Onko pakko lokeroitua?

...ihminen kysyessään tietää jo vastauksen. Hakee kysymyksellään vain varmistusta. Mitä kun lampaita olemme sielultamme ;)

Sitten jos otamme hampaisiin sanan 'uskonto' ja vedetään esiin verbi; uskoa. Uskoa johonkin...eli kokea itsessään, että jokin asia on totta. Valinnan vapaus ja uskomisen tuska: valinta on vapaa.

Miksi haluaisit olla esim. Wicca? Halaisitko kuulua samanhenkisten yhteistöön, vai haluaisitko vain että voisit selkeästi vastata kysymykseen "mikä on uskonnollinen suuntautumisesi"?

Minusta lokeroitumisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta joskus tunnen kaipaavani jotain selkeämpää raamia jonka sisästä voisin esittää käsityksiäni maailmankaikkeudesta ilman että pitää selittää koko taustani alusta asti. Nyt olen testannut termiä "vakaumusellinen pakana" kuvaamaan omaa katsantokantaani, mutta vielä on epäselvää kertooko se kellekään sitä mitä yritän sanoa :-) Itse tarkoitan sillä sitä, että
- en ole ateisti
- en kuulu mihinkään valtauskontoon
- hyväksyn eri kulttuureihin liittyvät uskomukset ja tavat osina ihmiskunnan tulkintoja maailmankaikkeudesta
- suhtaudun henkisiin asioihin uskonnolle ominaisella vakaumuksella.
Itselleni se toimii, ja kun kukaan muu juuri ole kiinnostunut elämänkatsomuksestani niin hyvä niin.

"Onko sitten pakko lokeroitua johonkin uskontoon"
ei tietenkään ole. "lokeroitua" on muutenkin niin vahva sana. x) mielestäni sinun ei kannata miettiä niin suuresti uskon asioita. asiat varmasti selkenee sinulle aikanaan. väkisin sinun ei kannata itseäsi tiettyyn uskontoon "lokeroida".


"Voiko olla wicca jos ei kuulu mihinkään noitapiiriin"
kyllä voi. minäkin olen, vaikken kuulu coveniin, ja luulen etten ikinä tule kuulumaankaan. tykkään toimia yksinäni.

Minäkään en halua lokeroitua minkään tietyn uskonlahkon tai noitakerhon oppiin. Minulla on aika vahva oma vakaumus, mutta se ei vastaa mitään erityistä uskontoa tai oppia.

Periaatteessa henkistä polkua ei kuitenkaan tulisi kulkea yksin. Buddhalaisuudenkin yksi perusperiaatteista on Sanghaan (uskovien yhteisöön, "ne jotka auttavat polulla") turvaaminen.

Mutta valitettavasti olen huomannut, että melkein kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä on taipumus näivettyä enemmän yksilöä kahlitseviksi tai hyväksikäyttäviksi, kuin tukeviksi tai opastaviksi.

Kyllä Voit olla wicca vaikka et kuuluisikaan coveniin eli noitapiiriin. Itsekkään en kuulu, vaan harjoitan uskontoani täysin itsenäisesti. Ja mielestäni ei oikeastaan ole pakko tunkea itseään mihinkään uskonnolliseen lokeroon jos sopivaa ei yksinkertaisesti löydy...