Koiranne??

Ois tämmönen keskikokoinen musta villakoira joka kohta puolitoistavuotias.
Kerttu niminen tytteli.
Ollaan ToKoa harrastettu jo aika kauan ja se on jo tuottanut tulosta. Koira tottelee nykyään aika hyvin.

31 päivä olisi ajatus mennä sinne ATT agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen, joten siihen ollaa myös treenailtu.

Meillä on narttu cotton. Se on vielä pentu joten "harrastamme" perus asioiden opettelemista ;D
Hän on oiken tomera pikku neiti :)

2 x ranskanbulldoggi, uros ja narttu. Tyttö on piirun verran yli 4v. ja uros täyttää huomenna 11 kuukautta. Itsepäisiä otuksia, narttu huomattavasti miellyttämisenhaluisempi kuin uros. Ihan seurakoirina ovat, "harrastetaan" ainoastaan metsälenkkejä ja koirakavereiden kanssa leikkimistä. Molemmat ovat isoja ja painavia (n. 17-kiloisia, rotumääritelmän mukainen paino 8-14kg), joten esim. agility on poissuljettu vaihtoehto nivelien kannalta. Eivät siis ole lihavia, mutta rakenteeltaan normaalia isompia. Tokoilu olis puolestaan liian hermoja raastavaa tuon huiman itsepäisyyden vuoksi. :)

Löytyypi uros ja narttu seropit. Narttu 6 v. ja uros kohta 2 v., molemmat leikattu. Nartussa spanielia ja pinsneriä ja uroksessa villis/käppänää. Kivoja ovat ja narttu tietty osaa paljon, mutta on semmonen omantiensä kulkija. Uros pallohullu, siis ehdollistin jo pienestä pallolle. Pihalla semmoset zooplussan kotiagikamat keinuineen. Toimii. Molemmat hyppivät esteistä ja vanhempi tykkää myös keinusta. Myös pujottelevat ja vanhemman ehdoton suosikki on tunneli sekä keilat, joita kaadellaan. Lenkkeillään ja noudetaan. Joka päivä vähintään n. 5 km, mutta ma, ke ja viikonloppuisin enemmän, ehkä siinä 10 km paikkeilla. En odota sotilaallista käytöstä, mutta perusjutut toimii, eivätkä karkaa ja pysähtyvät paikoilleen käskystä. Molemmat alta 12 kg. Uros arka pieniä lapsia kohtaan ja pelkää isoja koiria, paitsi niitä tuttuja. Iso koira puri vuoden ikäisenä ja se jätti jälkensä. Vanhempi luonteeltaan tosi kiltti kaikille ja haluaa olla jopa naapurin kissan kaveri. Nuori uros tietty vielä kiihtyy liikaa kaikesta, siis ei pahalla, vaan haluaisi tutustua kaikkiin. Tänäänkin kamala, suorastaa huutaminen, kun ei päässyt pelaamaan korista poikien kanssa kentälle, eli se pallo. Näiden mielestä kumminkin ehdoton ykkönen on se mökille meno. Kun ilmoitan, että lähdetäänkö mökille, niin säntäävät jo ovelle odottamaan, eikä sitten autoonkaan tarvitse hoputtaa vaan suorastaan loikkaavat sisään ja odottavat, että turvavyöt tulee kiinni valjaisiin. NIIN ihania ovat, etten voisi kuvitella olevani ilman niitä.

Meillä bostoninterrieri 4v ja griffon bruxellois 2v, molemmat narttuja.
Bostonin kanssa käymme kaverikoiratoiminnassa, sopii siihen hyvin kun palvoo kaikkia ihmisiä, ja katseessa on jtn erityistä, mikä vetoaa ihmisiin.
Muuten boston on sellainen adhd-tapaus kotioloissa, mutta vanhusten ja vammaisten seurassa muuttuu heti rauhalliseksi.

Molemmat koirat sellaisia iloisia ja huomionkipeitä seurakoiria, tai siis seuraajakoiria, osallistuvat kaikkeen toimintaan kotona. Varsinkin bostoninterrieri nauttii kun lapsillamme käy usein kavereita ja leikkivät yhdessä, palloiluleikit ovat suosikkeja, bostoni jaksaisi noutaa palloa vaikka aamusta iltaan.

Käymme muutama kertaa viikossa juoksulenkeillä ja metsissä vaeltelemassa niin usein kun keritään, yleensä 2-4x vkossa, viikonloppuisin jopa 3-4h vaelluksilla, itse voisin viihtyä metsän rauhassa vaikka koko pvän katsellen koirien ilonpitoa ja kuunnellen metsän rauhaa. Kesäisin saavat usein osallistua lasten harrastuksiin mm. futiskenttien laidalla, koirista on kivaa kun varsinkin lapsilta saa huomiota. Boston on sellainen rohkea rämäpää, varsinainen energiapakkaus! Griffon rakastaa ruokaa, ja tekis mitä tahansa ruoan vuoksi, erittäin helppo ja miellyttämishaluinen, uusiin asioihin tutustuu aluksi varauksella ja sitten rauhassa, häntä heiluu iloisesti kokoajan!

Perustottelevaisia koiria, tulevat luokse pyydettäessä, osaavat istua, maahan,kieri,tanssi ja anna tassua käskyt. Odottavat kun pyydän, pysähtyvät kun sanon paikka. Boston vanhempana saa ruoan yms ensin, tietävät omat paikkansa meidän laumassa, eivätkä ole koskaan tapelleet. Nahistelua on joka pv, koska boston rakastaa ärsyttää griffonia kun se ei enään jaksaisi leikkiä ja härnää griffonia tökkimällä tassuillaan kun griffon kunnolla hermostuu ja näykkäisee! On hauska seurata kun boston puree ensin luun pehmeän herkulliseksi, viskaisee sen sitten griffonille joka jatkaa pureskelua ja ei halua luopua luusta ja puolustaa sitä kun boston muka yrittää varastaa luun takaisin. Todellisuudessa boston vain rakastaa sitä haastetta kun yrittää tassuilla pökkiä griffonia. Hauskan näköistä! Ja lähes päivittäin nahistelevat pehmoleluista ja ajavat toisiaan takaa!

Joku voisi minullekkin neuvoa miten saa omapäisen koiran tulemaan luokse, tulee välillä kun sitä huvittaa. Pysähtyy myös käskystä mutta jatkaa ennen kun olen koiran saavuttanut.

Pyydä koiraasi istumaan kun olet siitä noin metrin päässä. Jos se tottelee kehu sitä rauhallisella äänellä ja anna palkkio yhä metrin päästä.

Tämä toimi ainakiin meillä.

Eli minulla on 2,5v. parsonipoika. Se on energinen ja erittäin fiksu pakkaus! ;D Se sairastui SARDS:iin ku se oli hieman yli vuoden, mutta on todella hyvin oppinut kulkemaan sokeutensa kanssa.:) Sillä on hyvä suku mutta sitä ei ole voitu viedä näyttelyihin sokeutensa takia. Suunnitelmissa kuitenkin on mätsäreissä käynti kesällä. Se on hyvä agilityssä mutta emme ole käyttäneet sitä kuitenkaan ikinä missään kisoissa. Siitä ei enää edes huomaa että se on sokea! ;) Olemme keskittyneet enimmäkseen kuitenkin temppuihin, joita se osaakin jo 97! :D Se on nopea oppimaan ja rakastaa niin uusia kuin vanhojakin temppuja!