Kuukauden reissu ympäri Saksaa. Ensin lento Berliiniin ja siitä Saksan oikeaa puolta alas Stuttgartin alueille, josta Sveitsin rajalle ja vasenta Saksan osaa takaisin Berliiniin.
Alkumatka meni oikein hyvin. Kunnes meille tuli kutsu Saksan ulkomaalaisvirastoon. Tiedustelimme Suomen suurlähetystöstä asiaa. Ensin oli että: Eu kansalaisen ei kuulu kyseisessä virastossa käydä ja myöhemmin "Se on Saksan käytäntö".
Saksan ulkomaalaisvirastossa sitten tulikin outoa ongelmaa. Olimme pärjänneet hyvin englannin kielellä kaikkialla tai auttavalla Saksan kielen taidolla. Mutta Saksan ulkomaalaisvirastossa ei haluttu ymmärtää.
Huvittava tilanne kun pöydän toisella puolella Saksalais virkailijat huutavat jotain ja me yritämme selvittää miksi olemme toimistolla ja mitä meistä halutaan.
Oudommaksi tilanne teki se että virkailijat eivät tuntuneet ymmärtävän millään että olemme Suomesta ja Eu kansalaisia. Ihan kuin he eivät tietäisi koko Eun olemassa olosta.
Asiakirjamme olivat Eu standardeja mutta virkailijat vain sanoivat että eivät kelpaa koska ne eivät ole Saksaksi. Tiedustelimme Suomen suurlähetystöstä asiaa ja Eu asiakirjat käyvät millä kielellä hyvänsä, ja Saksalais virkailijoiden olisi pitänyt ottaa vain kopiot niistä ja asia olisi ollut selvä.
Päivää myöhemmin Saksan ulkomaalaisvirastossa käymisen jälkeen. Heräsimme aamuyöstä Saksan polizein huutoon rappukäytävässä. Olimme majoittuneet puolituttujen Saksalais ystäviemme tiloihin. Polizei tuli sellaisella ryminällä, että rapun alaovi oli rikottu ja koko kolmikerroksinen talo heräsi huutoon. Polizeita oli ainakin neljä tullut paikalle. He veivät matka rahamme ja passimme. Passimme saimme kuitenkin takaisin myöhemmin neuvoteltuamme. Jouduimme kirjoittamaan kolmeen Saksan kieliseen paperiin nimemme joista emme tienneet mitä niissä luki, jotta saisimme passimme takaisin. Yhdestä paperista polizei sanoi englanniksi että menetämme kaikki oikeudelliset oikeudet valittaa tapahtuneesta. Emme saaneet omia kappaleita papereista. Polizei sanoi että meidän tulee mennä takaisin Saksan ulkomaalaisvirastoon selvittämään maassa oleskelun syy ja esittämään jotain asiakirjoja. Mutta päätimme seuraavana päivänä vaihtaa osavaltiota.
Yksi Saksalainen ystävämme oli aamulla paikalla mutta hän ei jostain syystä tullut ovelle auttamaan. Hän oli herännyt ja kuullut kaiken ja sanoi että polizein ei olisi pitänyt viedä rahojamme. Hän oli kuitenkin ollut liian väsynyt tulemaan ovelle, myöhemmin päättelimme että hän pelkäsi tulla ovelle.
Loppu matka meni taas ihan mukavasti vaikka raha olikin vähissä. Berliinissä etsimme yö elämää nähdäksemme Saksalaisten illan viettoa. Näimme vain polizeita, joihin yritimme pitää välimatkaa. Saksassa polizei voi tulla kadulla vastaan kysymään jotain, ja jollei vastaukset ole oikeita se on menoa. Etenkin jos vastaus pitää olla Saksaksi voisi ongelmia tulla. Jotenka yritimme pysyä erossa ongelmista.
Saksassa oli kivaa ja Saksalaisia oli eri lähtöön mutta vapaa maa tai edes lähellekkään pohjoismaata Saksa ei ole. Tunne Saksan ulkomaalaisvirastossa ja polizein rynnäkkö. Tuntui kuin olisi ollut juutalainen toisen maailmansodan Saksassa. Saksan ulkomaalaisvirastossa oltiin meitä kohtaan hyvin ilkeitä, että itkin jälkeenpäin. Tuntui hyvältä päästä lopulta ehjänä takaisin Suomeen.
Alkumatka meni oikein hyvin. Kunnes meille tuli kutsu Saksan ulkomaalaisvirastoon. Tiedustelimme Suomen suurlähetystöstä asiaa. Ensin oli että: Eu kansalaisen ei kuulu kyseisessä virastossa käydä ja myöhemmin "Se on Saksan käytäntö".
Saksan ulkomaalaisvirastossa sitten tulikin outoa ongelmaa. Olimme pärjänneet hyvin englannin kielellä kaikkialla tai auttavalla Saksan kielen taidolla. Mutta Saksan ulkomaalaisvirastossa ei haluttu ymmärtää.
Huvittava tilanne kun pöydän toisella puolella Saksalais virkailijat huutavat jotain ja me yritämme selvittää miksi olemme toimistolla ja mitä meistä halutaan.
Oudommaksi tilanne teki se että virkailijat eivät tuntuneet ymmärtävän millään että olemme Suomesta ja Eu kansalaisia. Ihan kuin he eivät tietäisi koko Eun olemassa olosta.
Asiakirjamme olivat Eu standardeja mutta virkailijat vain sanoivat että eivät kelpaa koska ne eivät ole Saksaksi. Tiedustelimme Suomen suurlähetystöstä asiaa ja Eu asiakirjat käyvät millä kielellä hyvänsä, ja Saksalais virkailijoiden olisi pitänyt ottaa vain kopiot niistä ja asia olisi ollut selvä.
Päivää myöhemmin Saksan ulkomaalaisvirastossa käymisen jälkeen. Heräsimme aamuyöstä Saksan polizein huutoon rappukäytävässä. Olimme majoittuneet puolituttujen Saksalais ystäviemme tiloihin. Polizei tuli sellaisella ryminällä, että rapun alaovi oli rikottu ja koko kolmikerroksinen talo heräsi huutoon. Polizeita oli ainakin neljä tullut paikalle. He veivät matka rahamme ja passimme. Passimme saimme kuitenkin takaisin myöhemmin neuvoteltuamme. Jouduimme kirjoittamaan kolmeen Saksan kieliseen paperiin nimemme joista emme tienneet mitä niissä luki, jotta saisimme passimme takaisin. Yhdestä paperista polizei sanoi englanniksi että menetämme kaikki oikeudelliset oikeudet valittaa tapahtuneesta. Emme saaneet omia kappaleita papereista. Polizei sanoi että meidän tulee mennä takaisin Saksan ulkomaalaisvirastoon selvittämään maassa oleskelun syy ja esittämään jotain asiakirjoja. Mutta päätimme seuraavana päivänä vaihtaa osavaltiota.
Yksi Saksalainen ystävämme oli aamulla paikalla mutta hän ei jostain syystä tullut ovelle auttamaan. Hän oli herännyt ja kuullut kaiken ja sanoi että polizein ei olisi pitänyt viedä rahojamme. Hän oli kuitenkin ollut liian väsynyt tulemaan ovelle, myöhemmin päättelimme että hän pelkäsi tulla ovelle.
Loppu matka meni taas ihan mukavasti vaikka raha olikin vähissä. Berliinissä etsimme yö elämää nähdäksemme Saksalaisten illan viettoa. Näimme vain polizeita, joihin yritimme pitää välimatkaa. Saksassa polizei voi tulla kadulla vastaan kysymään jotain, ja jollei vastaukset ole oikeita se on menoa. Etenkin jos vastaus pitää olla Saksaksi voisi ongelmia tulla. Jotenka yritimme pysyä erossa ongelmista.
Saksassa oli kivaa ja Saksalaisia oli eri lähtöön mutta vapaa maa tai edes lähellekkään pohjoismaata Saksa ei ole. Tunne Saksan ulkomaalaisvirastossa ja polizein rynnäkkö. Tuntui kuin olisi ollut juutalainen toisen maailmansodan Saksassa. Saksan ulkomaalaisvirastossa oltiin meitä kohtaan hyvin ilkeitä, että itkin jälkeenpäin. Tuntui hyvältä päästä lopulta ehjänä takaisin Suomeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielikuvituksellinen satu! Kymmeniä kertoja eri puolilla Saksaa liikkuneena täytyy sanoa.
Mikähän lienee motiivisi sepitelmään?
Ikävä kyllä ei ole satu, vaan huonoa tuuria. Kyseinen kaupunki on Schwäbisch Gmünd. Kyseisestä toimistosta sai polizeit peräänsä myös jenkki turisti. Että jotain mätää toiminnassa on. Muissa kaupungeissa ei ongelmia ollut mutta vähän kummaksutti. Ja Eu asiakirjat olisivat pitäneet käydä, Saksan kielentaidon saavat vaatia mutta huvittavaa, jos ei haluta edes ymmärtää. Uskoit tai et mutta näin kävi.
Teidän on täytynyt omalla käytöksellä ja toiminnalla provosoida poliiseja.
Muuten tuo ei ole alkuunkaan uskottavaa.
Saksalaiset pollarit ovat suoraviivaisempia kuin meikäläiset lepsut haalariniekat.
Saksassa ei kannata ryhtyä kinaamaan edes naispuolisen pysäköinninvalvojan kanssa.
Ystävällismielinen sovitteluyritys johtaa virkapukuisten järjestyspoliisien pikaiseen kutsumiseen.
Oma, paljon harmittomampi kokemus tuon pysäköintimittarin hitaan panostuksen lisäksi.
Olimme iltahämärissä tulossa autolla Ranskasta Saksaan.
Toinen ajovalo oli sammunut ja mukana oli varapoltin.
Saksan puolen rajalla pudotettiin eteeni puomi ja virkapukuinen heppu tuli kysymään passeja tai henkilöllisyystodistuksia.
Annoin passit.
Ukko ilmoitti, että ajovalo on korjattava.
Esitin asian, että majoitumme 20km:n päähän ja vaihdan polttimon siellä.
Ukko sanoi, ettei hän laske Saksaa epäkuntoista autoa.
Ryhdy sitten riitelemään ukon kanssa kun puomi on edessämme ja ukolla on passimme sekä 9mm automaatti, pamppu japuhelin.
Lankoni vaihtoi lampun ja matka jatkui.
Kyllä siellä on vielä "joko-tahi" henkeä.
Eikä se ole pelkästään pahasta!
Somali on aina somali vaikka olis kuinka monta Suomen passia. Luulis että olisit jo Suomessa tottunut virastokäytäntöihin. Ei ne muualla ole sen kummempia.
En ole somali, olen gambialainen.