Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko muita vastaavan kokeneita vanhempia. Meillä 1v9kk poika puhuu sujuvia lauseita ja osaa kertoa aikamuodoissa päivän tunteista! Esim xx oli iloinen sorsia syöttämässä, äiti ei jumppaa xx ikävä, aamulla kivaa mennä uimaan, nyt pelottaa kova ääni jne. En yritä kehua tms, mutta tuntuu oudolta miten noin pieni jo tunnistaa tunteitaan ja nimeää niitä.
Osoittaa myös empatiaa sanoen mummulle, joka valitti kyykistyessä lapsen vaatteiden vaihdossa omia jalkojaan särkevän: xx istuu sohvalle, mummu tähän viereen pukemaan ei pipi jalkaan enää. Outoa mielestäni jopa?! Myös muistaa kaikkien tavaroiden paikat, mummu oli ostanut hiuspinnejä niin lapsi huomasi ne kylppärissä, myös jos joku avain puuttuu avainnaulasta, kengät eri järjestyksessä eteisessä jne..
Osoittaa myös empatiaa sanoen mummulle, joka valitti kyykistyessä lapsen vaatteiden vaihdossa omia jalkojaan särkevän: xx istuu sohvalle, mummu tähän viereen pukemaan ei pipi jalkaan enää. Outoa mielestäni jopa?! Myös muistaa kaikkien tavaroiden paikat, mummu oli ostanut hiuspinnejä niin lapsi huomasi ne kylppärissä, myös jos joku avain puuttuu avainnaulasta, kengät eri järjestyksessä eteisessä jne..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä on samanikäinen poika, joka myös puhuu muutaman sanan lauseilla ja tunnistaa joitakin tunnetiloja. Esim. juuri harmittaa, oli kivaa tai hauskaa, pelottaa jne.. En ole ajatellut, että se mitenkään omituista olisi. Kielellisesti lapsi on ehkä hitusen keskivertoa edellä (etenkin, kun on poika, tytöillähän kielellinen kehitys on keskimääräisesti poikia nopeampaa), mutta muuten minusta tuollaiset melkein kaksivuotiaat voivat jo erilaisia tunteita tunnistaa sen olematta mitenkään poikkeuksellista.
Onneksi olkoon, teillä on erittäin fiksu nuori mies kasvamassa siellä :)
Kyllä, tiedän lukuisia alle 2 vuotiaita, jotka ihan itsekin sanoittavat tunteitaan. Meillä ei tytöllä tosin puheen tuotto ollut tuolloin vielä ihan riittävällä tasolla, mutta tunne-elämä toki todella rikasta. Ja kovasti "vaati" jo pienenä vauvana, että vanhemmat (minä äitinä) ymmärtää ja sanoittaa hänen tunteita. Oikeastaan vain ihan pari ensimmäistä elinkuukautta vauva reagoi kaikkeen kokonaisvaltaisesti (on "hyvä" olla kun on lämmin/ruokittu/äiti ihokosketuksessa tai "paha "olla jos jokin pielessä).
Hmm.. Tosiaan olisi kiva kuulla, miten muiden vastaavia juttelevat lapset käyttäytyvät muissa tilanteissa? Ovatko tempperamentiltaan erityisen rauhallisia, tarkkailevia tms? Lähinnä mietin, että meidän lapsi vaikuttaa todella herkältä ja pohdiskelee ennen nukkumaanmenoa mitä tunteita on ollut päivän aikana. Ennen iltasatua makoillaan sängyllä ja hän saattaa yhtäkkiä muistaa jonkin aamupäivän tilanteen ja miettiä sitä "XX(oma nimi) surullinen ei saa ottaa XX(naapurin nimi) kädestä, anna takaisin kiitos".
Kai "pelkään", että tällainen herkkyys ja pohdiskelu voi vielä tästä muuttua liialliseksi muiden miellyttämiseksi. Itselläni kun ollut taipumusta liikaankin tunteiden analyointiin ja "kiltin tytön" syndroomaan ja se on aika raskas taakka kantaa. No, toivotaan ettei ehkä siitä ole kyse.
Kai toivoin kuulevani muiden kertomuksia TILANTEISTA ja millaisia sanoja ja lauseita käyttävät kuvaillessaan omia tunteitaan päivän touhuista?
Onhan tuo melkoisen kehittynyttä käytöstä ikäisekseen, mutta tosiaan yritä saada lapsen huomio muualle jos liikaa pähkäilee tuollaisia asioita, etenkin jos asia on jo sovittu ja käyty läpi. Liika pähkäileminen ei tee kyllä onnelliseksi. En siis mitenkään ole sanomassa, ettei olisi hyvä asia tuollainen pohdiskelu, mutta liikakin on aina liikaa. Lasta ei kannata kuormittaa liian hankalilla asioilla.
Minulla on pieni tyttö ja on vähän samanlainen tarkkailija ja pohdiskelija ja yllättää minut jokapäivä fiksuudellaan. Kerää palikat laatikkoon, heittää likaisen pyykin koriin lattialta pois ja osaa yhdistää sanoja elämän tilanteisiin jotka on ennen nähnyt vain kirjasta. Hän on siis 1 v 4 kk. Lauseita ei vielä tule, mutta ymmärtää sitäkin enemmän. Osaa sanoa jo ainakin 20 sanaa. Ei kuitenkaan ole mikään miellyttäjä-tyyppiä, on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija ja osaa monessa asiassa pistää hanttiinkin. Toivotaan ettei sinun tapauksessa lapsesta tule liian kilttiä, että osaa pitää puolensa ja mielipiteensä jatkossakin.
Meillä on noita puheltu jo 1,5 vuotiaasta lähtien.... En oo nähnyt siinä mitään ihmettelyn aihetta...
Oma lapseni oli 1v6kk-> kun alkoi puhua tunteistaan ja muidenkin. Itse pidin sitä ihan normaalina kunnes puolisoni lapsi lähesty samaa ikää mutta ei puhunnut sanaakaan. No nyt puolison lapsi on 2v5kk eikä VIELÄKÄÄN osaa ajatella tunnetiloja,saatika niistä mitään puhua ei leikissä eikä missään arki askareessakaan. Nykyään pidän omaa lasta hyvin fiksuna ja puolison lasta ehkä hieman hitaasti kehittyneenä..
Aika outoa ajattelua. Ei tuo asia tee omasta lapsestasi yhtään sen fiksumpaa. Jokainen kehittyy omaan tahtiin ja se on normaalia, ei mittaa "fiksuutta". Mistäs sinäkin tiedät, mitä tuo 2,5v ajattelee? Kaikki lapset, kun ei puhu paljon, mutta ajattelee ja ymmärtää asioita silti loistavasti.
Terveisin "fiksun"-lapsen vanhempi, vaikken niin ajattelekaan.
Onkohan päiväkodissa jossa Auta-lasta-kasvamaan työtapa. Tässä työtavassa nimittäin autetaan lapsia sanottamaan omia tunteita ja niitä tunnistamaan itsessä. Ole iloinen siitä että taaperosi osaa tunteistaan kertoa tama on avain pärjäämiseen toisten kanssa elämässä.