Lapset allergiatestiin, ennen kissan ottoa!

Luulenpa että allergia ei ole monessakaan ilmoituksessa todellinen syy myyntiin. Todellinen syy on joku muu jota ei kehdata sanoa.

Esim. rahapula, ajanpuute, rasittava tai käytöshäiriöinen kissa, matkustellaan paljon, muutto pienempään asuntoon tai kerrostaloon, kissa hinkuu ulos eikä jakseta kuunnella, yöllä ei saada nukuttua, kissankarvat ärsyttää, lapsi on jo kyllästynyt kissaan, yms.

Tuo on totta. Toinen asia on "ajanpuutteen" vuoksi luopuminen. Eikös sitä voisi olla ottamatta, jos ei ole aikaa lemmikille.
Myös nuoret parit ottavat kissoja jopa tuplaten ja sitten tyrkytetään niitä muille, kun vauva on tulossa. Vaativat vielä nk. loppuelämän kotia, vaikka itse ovat pitäneet vajaan vuoden.

Otin itse lemmikit kun jäin eläkkeelle, nyt on aikaa niille riittävästi.

Elämäntilanne muuttunut, allergia, muutto, ei sopeudu. Sanon vaan, että suurin osa on pas**puhetta. Tuommosia ihmisiä, jotka hetken mielijohteesta ottavat kisun, kun se on söpö pienenä, mut ei miellytä enää kun kasvaa, pitäs vähän läpsytellä. Inhoon niitä yli kaiken ja säälittää kisulit. Harmi, kun ei voi auttaa kaikkia. Meillä täällä on kaksi "hylättyä" kissaa. Hylättyhän ne ovat.

Olen myös ihmetellyt sitä, että miltei aina haetaan lapsille kissanpentua. Tarjolla on paljon jo leikattuja kissoja, jotka etsivät kotia. Miksei voi ottaa sellaista, koska pentuaika on joka tapauksessa niin lyhyt aika.

Allergiatestin lisäksi voisi olla hyvä myös aivotesti. Mitä siellä päässä liikkuu, että otetaan elukka vaikka ei mitään edellytyksiä ole.
Asutaan kerrostalossa vuokralla, ei vaki työpaikkaa ja luullaan, että kissa elää pelkällä kuivamuonalla. Monipuolisesta ruokavaliosta ei ole tietoakaan. Mikä pahinta, kun eläin sairastuu ei ole rahaa viedä lääkäriin.

Maalaistalon väelle; Ei välitetä viitsitä viedä lääkäriin, vaikka eläinten korvat kuhisevat punkkeja!

Pieni allergiakaan ei haittaa sillä itse olen ollut kissalle lievästi allerginen aina (silmät kutiavat ja aivastelen, pahinta koivun kukinnan aikaan), ja meillä oli lapsuudessani 16 vuotta kissa, enkä halunnut luopua siitä vaikka vanhempani sitä tiedustelivatkin. Tulin oikein hyvin toimeen, eikä allergiani estänyt kissan nukkumista päivisin sängyssäni. Toki kenenkään ei vasten tahtoaan tarvitse kissasta kärsiä, mutta kävisivät tosiaan edes allergiatesteissä etukäteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Juurikin niin, että onko se kukkaro kunnossa, kun tulee asiaa eläinlääkärille. Se kun ei auta yhtään kysellä neuvoja täältä netistä, kun kissa on sairas.
Satasella ei selviä esim. kun kissa on päivän tiputuksessa. Miettikääs sitä kissanpennusta haaveilevat!

Ei allergiatesti näytä tuletko olemaan allerginen kissalle, jos kissojen kanssa ei ole oltu tekemisissä paljoa ennen sitä.

Ja suurin osa on varmasti ihan jotain muuta, kuten tuossa jossain sanotaankin.
Tämä kuulostaa vaan soveliaammalta kuin se etten jaksa enää.

Toinen "allergian" lisäksi on "muuttunut elämäntilanne", varmaan yhtä kuin avo/avioero. Jos se kissa on ollut perheenjäsen, eikö se yhtäkkiä olekaan. Eli kumpikaan ei ota kissaa. Ei olisi sitten koskaan pitänyt ottaa kissaa.

Olen meittinyt, että joskus alan kasvattamaan yhtä kissarotua. En vaan tiedä, että onko se sitten kannattavaa jos ei läydä HYVIÄ koteja pennuille sitten. Haluaisin että kaikki tulevan omistajan perheejäsenet tekisivät allergiatestin (joilla siis ei ole ollut omaa kissaa tai eläneet kissan kanssa muutamaa/paria viikkoa putkeen oireettomasti), mutta en tiedä onko se liian vainoharhaista, vaikka se olisi vain varmenne siitä, että onko kissa oikea lemmikki kyseiselle perheelle? Jos joku ymmärstää pointtini/kysymykseni niin voisitko vastata? asia todella mietityttää minua, vaikka ei juuri nyt elämässä olekkaan leikkaamatonta rotukissaa

Suurin osa ihmisistä luopuu lemmikeistään "turhaan". Yleensä vielä niin, että omalla käsittelyllään pilaavat lemmikin luonteen ja sitten tyrkkäävät eteenpäin. Sinäänsä sen ei pitäisi yllättää, nämä samat ihmiset hoidattavat lapsiaan yli pitkiä päiviä päiväkodeissa ja eroavat kumppaneistaan ensimmäisen ristiriidan kohdatessa. On vaan olemassa ihmistyyppi, joka ei KYKENE kiintymään mihinkään ihan tosissaan. Mitä tulee tuohon allergiaan, aikalailla turhaa huudella testien perään. Ihminen kehittää allergiat altistumisen kautta tai reagoi ns ristiallergioina. Suomeksi: jos lapsi ei ole ollut kissojen kanssa koskaan tekemisissä testi ei näytä yhtiskään mitään.

Nyt kun ei enää kehdata vedota allergiaan, muotisanasto on vaihtunut "muuttuneeksi elämäntilanteeksi" ja niitä onkin paljon. Ihmiset eivät sitoudu, eivätkä ajattele mitään hankkiessaan eläintä.
Säälittävää, kun eläin kuitenkin kiintyy perheenjäseniin. Ei tulisi mieleenikään antaa pois vanhaa eläintä. Kyllä se on ansainnut huolenpitoni myös ikääntyessään.