Kovimman kautta menin, mutta selvisin (Nuorehko Nainen)

Haluan kertoa tarinani lohdutuksena ja valaisuna muille.

Aloitin elämäni noin kolmekymmentä vuotta sitten. Synnyin perheeseen, jossa oli valloillaan epävakaa ilmapiiri. Isäni oli uupunut töistä ja nuori, äitini nuori ja töitä ei aina ollut.

Sain pian veljen. Paine ja rahan niukkuus lisääntyivät kun oli enemmän rahanmenoa. Päivisin äiti hoiti meitä kotona ja isä kävi töissä. Isä ei ollut millään tavalla läsnä muussa arjessa, vaan lykkäsi kaiken vastuun äidillemme, tukisteli ja läpsi korkeintaan.

Varhaislapsuus oli hyvin epävakaata. Ns. kotona oli riitaa. yövyimme turvakodeissa ainakin viisi kertaa tai mummon luona, isä hakkasi äitiä. Tätä tapahtui n.joka kolmas yö, sen muistan.

Äiti piti asiat omana tietonaan. Isä luki sanomalehtiä ja käski olla hiljaa. kun tuli töistä. Riitoja oli paljon ja muistan pelon ja epävarmuuden. Muistan jopa avioeropapereiden värin, vaaleansininen.

Muuttoja tuli kolme kappaletta 10:neen ikävuoteeni mennessä. Oli aina sopeuduttava uusiin oloihin ja kavereihin. Väkivalta ja mitätöinti jatkui.

Muutin ms. kotoa pois hyvin varhain, yläasteikäisenä. Tuntui kolkolta asua yksin, mutta äiti piti huolen, että on ruokaa, vaatetta ja soitettiin hyvin usein. Pärjäsin koulussa. Aikuisuuteni alkoi varhain.

Vanhempieni lopullinen ero tuli kun isä hakkasi pahasti äitini ja uhkasi tappaa. Se oli shokki. Kuitenkin sinnittelin lukion hyvin läpi ja pidin kaiken sisälläni. Veljeni asui myös omillaan ja siinähän hänkin pärjäili.

Sen jlk. vanhemmat löysivät uudet kumppanit. Isäni on kokonaan katkaissut välit meihin muihin ja haukkunut vain. Ilmaissut että meni naimisiin äitini kanssa vain seksin takia. Oli kauheaa kuulla se.

Olen siis mennyt useiden muuttojen, väkivallan, yksinäisyyden, epävarmuuden ja masennuksen kanssa eteenpäin. OLEN SELVINNYT.