Tuon kylmän pakkastalven aikana paljon suomalaisia sotilaita surmattiin idän jättiläisen pommeilla, luodeilla ja kranaateilla.
Onnen päivä on 13. maaliskuuta, silloin sota päättyi.
Onnen päivä on 13. maaliskuuta, silloin sota päättyi.
TALVISODAN päättymisen juhla on tänään, 13. päivä maaliskuuta
!!!
21122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaksi setääni kaatui Talvisodan viimeisellä viikolla. En voi olla ajattelematta heitä aina kun on puhe Talvisodasta. Olin pieni vielä mutta muistan ne tyrmistyneet tunnelmat kotonani niinä aikoina.
Netistä etsin tietoa niistä joukko-osastoista missä he palvelivat.
Toinen setä kuoli matkalla rintamalle junanvaunun tuhoutuessa pommituksen seurauksena. Toinen kuoli Viipurinlahden taisteluissa saamiinsa haavoihin sairaalassa.
pukeutumassa, nyt pääsen kyydissä.
En olisi millän muistanut. Mummoni oli kuullut asian radiosta. Lähti tuomaan ilosanomaa tyttärelleen, äitini kotiin.
Rauha, rauha hän oli toistellut. Olin täyttänyt talvella 2 vuotta. En muista tapahtumaa, mutta isosiskoni muisti. Isäni palasi ehjänä 6 henkisen perheensä turvaksi.
ehjänä?
Vaikka emme sodasta paljoa muista tai tiedä, niin isiemme ja veljiemme - ja äitiemmekin - henkisenä tai / ja fyysisenä arpisuutena siihen olemme tutustuneet.
Onnen päivää nyt vietämme, sota loppui, RAUHA palasi.
Laskin oikein kynällä. Kyllä. 75 vuotta tästä on aikaa. Tosin Lapin sota vielä jatkui. Sielläkin vielä menetettiin sotilaitamme.
Saksalaiset kuulemma uskoivat, että puna-armeija kävelee yli Suomen rajojen ja miehittää Pohjois-Suomen kokonaan.
Tämä selitettiin syyksi Lapin taajamien ja kylien polttamiseen.
Aloitus oli Talvisodan päättymisestä vuonna 1940
Totta. Jatkosodan päättymisen jälkeen v. 1945 päättyi Lapinsota kun "siskon mies" tovereineen ajettiin pois. Tornion sataman kautta kai lastasivat kimpsunsa kamsunsa.
Monia naisiaan ottivat mukaankin. Tuli näistä kerran Tv-ohjelmakin.
Koskahan ihmiset rupeaisi ymmärtämään, ettei sodalla saada
muuta aikaan, kuin puutetta ja kärsimystä?
Me olemme sota-ajan lapsia ja tiedämme sen.
Olin 2 v. kun sota alkoi, samalla alkoi pelko ja puute.
Kouluaikana ei ollut tarvittavia vaatteita ja pakkasta oli 30 ja yli.
Kävellen kuljettiin, välillä kävin lämmittelemässä matkan varrella olevissa tutuissa taloissa.
Yskä oli ainainen, eikä silloi heti lääkäriin viety, kesän tullen rupesi paranemaan.
Muistoksi sain keuhkoihini arpeuman, joka aina näkyy kuvauksessa.
Kumpa kaikki päättäjät hoksaisivat, että neuvotellen asiat parhaiten ratkeaa, ei sotien, vaan sopien.
"Sodan muisto kaikkein raskain
sydäntemme pohjaan jää.
Menetystä suunnatonta
kuinka voisi ymmärtää?
Maksaa saimme kalliin hinnan,
murhe täytti lapsen rinnan,
hautaan rakkain laskettiin,
tuska oli suuri niin."
Historian kirjat ei ole vielä tarpeeksi antaneet tietoa kuinka se sota päättyi ja kuinka sitten alkoi se saksalaisten kanssa hyökkäys itään.
Rauhan aikana Tampereelle ainakin koitettiin pystyttää mannerheimille patsasta --mutta se ei niinvaan onnistunutkaan ..
Tiedettiin liianpaljon hänen aikaansa v 1918.
Patsas on nyt jossain metsässä . mutta kiusaa ihmisten mieliä -- onhan hän pukeutunutkin niihin valkoisten "lahtarien" vaatteisiinkin siinä patsaassa.
Kaikkea ei niinvaan pyyhitäkkään helpolla pois --niinkauan kun vielä ihmisiä on elossa ja muistaa.
Monet hyökkääjät ovat pelkoa täynnä, siksi juuri pelkuri hyökkää.
http://www.youtube.com/watch?v=j2grtEOJ9WQ
Kosketa minua, Henki,
kosketa, kirkkaus!
Anna elämälle
suunta ja tarkoitus.
Kosketa, Jumalan Henki,
syvälle sydämeen.
Sinne paina hiljaa
luottamus Jumalaan.
Valaise, Jumalan Henki,
silmäni aukaise,
että voisin olla
ystävä toisille.
Kosketa minua, Henki!
Herätä kiittämään,
sinun lähelläsi
armosta elämään.
Tänään on sitten ensimmäinen täys rauhan päivä. Valitettavasti rauha rikkoutui uudelleen jatkosotaan vuosia myöhemmin.
Se rytinä kesti sitten vuosia. Johtiko tämä sota vasta alueluovutuksiin?
Joskus muistetaan väärin, kyllä Mannerheim oli mies paikallaan.
Parhaansa koetti suomalaisten puolesta! Kaikkien!
Isäni palasi sodasta ehjänä, mutta henkisesti aivan rikki revittynä.
Ne kauhun vuodet, jotka hän eli sodan jälkeen ei unohdu koskaan.
Muistan, kun hän yöt taisteli ja näki aaveita joka puolella.
Pitäjässämme oli yksi ainoa lääkäri ja hänkin sodan kauhut kokenut eipä paljon apua saanut rintamaveli.
Vajaa 10v. tätä "sivilisotaa" isälläni kesti, kun Luoja armahti häntä.
Samana päivänä, kun isä laskettiin haudanlepoon äitin pani illalla kädensä ristiin ja sanoi;" nyt minun sotani on sodittu".
Äitin hoiti ja ohjasi meidät lapset elämän tielle hyvin eväin. Kaikesta siitä voin vain kiittää nyt enää muistoissa.
Meidän lasten elämä on ollut hyvää siitä ELÄMÄLLE KIITOS!
Tähän ikään tulleena voisin kuitenkin sanoa kuten äitin;nyt taitaa minun sotani olla sodittu.
Jaha. On talvisodan 75-"juhla"vuoden aatto.
Ensi vuonna Korsuorkesteri taas saa itkettää niillä Eldankajärven jäillään. Nyt ruvettiin täällä jo harjoittelemaan.
Mua kyllä suorastaan oksettaa nämä sotamuistelut. Miksikö? No, myös siksi. kun jotain masokistista romantiikan kaipuutakin siinä ripaus, ja sekin ripaus liikaa.
oksentelehaju miten haluat.
Sanat oksettaa ja oksentaa tarkoittavat eri asioita.
Oksettele sitten, mutta muualla.
Onks tää rööslain haju? (o-o)...kertakaikkiaa mahoto
ole tiennytkään.