Pyydän teiltä vanhemmat: jos tiedät lapsesi luokalla olevan jonkun todella häiriintyneen oppilaan, älä valita pelkästään opettajalle vaan suoraan rehtorille tai johtokunnalle.
On nimittäin vanhempia, jotka eivät halua sanallakaan kuulla erityisopetuksesta, vaikka lapsi olisi suorastaan vaarallinen luokkatovereilleen. Opettaja ja koulu ovat voimattomia erityisopetussiirroissa, mikäli huoltaja(t) eivät suostu edes edeltäviin tutkimuksiin.
En tarkoita tässä nyt välitunneilla tapahtuvia "normaaleja" tasavertaisten lasten nahisteluja esim. jalkapallopelissä tai sanallisia sivalluksia, vaan todellista (ekaluokkalaisessa) ilmenevää häiriintyneisyyttä ja väkivaltaisuutta, mikä voi ilmetä täysin sattumanvaraisesti ja keneen tahansa (myös aikuisiin) kohdistuen.
On nimittäin vanhempia, jotka eivät halua sanallakaan kuulla erityisopetuksesta, vaikka lapsi olisi suorastaan vaarallinen luokkatovereilleen. Opettaja ja koulu ovat voimattomia erityisopetussiirroissa, mikäli huoltaja(t) eivät suostu edes edeltäviin tutkimuksiin.
En tarkoita tässä nyt välitunneilla tapahtuvia "normaaleja" tasavertaisten lasten nahisteluja esim. jalkapallopelissä tai sanallisia sivalluksia, vaan todellista (ekaluokkalaisessa) ilmenevää häiriintyneisyyttä ja väkivaltaisuutta, mikä voi ilmetä täysin sattumanvaraisesti ja keneen tahansa (myös aikuisiin) kohdistuen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
luokalla on juuri näin.Luokkatoveri on oikea kiusankappale, kiusaaja ja toisaalta alakynteen jäädessään oikea itkupilli,jolla konstilla on vakuuttanut äitinsä ainakin olevansa pelkästään kiusattu ja opettaja tilanteet monesti nähtyään on yrittänyt kysyä josko lapsi syystä tai toisesta kertoo tilanteen kotona eri tavalla(maallikon kielellä valehtelee)näin äiti tulee silmille ettei heidän lapsi koskaan tekisi mitään sellaista....no,meille ei ole vielä toistaiseksi ollut hänestä häiriötä niin en ole puuttunut asiaan,mutta jos olisi niin varmaan tekisin jotain...
Harvemmin vanhemmat tietää mitä kolussa oikeasti tapahtuu. Vanhemmathan on pitkälti lasten kertomusten varassa. Ainakaan minä en ole ollut koskaan tunnilla seuraamassa, enkä ole kuullut että olisi ollut muitakaan. Ei varmaan tekisi pahaa, vaikka tunnilla olsi aina joskus joku vanhemmista seuraamassa käytöstä.
Opettaja ei ole kamalan herkästi kertomassa että ei saa lapsia kuriin, kun hänet voidaan silloin todeta huonoksi opettajaksi.
Valitin opettajalle, koulunjohtajalle ja lopulta kysyin häiritseekö/kiusaako kyseinen lapsi muita luokalla?
Lapsi siirrettiin viimein puolentoista vuoden jaamailun jälkeen erityisopetukseen toiseen kouluun. Voimme huokaista helpotuksesta.
On se vaan kumma juttu ettei koulussa osata enää pitää minkäänlaista kuria lapsille.
Jatkuvasti kuulee tuttavapiirissä juttuja miten koulusta otetaan ihan kädettöminä yhteyttä koteihin ja aletaan syytellä vanhempia siitä että koulussa ei hommat suju.
Muistaakseni omina kouluvuosinani luokassa oli hyvä koulurauha, häirikköjä yritettiin aikansa ohjata oikeaan, mutta sen jälkeen tulevat nuorisorikolliset siirrettiin tarkkiksille. Normaalilasten kanssa pitäisi kyllä pärjätä.
Ongelma on siinä, että ihan tavallisistakin oloista tulevien lasten kanssa tulee ongelmia jos lapsi sattuu olemaan ns. omilla aivoillaan ajatteleva.
Tämä siitä syystä, että koulu ei uskalla tehdä mitään vaan vain levitellään käpäliä ja syytellään vanhempia kun jotain sattuu.
Vanha kunnon häpeärangaistus kunniaan. Lässytys saisi jo riittää!
Tähänkö on aktiivinen kodin ja koulun "yhteistyö" päätynyt tänään. Vanhemmat opettajat ovat sanoneetkin, että siinä vaiheessa, kun "yhteistyö" alkoi, huonompi suunta oppilaiden käytöksessä kasvoi. Vanhemmat, jotka eivät tiedä tuon taivaallista opettajan työstä, vaativat omien ikiaikuisten kokemustensa ja lastensa taruiluiden pohjalta milloin sitä milloin tuota, opettajalta sekä koululta.
Minä kuulen jatkuvasti opettajakollegoiltani juttuja, kuinka vanhemmat eivät ota tosissaan lapsen vaikeuksia koulussa.
Ongelmat ovat todella muuttuneet paljon. Röyhkeitä "omilla aivoillaan ajattelevia" lapsia on paljon enemmän, samoin heidän samankaltaisia vanhempiaan. On paljon vanhempia, jotka eivät ikinä usko yhtään mitään pahaa kullanmurustaan, kunnes on ihan pakko ja silloinkin se on varmasti jonkun muun syy, ei vanhempien.
13-vuoden opettajakokemuksella isossa koulussa voin sanoa, että lässytys on loppunut aikoja sitten, mutta miten on kotien laita? Siellä taidetaan lässyttää? Viiden lapsen äitinä voin myös sanoa, että kasvatus ei aina (koskaan?) ole helppoa. Siltikin olen sitä mieltä, että vanhemmat ovat päävastuussa lastensa kasvatuksesta. On tavattoman tärkeää, että he kuuntelevat tarkasti opettajaa (aikuista), miten heidän lapsellaan TODELLA menee koulussa.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos otetaan yhteyttä kotiin lapsen asioissa, niin se todella kannattaa ottaa tosissaan ja yhteistyössä opettajan kanssa lapsi voidaan "pelastaa" kaidalle polulle tai oikeaan opetusryhmään, miten milloinkin.
Keskittykää te vaan kasvattamaan ne lapset, ettei tarvitse soitella perään ja saa opettaa kaikessa rauhassa.
Kuule. Joskus on niin, että "normaali" lapsi savustetaan ulos. Hänet leimataan, häntä kiusataan, hänet juksautetaan tekemään mitä hulluimpia temppuja.. On nimittäin kokemusta, että lapsi muuttui täysin normien mukaisesti käyttäytyväksi, kun vaihtoi toiseen kouluun. Kyse oli nimenomaan koulun asenteesta lasta kohtaan. Että mikäli vanhemmat olisivat "totelleet" koulua, lapsi olisi jo ties missä. Aina ei auta, että vanhemmat ovat fiksuina tutkituttaneet lastaan; ope voi kääntää sen halutessaan lasta vastaan. - Tämä lapsi pannaan pois!-
Kyllä vanhempien pitää taistella lapsensa puolesta. He sen tekevät, ei kukaan muu. Älä vaan luota sokeasti koulun ammattitaitoon. Kasvatusalan ihmisissäkin on hieman vinoutuneita..
Kiitos kannustavasta viestistäsi.
Mukava kuulla, että syy oppilaan käsittämättömään väkivaltaisuuteen on minussa tai muissa oppilaissa.
Jos opettaja ottaa elämäntehtäväkseen savustaa joku normaali lapsi ulos oppiryhmästään, muiden aikuisten koulussa pitäisi kyllä matkan varrella huomata opettajan mielenterveyden tila.
Useimmiten kuitenkin lasta halutaan auttaa. Jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai ongelmia käytöspuolella, ne kartoitetaan työryhmässä, johon kuuluu opetuksen, kasvatuksen ja mielenterveyden ammattilaisia. Jos jatkotutkimukset katsotaan tarpeellisiksi (opettaja/t ei päätä siis yksin yhtään mitään), niitä ehdotetaan. Lupa pyydetään vanhemmilta. Kun jatkotutkimuset tehdään, ne tehdään jossain aivan muualla kuin koulussa, eri ihmiset.
Jos kymmenen kasvatuksen ja mielenterveysalan ihmistä suosittelee oppilaalle apulaista, luokan vaihtoa, koulun vaihtoa, opetussisältöjen vaihtoa; miksi sitä on vanhempien vaikea nielaista? Kaikki tämä tehdään lapsen hyväksi, että lapsen itsetunto ei muserru jatkuvan negatiivisen palautteen tai oppimisvaikeuksien takia. Kuitenkin monet vanhemmat eivät anna siunaustaan tarvittaville toimenpiteille.
Kasvatusalan ihmisissä on tietenkin monenlaisia ihmisiä, mutta yksi ihminen ei päätä oppilaan tulevfaisuudesta yksin, ei edes koulu päätä. Päätökseen tarvitaan monta yhteistyötahoa, joiden vuoksi jatkosuositukset yleensä ovat oppilaan edun mukaisia. Jos oppilaan eduksi katsotaan oppimisen mielekkyys, mahdollisimman hyvä itsetunto ja kohtuullisen eheä persoonallisuus.
Kuka sanoi, että opettaja olisi häiriintynyt? (Lähinnä edelliselle vastaajalle..) Nimenomaan edellä mainitsin, että koulun asenteessa on ollut vikaa. Huomio sanaan joskus. En todellakaan ruukaa yleistää. Uskon ja luotankin vielä kyllä suurimman osan kouluista ja opettajista todella olevan ammattitaitoisia ja ajattelevan oikeasti lasten parasta. Mutta ihan aina ei näin ole!
Ja entä, jos lapsi käyttäyty täysin moitteettomasti muualla, kuin koulussa. Mikäli lapsi ei millään tavalla eroa ikätovereistaan uudessa koulussa. Käyttäytyy todella hyvin ja oppii ja nauttii elämästä. Entäpä kun lasta on vanhempien toimesta tutkittu niin pitkälle, kuin asiantuntijat alkavat tutkimuksia tekemään. Asiantuntijoina olivat olleet juuri edellä mainitsemasi ammattiryhmät. Ja häiriökäyttäytymistä esiintyi ainoastaan koulussa. Usko tai älä, mutta kyllä vika voi olla myös itse täydellisessä opettajassakin/koulussa. Siis JOSKUS, EI AINA! Harvoin ope sellaista takkaa oppilaalle aiheuttaa, mutta yhden lapsen elämää ajatellen sekin on kyllä liikaa..
Äläkä närkästy missään nimessä. Paljon pahempiakin juttuja maailmassa tapahtuu, hyväksymme sitä tai emme.
Nyt kyllä ope luit viestini väärin. En yleistänyt, älä sinäkään. Ja usko, että juttuni on tosi. Harvinaista, mutta totta. Toivottavasti tämä on ihan yksittäistapaus. Mutta totta yhden oppilaan elämässä. Samoin kuin kaikkiin ammattiryhmiin, myös opettajiin kait lukeutuu kaikki se ihmiskirjo, mitä vain voi olla olemassa.
Auta armias, jos menet arvostelemaan edes anonyymiopettajan toimia. Vaikka lapseni viettäisi kuusi vuotta elämässään, ehkä keskimäärin neljä tuntia per päivä vaikkapa psykopaattiopettajan huomassa, sinun kuuluu vaieta ja kantaa opelle kukkia joka armaan juhlapäivä. Niinkö?? Kuule, uskon, että sinä juuri olet hyvä opettaja ihan oikeasti. Mutta älä ole sinisilmäinen tai liika lojaali kolleegaasi kohtaan..
No joo... ei vaiskaan :)
Olen ollut suurimman osan opetusvuosistani todella isossa koulussa ja kollegani ovat ammattitaitoista porukkaa, hyviä tyyppejä. Ja jos henkilökohtaiset ongelmat ulottuvat opetuksen tasoon/suhtautumiseen oppilaisiin, ne mielestäni täytyy huomata viimeistään ulkopuolisten yhteityötahojen toimesta. Meillä tosin sattuu olemaan ihmisuhdetaituri rehtorikin, joka osaa hommansa.
Onkohan nyt kysymyksessä pieni koulu, jossa pari opettajaa = koulu? Joka tapauksessa olen aivan samaa mieltä, että yksikin tällainen tapaus on liikaa. Mutta olen myös sitä mieltä, että on siinä jotain sairastakin, joka pitäisi hoitaa kiireellisesti pois, siitä koulusta. Mikä lie sitten ollutkin (opettajat, rehtori, oppilaat...)?
En ajattele, että opettajat olisivat täydellisiä, tai kukaan muukaan. Toivonpa nyt vain helpompaa loppukouluaikaa lapsellenne. Mukava, että nyt sujuu.
Koulussa, missä lapseni on, vaihtuvat opettajat vuosittain ja jopa oppivuoden aikana. Joka ope tuo omat juttunsa ja tyylinsä, johon oppilaiden olisi pakko sopeutua.
Kolmannelle luokalle tuli vastavalmistunut tytöntyllerö opettajaksi, jolla ei ollut paljoakaan kokemusta lapsista.
Sinä vuonna lapsestani tuli häirikkö ja opettajan kiusankappale; tällaisia viestejä tuli kotiin. Kävimme rehtorin ja kuraattorin juttusilla. Kuvaus, minkä saimme opettajalta ei vastannut sitä, minkälaisena me tunnemmme lapsemme, oli kuin hän olisi ollut vaihdokas tai kokenut persoonallisuusvaihdoksen. Lapsemme muuttui masentuneeksi ja puhui itsensä tappamisesta. Kerroin näistä kolmitapaamisen yhteydessä. Rehtori myönsi myöhemmin, että virheitä on tapahtunut tämän opettajan toimesta.
Lapsestamme oli tehty syntipukki. Opettaja oli osoittanut halveksuntaa häntä kohtaan. Ei uskonut häntä, väitti hänen valehtelevan, oli kehottanut menemään psykiatrille (siis sanonut lapselle näin).
Me kävimme perheneuvolassa, minne toivoimme kyseisen opettajankin tulevan mukaamme (toive oli neuvolan), eipä tullut!
Lapsemme todettiin terveeksi, tavalliseksi nuoreksi. Masennuksesta hän parantui. Koulussakin hän on oppinut jälleen viihtymään.
Koulu jatkuu normaalisti, tämä ope lähti pois ja nyt on ollut viime vuosina ns. normaalin itsetunnon omaava ope.
Harmi, että lapsellasi on ollut tuollaisia kokemuksia. Mutta tuo esittämäsi on täysin mahdollista. Opettajaa vain on niin tuhottoman vaikeaa saada kiinni kiusaamisesta. Ja on yhtä tuomittavaa, jos ope kiusaa yhtä lasta, kuin että hän kiusaisi kaikkia. Siis vaikka muut oppilaat tykkäisivät opesta, suorastaan ihannoisivat häntä, ei se tee luvalliseksi ja hyväksytyksi yhden tai muutaman lapsen kiusaamista.
Ja kiusaava ope antaa erittäin vaarallisen mallin muillekin lapsille. "Tuota lasta saa kiusata. Tuo lapsi on ansainnut, että häntä hyljeksitään. Ja näin ruukataan toimia heikoimpien kanssa.." Hui, kuinka vaarallista. Ja joskus jopa liiankin totta..
Olen huomannut että minulla on ollut onni käydä koulut Kekkosen aikaan. Ny(l)kyajan koulut on ihan syvältä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. On se kumma kun koulut on pullollaan kaikenmaailman erikoisasiantuntijoita, erityisopettajia, kuraattoreita, oppilashuoltoryhmiä, psykologeja, lääkäreitä ym. niin enemmän perseelleen vaan menee. Ennen katottiin sormien läpi kun pojat nahisi, ja että jotkut oli vähän pölkkypäitä. Nykyään erillaiset erotellaan heti, ja ongelmia suorastaan luodaan väkisin, että näillä kaikenmaailman ammattilaisilla riittäis töitä ja että palkka juoksis. Väitän, että kysymys on pelkästään ja puhtaasti rahasta. Ja just toi "kodin ja koulun välinen yhteistyö" on vaan yks keino ylläpitää tätä hullunmyllyy. Kuka viheltäis pelin poikki?