Nefrologi Richard Johnson Coloradon yliopistosta toteaa, että tutkiessaan jonkin
sairauden alkusyytä, niin hän päätyy joka kerralla sokeriin.
Miksi kolmannes aikuisista koko maailmassa kärsii nykyisin korkeasta verenpaineesta, kun se v. 1900 vaivasi vain 5%?
Miksi maailmassa oli 153 miljoonaa diabeetikkoa v. 1980, mutta nyt diabetestä sairastaa 374 miljoonaa?
Miksi yhä useampi on ylipainoinen?
Uskon, että sokeri on yksi syyllisistä, ehkäpä vielä merkittävin.
Yhdysvaltalaisten ruokavaliossa on nykyisin vähemmän rasvaa kuin 20 v. sitten, mutta ylipainoisten määrä vain kasvaa.
Ensisijainen syy tähän sokeri, eritoten fruktoosi.
Glukoosi hajoaa aineenvaihdunnassa pitkin kehoa, mutta fruktoosin käsittelee pääasiassa maksa. Fruktoosia on paljon virjoitusjuomissa ja makeisissa.
Maksa pilkkoo fruktoosin ja tuottaa triglyserideiksi kutsuttuja rasvoja.
Niistä osa jää maksaan, joka voi pitkän altistuksen myötä rasvoittua ja vioittua.
Suuri osa triglyserideistä kulkeutuu verenkiertoon, josta johtuen verenpaine nousee ja solut ja kudokset muuttuvat yhä vastustuskykyisemmiksi insuliinille.
Haima reagoi tuottamalla lisää insuliinia tilanteen tasoittamiseksi, mutta tila johtaa viimein metaboliseksi oireyhtymäksi (MBO) kutsuttuun tautiin, jonka tunnuksia ovat keskivartalolihavuua, , korkea verenpaine ja muut aineenvaihduntahäiriöt, jotka saattavat hoitamattomina johtaa kakkostyypin diabetekseen ja sen lisäksi vielä kohonneeseen sydänkohtauksen vaaraan.
sairauden alkusyytä, niin hän päätyy joka kerralla sokeriin.
Miksi kolmannes aikuisista koko maailmassa kärsii nykyisin korkeasta verenpaineesta, kun se v. 1900 vaivasi vain 5%?
Miksi maailmassa oli 153 miljoonaa diabeetikkoa v. 1980, mutta nyt diabetestä sairastaa 374 miljoonaa?
Miksi yhä useampi on ylipainoinen?
Uskon, että sokeri on yksi syyllisistä, ehkäpä vielä merkittävin.
Yhdysvaltalaisten ruokavaliossa on nykyisin vähemmän rasvaa kuin 20 v. sitten, mutta ylipainoisten määrä vain kasvaa.
Ensisijainen syy tähän sokeri, eritoten fruktoosi.
Glukoosi hajoaa aineenvaihdunnassa pitkin kehoa, mutta fruktoosin käsittelee pääasiassa maksa. Fruktoosia on paljon virjoitusjuomissa ja makeisissa.
Maksa pilkkoo fruktoosin ja tuottaa triglyserideiksi kutsuttuja rasvoja.
Niistä osa jää maksaan, joka voi pitkän altistuksen myötä rasvoittua ja vioittua.
Suuri osa triglyserideistä kulkeutuu verenkiertoon, josta johtuen verenpaine nousee ja solut ja kudokset muuttuvat yhä vastustuskykyisemmiksi insuliinille.
Haima reagoi tuottamalla lisää insuliinia tilanteen tasoittamiseksi, mutta tila johtaa viimein metaboliseksi oireyhtymäksi (MBO) kutsuttuun tautiin, jonka tunnuksia ovat keskivartalolihavuua, , korkea verenpaine ja muut aineenvaihduntahäiriöt, jotka saattavat hoitamattomina johtaa kakkostyypin diabetekseen ja sen lisäksi vielä kohonneeseen sydänkohtauksen vaaraan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sokerin voi jättää halutessaan syömättä.
Miten jätät monissa ruoissa olevat piilosokerit syömättä?
Varsinkin kaupalliset einekset tosi pahoja.
--Miten jätät monissa ruoissa olevat piilosokerit syömättä?
Varsinkin kaupalliset einekset tosi pahoja.--
No onko sinun ihan pakko syödä niitä eineksiä missä on paljon sokeria ?
Minä ainakin päätän ihan itse mitä ostan kaupasta, on sitä ihmisillä erikoisia ongelmia.
Ehkä tuo nimimerkin "Kerro" kysymys kuvaa, että ongelma ei ole sokerin olemassaolo vaan se, että ihmiset ovat niin sekaisin itsensä kanssa, että ruooan valitseminen kaupasta ei onnistu.
Avauksessa oli hieman aisaa mutta myös paljon hysteeristä sekoilua, jonka on tarkoitus myydä sensaatiokirjaa amerikkalaisille hiukan yksinkertaisille ihmisille. Kyllä nyt jokainen tajuaa, että jos energiankulutus asetetaan minimiin makoilemalla päivät pitkät ja sitten täytetään aika mässyttämällä ihan mitä tahansa, niin ei se energia häviä vaan kanavoituu röllykäksi. Homma toimii ihan laardia lääppimällä kuin sokeria imemälläkin. Yleensä nämä eivät ole edes mitään vaihtoehtoja. Samat vässykät päivystävät marketin sipsiosastolla ja limukkapöntöillä.
Jos valkoista sokeria yritettäisiin nyt hyväksyttää elintarvikkeeksi, niin se ei läpäisi tieteellisiä kriteejä, jotka ihmisravinnolla tulee olla.