittelisin jotain hyvin paljon helpompaa koiraa. Katselisin ennemmin vielä pieniä seurakoiria, ja niistäkin niitä helpoimpia. Toinen vaihtoehto on myös se, että jatkat haaveilua, ja opiskelet ja opiskelet, tutustut rotuihin ja mietit siinä sitä realistista vaihtoehtoita. Mieluummin liinakin turvallinen ja helppo vaihtoehto, kuin ottaa riskiä epäonnistumisesta.

Totta, et ole sekä henkisesti että fyysisesti valmis ottamaan koirasta vastuuta.

Koira jäisi kaiketi äitisi hoidettavaksi. Äitisi joutuisi kouluttamaan sen, koska pentu kyllä huomaa kuka talossa määrää, eikä välttämättä ottaisi sinua kovin vakavasti. Fyysisesti olet aivan liian nuori ja heikko hallitaksesi ison saksanpaimenkoiran.
Koiran pito maksaa. Jo pelkkään ruokaan voi mennä satanen kuussa, jos siis haluaa vähän laadukkaampaa ruokaa, tai jos on erikoisruokavalio. Saksanpaimen ei ole rotu terveimmästä päästä, joten yllättäviin eläinlääkärikuluihin ja tutkimuksiin on syytä varautua. Vakuutuskaan ei ole turha juttu. Et itse kykene rahallisestikaan huolehtimaan koirasta vuosiin.

Jos äitisi ei halua koiraa, niin sinun on vaan hyväksyttävä asia. Koiran on hyvä olla perheessä, jossa kaikki ovat sitoutuneita hoitamaan sitä. Ymmärrän itkusi, mutta usko pois, muutaman vuoden kuluttua, ja jopa aiemmin, saatat ajatella ihan toisin. Ja sitten kun olet tarpeeksi vanha ja kykenevä huolehtimaan koirasta, ymmärrät nämä asiat ja olet vain hyvilläsi, ettei koiraa aiemmin tullutkaan.

Mä sain ekan koiran kun asuin omillani. Halusin lapsena hiiiiirveästi koiraa vaan en saanut. Voit sen sijaan käydä näyttelyissä ja 4h toiminnassa olla mukana :)

Olen samaa mieltä muiden kanssa, yhdeksän vuotiaasta ei ole hoitamaan saksanpaimenkoiraa. Pahimmassa tapauksessa koira voi satuttaa jota kuta koska sinulla ei ole voimaa pitämään sitä. Joko ota pienempi koira tai siirrä saksanpaimenkoira suunnitelmasi myöhemmälle iälle.

Hei.sakemannia(saksanpaimenkoiraa)ei kannata hankkia vielä. Mieti vaikka jotain spanielia. Minulla on tiibetinspanieli.

Oho!:o oon myös 9v tyttö ja eläin rakas. Haluisin koiran! Vähän sama vika et ei saada!:'D

Jos vanhempasi eivät suostu koiraan, voit saada sen vain yhdellä keinolla: Odottamalla että kasvat aikuiseksi ja muutat pois kotoa.