Kotiinpaluu

Minä vain kirjoitti:

Vedän syvään henkeä ja täytän keuhkoni havupuiden
raikkaalla tuoksulla. Annan leudon tuulen juosta
ihollani ja sekoittaa hiukseni, jotka hellästi
silittävät poskiani niihin koskiessaan.
Askeleeni ovat kevyitä, tunnen lähes leijuvani
maankamaralla, jossa pienet risut ja sieltä
täältä esiin pistävät ruohonkorret pistelevät
sileitä jalkapohjiani.
Pumpulipilvet yläpuolella antavat auringon nauraa
minulle verhojensa takaa. Hymyillen astelen
leiriin..
Intiaanipoika nimeltä Kuun Lapsi sytyttää
nuotiota ja katsahtaa minuun uteliaana. Hän
puhaltaa orastavaan liekkiin, sohii kepillä puita
ja nousee seisomaan. Hän seuraa jokaista
liikettäni, lantioni keinahtelua pehmeiden
liikkeideni tahdissa. Tummat, pitkät hiukseni
verhoavat välillä tuulen vaikutuksesta kasvoni,
joilla karehtii hymynhäivähdys. Tunnen Kuun
Lapsen varhaisilta vuosiltani, ja nyt huomaan
hänen olevan enemmänkin mies, kuin poika..
Me kasvoimme yhdessä. Ja nyt, monen talven ja
kesän jälkeen, olen tullut kotiin.

Tiipiiden oviaukot avautuvat hiljalleen, kun muut
kyläläiset tajuavat minun palanneen. Väkeä
kerääntyy suuren nuotion ympärille, ja huomaan
tuttuja kasvoja. Äitejä pitämässä pienokaisia
sylissään, kylän vanhimpia istumassa keskenään
piippua poltellen ja omat vanhempani, joiden
silmissä polttavat ilonkyyneleet. Kaikki seisovat
hiljaa paikoillaan. Puissa värisevät lehdet, joen
hiljainen, mutta eloisa liplatus ja tulen
räiskyntä muodostavat ainoat äänet. Ilma on
seisahtunut, aika on seisahtunut ja tunnen,
kuinka ihonikin herää eloon tässä maisemassa,
jonka kauneudelle ei löydy vertaa mistään
maailmassa. Ihoni värisee, aistii ja tuntee
vahvasti kaiken, mikä sille tarjotaan.

Hiljaisuuden rikkoo äitini, joka juoksee
halaamaan minua. Tämän jälkeen muutkin
vuoronperään sulkevat minut syliini. Kaikki
ihmettelevät, kuinka olenkaan kasvanut. Minusta
on tullut Nainen, joka kantaa nimeään paremmin
kuin koskaan aiemmin. Tanssivan Suden Tytär, Kuun
Lapsi sanoo pehmeästi tervehtiessään minua. Hänen
katseensa on tumma ja tulinen, mutta silti niin
pehmeä.. Tuo katse kulkee leuastani aina
poskipäihin ja otsalleni saakka, ja sulkiessani
silmäni saatan tuntea kuvion, jonka nuo silmät
iholleni piirtävät. Huuleni avautuvat raolleen ja
henkäisen elämäntäyteisen hetken voimasta. Kuun
Lapsi sipaisee poskeani sormellaan ja hymyilee.

Illalla tanssitaitoni punnitaan, kun vuokseni
järjestetään suuri juhla. Nuotio on valtavan
kokoinen, ja me tanssimme villisti sen ympärillä.
Miehet ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja
kaikkien päässä on mahdollisimman hienot sulat.
Naisilla, itseni mukaanlukien, on perinteisen
asun lisäksi päänauhat, ja niissä sulat.
Itselläni yksi kaunis, tulipunainen sulka takana.
Tanssimme, nauramme ja suoritamme rituaaleja,
joiden on määrä tuoda onnea niin kylällemme, kuin
minullekin. Toivomme sadetta, toivomme leutoja
tuulia ja hyvää satoa. Minulle pyydetään
aviomiestä ja lapsia. Vaistomaisesti vilkaisen
Kuun Lapseen ja huomaan merkittävän monen muunkin
tekevän niin. Kuun Lapsi itse katselee taivaalle
ja tuntuu laskevan tähtiä. Jään seuraamaan hänen
ilmettään ja kasvojaan, joilta paistaa vahvan
sielun merkit. Hänen silmänsä loistavat tähtien
valon iskeytyessä niihin, ja melkein pelästyn,
kun hän yhtäkkiä katsoo suoraan silmiini. Syvälle
sieluni kauimpaiseen nurkkaan, jossa asuu halu.
Halu tuntea iho ihoa vasten, halu työntää sormet
pehmeisiin hiuksiin, halu tuntea olevansa
omistettu.. Hieman häpeillen käännän kasvoni
nuotioon päin. Olen varma, että Kuun Lapsi näki
kaiken tämän silmistäni.

Juhlien ollessa lopuillaan istun nurmikolla ja
puhuttelen kylän vanhinta. Hän sanoo, että olen
jo sen ikäinen, että minun tulee avioitua. Hän
haluaa, että saan jälkeläisiä ja etten enää
poistu kylästämme. "Olen tullut jäädäkseni",
sanon ja tunnen kevyen kosketuksen olkapäälläni.
Käännähdän kissamaisesti ympäri ja tajuan Kuun
Lapsen seisovan edessäni. Hän pyytää
päälliköltämme luvan viedä minut hetkeksi pois
muiden luota. Päällikkö nyökkää ja minut
kiskaistaan kädestäni riuskalla otteella ylös.
Kuun Lapsen käsi omani ympärillä on merkki
turvallisuudesta. Mikään ei minua pelota, kun
olen hänen seurassaan. Niin oli jo lapsena, kun
yhdessä juoksimme metsässä ja kävimme joella
telmimässä.

Kuun Lapsi ei sano sanaakaan, kuljettaa minua
vain joelle päin. Askeleemme ovat niin hiljaisia,
kuin vain intiaaneilla voi olla. Hiivimme
rantatörmälle, jossa minun on pakko seisahtua
ihastelemaan maisemaa. Leveä joki heijastaa
täysikuun valoa pinnastaan ja muodostaa
kuunsillan. Ilma on sininen ja hopeinen, voin
melkein maistaa tähtipölyn kielelläni.

Työnnämme kanootin vesille ja hyppäämme
ketterästi kyytiin. Istumme kavotusten ja Kuun
Lapsi alkaa meloa meitä liikkeelle. Tuijotamme
toistemme silmiin. Emme ole vieläkään sanoneet
sanaakaan. Riisuttuamme mokkasiinimme pois
koskevat paljaat varpaamme toisiaan kanootin
pohjalla. En osaa sanoa, tekeekö mies sen
tahallaan, mutta hänen varpaansa hyvilevät
välillä kuin vahingossa omiani, ja sääriäni
pitkin juoksevat kylmät väreet.

Pysähdymme keskelle leveää jokea, kauemmas omasta
rannastamme. Kuun Lapsi nostaa melan vedestä,
katsoo minuun ja sanoo: "Tulitko jäädäksesi?"
Nyökkään ja jatkamme vaitonaisina matkaa.
Välillämme on niin suuri jännite, että sitä voisi
leikata veitsellä. En ole ennen kokenut
vastaavaa, enhän ole koskaan ollut miehen kanssa,
olen vielä neitsyt.

Saavumme joen kohtaan, jossa virtaus muuttuu
koskeksi ja lopulta jyrkäksi vesiputoukseksi.
Vedämme kanootin rannalle ja juoksemme rinteen
alas, putouksen juurelle. Hengästyneinä jäämme
seisomaan vastakkain, sydämet pamppaillen ja
ilmaa kuunnellen. Kuun Lapsi ottaa kasvoni
kämmeniensä väliin ja suutelee minua huulilleni.
Hänen suunsa on pehmeä, ja kosketuksensa hellällä
tavalla niin voimakas, että meinaan pyörtyä. Hän
suutelee minua vaativammin, sytyttäen naisen
minussa liekkeihin.

Yhtäkkiä meidät valtaa samanlainen tunne kuin
lapsena. Nauramme yhdessä ja heitämme vaatteet
pois päältämme. Hyppäämme veteen ja uimme kilpaa
lähelle vesiputousta. Nousen Kivelle istumaan ja
ketselen Kuun Lasta, sekä kuunvaloa, jotka
molemmat leikittelevät vedessä. Kuun Lapsi
kuitenkin vakavoituu hetkeksi ja tuijottaa
vartaloani. "Sinusta on tullut nainen", hän sanoo
käheällä äänellä ja koskettaa vedestä käsin
säärtäni. Tajuan, ettemme ole nähneet toisiamme
sen jälkeen, kun olimme molemmat vartaloltamme
kuin pikkupoikia. Mies nousee kivelle viereeni ja
vie kätensä rinnalleni. Hän tunnustelee kumpaakin
hellästi, uteliaana ja miettii selvästi, miten
niitä voisi koskea oikein. Otan hänen kätensä
omaani ja luonnollisin refleksein alan kosketella
kovettuneita nännejäni. Huomaan hengittäväni
kiivaasti ja katselevani uteliaana, kuinka Kuun
Lapsen jalkovälissä tapahtuu jotain ihmeellistä.
Se, mikä joskus oli pienenpieni eroavaisuutemme
ei enää olekaan niin pieni. Henkäisen, ja vaikka
olen nähnyt miesten sukupuolielimiä, en ole
koskaan nähnyt toista samanlaista.. Sellaista,
jota voi sanoa kauniiksi. Kosketan sen pintaa.
Silkkistä, samaan aikaan pehmeää ja kuitenkin
kovaa pintaa.
Kuun Lapsen käsi rinnallani ja minun käteni hänen
jalkojensa välissä suutelemme taas. Alamme
kumpikin liikutella käsiämme jotenkin kömpelösti,
mutta silti välillä vilpittömästi nauraen. Kaikki
on meille niin luontevaa!

Pujahdamme kiveltä takaisin veteen ja kiipeän
siellä Kuun Lapsen syliin. Hänen erektionsa
hankaa minun etumustani, ja tunne on uusi ja
outo. Se tuntuu hyvältä, mutta en tiedä, mitä se
tarkoittaa.
Rintani painuvat miehen vahvaa rintakehää vasten
ja häpyni sykkii sydämenlyöntieni tahdissa. Halu,
jonka sisältäni jo aiemmin tunnistin valtaa minut
nyt koko voimallaan. Kaikki mitä tapahtuu,
tapahtuu luonnollisella painollaan. Opettelemme
yhdessä..

Kuun Lapsi kantaa minut sylissään rannalle ja
laskee selälleen maahan. Ihomme kiiltävät vedestä
märkinä, hiukseni levittyvät suureksi viuhkaksi
maata vasten ja yön viileys saa hengityksemme
höyryämään. Mies asettuu viereeni ja kuljettaa
sormeaan vatsallani. Se pyörähtää muutaman kerran
rinnoillani, nänninipukoitani kiusaten ja saapuu
sitten häpykummulleni. Ruumiini on jännittynyt,
aistini on pingotettu äärimmilleen ja suljen
silmäni. Saatan silti vielä nähdä täysikuun
taivaalla ja tuntea pehmeän, satiinisen
järviveden kosketuksen ihollani.
Kuun Lapsi sivelee reisieni sisäpintaa, tutkii
pohkeitani ja polviani. Pian tajuan hänen
painelevan suudelmia jaloilleni. Pienet,
lämpöiset suudelmat levittävät kuin kuuman peiton
päälleni painuessaan varpaisiini, jaloilleni,
vatsalleni ja rinnoilleni.
"Tanssivan Suden Tytär.." Mies aloittaa
varovasti, ja kuin taikaiskusta tajuan heti, mitä
hän tarkoittaa. "Olen vain sinun. Olen aina
ollut", sanon lempeästi ja hymyilen miehelle.

Kuun Lapsi asettuu varovasti makaamaan päälleni.
Hän katselee silmiini ja silittää poskeani.
Suutelemme omistautuen vain toisillemme, vain
siihen hetkeen, mitä elämme. Tunnen kivun ja
nautinnon sekaisen tunteen, kun mies työntyy
sisääni. Äännähdän kivusta, jonka elin sisälläni
aiheuttaa, mutta se menee nopeasti ohi.
Ruumimme yhtyvät toisiinsa samanaikaisesti niin
fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki se, mitä
koemme hetkellä, jonka olemme yhtä kertoo siitä,
että olemme luodut toisillemme. "puuttuva
puoliskoni", Kuun Lapsi kuiskaa korvaani
työntyessään sisääni taas kerran.
Hän on hellä, kiirehtimätön ja huomaavainen. Alan
itsekin nauttia tuosta tunteesta, jonka tämä mies
minulle aiheuttaa. Työnnyn hänen työntöjään
vastaan ja haluan kaiken tämän jatkuvan vielä
kauan! Iho ihoa vasten, haluuni vastataan
myöntävästi.

Mikä olisikaan sopivampi nimi sille hedelmälle,
jonka tuo ensimmäinen yhteinen yömme tuotti, kuin
Joella Tanssiva Kuu?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä