Shiba?

1. Oikeanlaisella motivaatiolla, koska shiballa ei ole samanlaista miellyttämishalua omistajaansa kohtaan kuin vaikkapa saksan- tai belgianpaimenkoiralla. Perustottelevaisuuden shiba kuitenkin oppii, kunhan osoitat olevasi henkisesti tarpeeksi vahva ja määrätietoinen, mutta kuitenkin oikeudenmukainen laumanjohtaja - eli toisin sanoen, kunnioittamisen arvoinen. Älä anna periksi koiralle asioissa joita siltä vaadit äläkä salli jotain minkä olet jo kertaalleen kieltänyt, kuten sohvalla tai sängyssä olemista (tosin jotkut omistajat päästävät shibansa sinnekin ilman ongelmia joten tärkeämpää on koiran yleinen kunnioitus sinua kohtaan niissä asioissa mitkä olet siltä ehdottomasti kieltänyt). Vähän samasta aiheesta lisää vastauksessa 4.

Kuten muutkin koirat, pentu kannattaa totuttaa erilaisiin asioihin mahdollisimman varhaisesta iästä lähtien. Ota se mukaan kaupungin keskustaan ja kulje sen kanssa vaikka junilla tai busseissa vaikka ihan harjoittelun vuoksikin, niin ne eivät enää aikuisena tunnu tarpeen vaatiessa yhtään pelottavilta. Tällä tavalla oma akitanikin tottui kulkemaan julkisissa kulkuneuvoissa, pentuna ekalla kertaa vähän arasteli ja piti kantaa sisään, mutta nyt aikuisena menee jo ihan reippaasti kyytiin. Kaupungissa liikkuessa koira myös tottuu erilaisiin ääniin ja oppii olemaan pelkäämättä niitä.

2. Paras motivointi on se että teet harrastuksesta mielekästä puuhaa koiran itsensä mielestä. Ole määrätietoinen ja palkitseva, mutta älä tee liikaa toistoja kerralla, sillä älykkäänä koirana shiba kyllästyy niihin helposti. Agilityn opettaminen shiballe voi vaatia omistajalta paljonkin kärsivällisyyttä.

3. Yksi konsti vetämisen estoon on pysähtyä paikoilleen jos koira yrittää vetää liikaa eteenpäin. Älä liiku, ennen kuin koira lopettaa vetämisen ja jatka sitten taas normaalisti eteenpäin. Toista joka kerta kun koira yrittää taas vetää, näin se oppii ettet suostu menemään sinne minne se yrittää vetää.

4. Vähän huvitti tuo "sillain ettei se loukkaannu". Tärkeäähän ei ole se ottaako koira käskyistäsi aluksi vaikka sitten nokkiinsa, kunhan vain saat kasvatettua siitä sellaisen että se kunnioittaa sinua ja määräysvallastasi tulee sille itsestäänselvyys. Eli hierarkian tulisi näkyä alusta asti arkipäivän rutiineissa. Voit esimerkiksi opettaa koiralle, että ulos mentäessä sinä menet ovesta ensin eikä se ryntää siinä tilanteessa edellesi. Lisäksi voit opettaa, että jos ei ruoka heti kelpaa otat kupin pois ja annat sitten parin tunnin päästä uudelleen -> ruokaa ei ole jatkuvasti saatavilla. Tai opetat, että syödä saa kupin maahan laskemisen jälkeenkin vasta kun annat luvan. Jos pentu vaikkapa rimpuilee kynsiä leikattaessa, pidät vain tukevasti kiinni etkä päästä sitä irti ennen kuin kynnet tosiaan on leikattu, niin se oppii jo pienestä pitäen ettei saa tahtoaan läpi eikä päätä itse tehdäänkö jokin toimenpide vai ei.

On ylipäänsä tärkeää, että totutat shiban jo pienenä peruskäsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, mutta tämä koskee oikeastaan kaikkia koiria. Esimerkiksi se kannattaa opettaa siihen, että myös vieraat saavat katsoa sen hampaat silloinkin jos et aio käyttää sitä näyttelyssä, sillä myös eläinlääkäri voi joutua tarkistamaan sen hampaat hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Jos koirasi on uros ja erityisesti jos aiot viedä sen näyttelyyn, opeta se pennusta asti siihen että vieraatkin saavat kokeilla pallit.

Loppujen lopuksi shiban kouluttaminen on melko loogista, vaikka kyse vahvatahtoisesta ja omanarvontuntoisesta rodusta onkin. Kerran määrätyt säännöt pidetään ja koiran kanssa pysytään itsevarmana. Epävarma tai koiraa liikaa säälivä omistaja saa koiran vain tuntemaan, että omistaja ei ole riittävän vahva suojellakseen laumaa ja että sen pitää ottaa lauman pomon paikka.