Tehdäänkö haaveistamme totta.

Meikäläinen on jo niin tähän eläkkeellä oloon tottunut ettei oikein enää muista sitä työssäoloaikaansa. Työssäoloaika nimittäin oli vai kaikkiaan 9 vuotta pitempi kuin nyt tähän mennessä eläkkeellä olemani.

Silloin kun jäin eläkkeelle, toteutin kyllä monia asioita, oisko haaveet kuitenkin liian juhlallinen sana sitä kuvaamaan. Kun työelämä jäi kaikki energia oli käytettävissä oman mielen mukaan, se olikin hienoa aikaa.
Mikä ettei nytkin saa kuusta kultaa ja päivistä parasta, vaikka halua ja voimia ei enää samalla tavalla ole käytettävissä.

Mutta sen vaan sanon että kyllä tällä valon lisääntymisellä on iso vaikutus ainakin allekirjoittaneeseen. Elämänilo lisääntyy kummasti tuon kultaisen kehrän vaikutuksesta. Odotellaan vielä hetki niin saamme sitä sateenjälkeistä koivuntuoksua haistella. Kunhan koivu hiirenkorvalle ensin ehtii.

Toki me sateen, tuulen ja tuiskun muistamme kun sotkimme pyöränrämällä aamuvuoroon töihin aamu kuudeksi kuka kunnekin duunipaikkaan.
Ilmojen haltijakin muisti pyyntömme vastatuulesta, iltapäivälläkin oli vastatuuli kun kotiin päin pyrimme.
Mutta neljä vuodenaikaamme tasasi paljon. Tuli vuosiloma, sai sen 4 viikkoo olla oma herra tai rouva lipplakkeins alla. Käydä kalassa ja kyläillä sukulaisissa.

Hyvää Aurinkoista Aamua!
Saan toki tehdä tai jättää tekemättä ja viimeksi mainittu tulee useinkin eteen.
Parasta tässä kaikessa on vapaus, vastuut on kannettu ja kaikkemme annettu niitä nyt on aika muistella ja nauttia tuloksistamme.
Ovat nuo työvuodet jo niin kaukana ettei kannata alkaa toden teolla edes muistelemaan, ainakaan näin avoimella sivulla.

Joskus nuorten kanssa muistellaan ja hullunkurisilta ne jo tuntuu vaikka vakavana ne kaikki on tehty ja tarkoituksella.

Kyllä vapaus ja kohtalainen terveys vielä tällä hetkellä on ne seikat joista nautin eniten, halutessani teenkin jotain ainakin päivän pakolliset sitten voi keksiä ohjelmaa ja harrastaa kunnes ilta kaataa sänkyyn.

Aloittajalla taitaa olla mielessä jotain haaveita josta mainitsi, hyvä jos voimia ja intoa riittää vielä toteuttaa.

Haaveilla on taipumus toteutua, siksipä kannattaa olla varovainen haaveilussaan. ;) Tuskinpa tällä iällä enää kymmenvuotissuunnitelmia tehdään, mutta voihan vaikka matkoja , retkiä ja muista arjesta irtautumisia suunnitella. Haaveistahan ne lähtevät, sitten kuvastoja selaamaan, lopulta tilaamaan. Suunnittelu on antoisaa , nykyisin on niin helppo netistä etsiä tietoa kohteesta, sen historiasta ja nähtävyyksistä. Kotimaassakin on vaikka kuinka paljon kiinnostavia kohteita, jopa Unescon maailmanperintökohteiksi kelpuutettuja.

Olen joskus ennenkin kertonut kartoista, joita voi piirtää haaveidensa konkretisoinniksi ja tilanteensa päivittämiseksi. Minulla on myös tämä puutarhani kaikkine kasveineen ja polkuineen kartalla, piirretty millimetripaperille. Se on pääpiirteissään valmis, mutta aina jotain tuhoutuukin ja jotain uutta mahtuu tilalle. En pidä kovin rakennetusta ympäristöstä, mutta ryytimaan aion saada kauniimmaksi, haeskelen siihen nupukiviä rajauksiksi.

Tove Janssinin näyttelyyn Ateneumiin on jo entisten työkaverien kanssa treffit tehty.

Ramoona* mainitsi nupukivistä kerronpa tässä miten minä niistä innostuin.
Katselin netistä jotain monivuotisista kukkasista ja siellä oli kehystetty kukkapenkkejä nupukivillä.
Minä keksin että terassin eteen ja niinpä menin haeskelemaan löytyihän niitä mutta en ymmärtänyt ettei yksi tai kaksi muovikassillista riitä juuri mihinkään.
Viikkoja keräilin milloin mistäkin, ja kun sitten kuulin ettei niitä voi ottaa vieraalta maalta luvatta tuli uusi este, sitten siirryin taas teiden varsille ja onhan täällä rinteitä ja Lohjanharjua jatkeena.
Kiviä olen reissuiltakin tuonut, kauimmaiset Pyhäsalmesta ja Pihtiputaalta erään tanssilavan rinteiltä, on sitä hienoa muistella miten tuokin vaati 'keskittymistä ja pyllistelemistä'.
Projektista tuli pitkä mutta kannatti, on sitä naapurit ihailleet, olen tosi tyytyväinen.

Kun haave on syntymävino, se näkyy ikävänä palstakäyttäytymisenä. Tässä tarkoitan aina eteen kiilaamista. Luotsi voisi tätä vinokäyttäytymistä hiukansuitsia.

No mikä tämän tekstin tänne lennätti?