Kissan outo käyttäytyminen... olikin kuolemaksi :(

Minulla oli n. 2,5 vuotias pitkäkarvainen maatiaiskissa.
Kissa tuli meille jo, kun se oli vasta n. 8 viikkoa (syynä tähän, oli emon hylkääminen).
Kissa leimaantui heti ihmisiin ja varsinkin minuun. Se oli maailman kiltein ja mahtavin kissa mitä olen ikinä tavannut.
Se jopa tunkin itsensä niin likelle, että oli pakko välillä toniä pois... minkä jälkeen sekunnissa se oli takaisin samassa paikassa...
Kissan käytös muuttui n. kuukausi sitten... Otin kissan syliini ja semourusi minulle.
Kokeilin, joka paikan että oliko kipeä... ei tuntunut olevan. Päästin sen sylistä pois ja se sihisi muille kissoille.
Kissa myös istui hassusti. Välillä näytti että olisi tehnyt tarpeitaan johonkin, mutta ei tehnyt.
Lisäsin silloin varmuuden vuoksi ruokaöljyä kissojen napuihin. Vaivat olivat poissa heti seuraavana päivänä.
Nyt n. kuukauden jälkeen oireet palasivat voimakkaampina, mutta kissa ei sihissyt... käveli kyllä vaivalloisesti ja mourusi ja maukui melkein koko ajan. Kokeilin jälleen onko joku paikka arka... mutta jälleen en huomannut mitään.
Kissa antoi ottaa syliin ja rapsuttaa, mutta ei kehrännyt. Muut kissat eivät huomioineet sitä millään lailla. Se hakeutui paikkoihin missä ei yleensä ole viihtynyt, mutta silti pysyi näkyvissä. Käveli kyllä hyvin vaivalloisen näköisesti.
Syötin kissalle ruiskussa ruokaöljyä ja vettä... ajattelin että seuraavana päivänä mennään eläinlääkäriin, jos sama vointi jatkuu.
Tänä aamuna homasin kissan makaavan ruokakuppien edessä kyljellään... rapsutin sitä ja nostin syliini... kissa oli hyvin veltto. Ilmoitin heti miehellini, että nyt on kissa vietävä lääkäriin heti... kissa otti pari kertaa henkeä ja kuoli syliini :(
Kaikista kauheinta tällä hetkellä on epävarmuus ja itsensä syyttäminen (olisiko jotain voinut tehdä paremmin)---
Onneksi minun Turrini on nyt päässyt tuskistaan ja sillä on hyvä olla