Aloin tässä takatalven keskellä pohtimaan, että kuinkahan pienellä purrella voisi lähteä vaikkapa Pohjanmerelle asti tai vieläkin pidemmälle?
Pienellä budjetilla. Pääasiassa turvallisuus ja merikelpoisuus.
Löytyyköhän markkinoilta tällaisia veneitä esim. alle viiden metrin kokoluokassa?
Pienellä budjetilla. Pääasiassa turvallisuus ja merikelpoisuus.
Löytyyköhän markkinoilta tällaisia veneitä esim. alle viiden metrin kokoluokassa?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Havsfidra taitaa valitettavasti olla vähän yli 5 m. Sillä uskaltaa lähteä vaikka minne. Hidas pitkäkölinenhän se on, mutta turvallinen.
Onpa siisti pikku veneenpallero! Aivan professionaalin näköinen mutta hellyttävän pieni. Ei varmaan mahdu matkustusmukavuutta sisälle, noin pohjanmerta ajatellen, tuskin pentteriä, vessaa taikka pesupaikkaa? Niitä rupeaa olemaan seittenmetrisissä...No, kansanvene on myös aika merikelpoinen, mitä olen kuullut. Ehkä vähän vähemmän kuin toi?
Noin pieni vene saisi olla sellainen rantsuun nostettava. Sitten taas osa merikelpoisuutta menetetään.
Standardi folkkari ei sellaisenaan käy ollenkaan. Sen istumalaatikko ei ole itsetyhjentyvä.
Sven Yrvind purjehti 4,8-metrisellä veneellään yli Atlantin:
http://www.seniorseglaren.se/ensamseglare-filer/yrvind.jpg
Sebastian Näslundin vene on 4,3-metrinen, ja hän ylitti Atlantin länsituulten alueella:
http://www.seniorseglaren.se/ensamseglare-filer/arrandir1.jpg
Molemmat ovat ruotsalaisia ja veneet itse rakennettuja.
Yrvind vertaa pienen valtameriveneen turvallisuutta Niagaran putoksen laskemiseen tynnyrillä.
Ehkä mukavuuskin on samaa luokkaa kuin tynnyrin sisällä ;-)
http://www.hamnen.se/batar/batfolk/yrvind-om-att-aka-tunna-utfoer-niagarafallet.html
Havsfidran jälkeen varmaan IF ja Vega ovat tuollaisia merikelpoisia pikkuveneitä joilla on teht pitkiäkin reissuja. Hinnoiltaan Havsfidran luokkaa.
Havsfidran isosisko Storfidra on vielä myös suht edullinen ja layout tehokas - seisomakorkeus pentryn kohdalla!
Jos aloittaja puhui 5 m veneistä, IF ja Vega ovat valtavan isoja eli n. 8 m kokoisia.
Hiukan lähempänä voisi olla Sunwind 20, mutta en osaa sanoa kuinka hyvin se pärjää isommilla vesillä, jonne en kyllä IF:llä tai Vegallakaan lähtisi (tiedän, että noilla on menty).
Ruotsissa on lukuisia 70-luvun venetyyppejä 5-6 m alueella. Varmasti noista osa on ihan OK tuon kokoluokan merikelpoisia etsiessä. Yrvindin veneet ovat kuitenkin aivan erilailla valtamerelle suunniteltuja.
Kovin isoilla veneillä lähtisitte. Tässä yksi varteenotettava vaihtoehto jos pienellä halutaan mennä:
http://www.microcruising.com/paradox1.htm
mini transat on hyvä hakusana googleen.
Miksi keskustelun avaaja haluaisi alle 5 metrin veneen Pohjanmeren purjehduksille tai jopa kauemmaksi?
Onko kysymyksessä erikoisuuden/julkisuuden tavoittelu?
Ymmärrän kyllä, että budjetti voi olla pieni. Miten pieni se on?
Jos kuitenkin turvallisuus ja merikelpoisuus ovat tavoitteina, eikö kannattaisi katsella hyviksi meriveneiksi koettuja ja unohtaa alle 5 metrin kokovaatimus?
Laurin 28 on tunnetusti merikelpoinen ja turvallinen
http://www.laurinkoster.dk/Laurin_28/laurin_28.html
Vegoja saa halvalla ja niilläkin on hyvä meriittilista maailman meriltä.
Allegroja taitaa olla parhaillaankin maailmalla, samoin kuin Vancouver 27 ja 28. Jälkimmäisten hintaluokka lienee selvästi korkeampi.
Havsfidra on onnettoman hidas, vaikka onkin merikelpoinen. Aikaisemmassa viestissä joku epäili, ettei Havsfidrassa olisi vessaa yms. Sen viestin kirjoittaja ei ole koskaan ollut ko veneessä!
Tämä Vertue, mutta sillä on meriittiä:
http://www.bossoms.com/launches-dinghies-yachts/vertue-ii/
tuo lasikuitua, perinteisesti puuta
Oletko sitä mieltä, että 25 ft Vertue mk I tai mk II kuuluu halvimpiin vaihtoehtoihin?
Tässä esimerkki lasikuituisesta Vertue mkII:sta, hp 35.500 puntaa! Hieno ja vahva venehän Vertue kyllä on.
http://www.yachtsnet.co.uk/boats/s01813/s0813.htm
Aikanaan itsekin haaveilen Vertuesta. Erästä tiikkirunkoista olin lähdössä katsomaan Englantiin, mutta se oli juuri ehditty myydä (onneksi en ehtinyt maksaa lentolippuja).
Jos vanha Vertue on hyväkuntoinen ja hyvin varustettu, hintakin on korkea - korkeampi kuin tavanomaisten >27 ft avomeriveneiden.
Harvemmin hyvä ja halpa on se sama, mutta totta noita halvemmallakin saa:
http://www.yachtworld.com/boats/1947/Vertue-25-2498656/Tollesbury-Marina/United-Kingdom#.UyRh4XC8DrQ
Esimerkkisi oli puinen Vertue vuodelta 1947, joka oli jo myyty.
Yli 60-vuotiaiden pienten puuveneiden hintaluokka on varmaankin halvempi kuin uudempien lasikuituisten!
Jos lasikuituista etsii, puuvene ei ehkä ole vaihtoehto. Totta kyllä sekin, ettei aloittaja rajannut haaveilemansa alle 5-metrisen materiaalia.
Näkyipä menneen saman tien:-)
Oli sitten varmaan sekä että - halpa ja hyvä!
yachtsnetin vertuessa oli idea karttaplotterin sijoittamisesta pieneen purkkariin. Ratkaisu voisi olla toimiva myös tutkanäytölle, jotta sitä voi seurata joko karttapöydän ääressä tai avotilassa.
Eikä muuten välttämättä niin - hyvä, hieno, vanha puuvene on parhaimmillaan kuin Stradivarius - soiva peli... ja kalliimpi kuin muoviset!
Plotteri/läppärisijoitus jotenkin noin toimii hyvin vielä ainakin vielä 30-jalkaisessa pinnaohjatussa:-)
Rajasin veneen mahdollisimman pieneksi, koska budjetti on erittäin pieni. Pääsen pian eläkkeelle ja nyt olisi aikaa lähteä vaikka vähän kauemmaksikin, jos vain löytyisi sopiva vene.
Minulla on aikaisempaa kokemusta pienistä veneistä ja uskoisin pärjääväni aika pienelläkin kun minulla ei ole kiire minnekään. Minulla on ollut mm. Joe 17 ja Hurley 18. Tuo Hurley oli mielestäni erittäin merikelpoinen vene.
Nuo Yrvind ja Paradox tyyppiset veneet näyttävät suunnitellun koostaan huolimatta koviinkin olosuhteisiin, mutta niitä ei taida saada valmiina mistään. Toisaalta, rakentamalla veneen saisi ehkä kaikista edullisimmin.
Antakaahan ajatuksen lentää...
Jos kerran tykkäsit Hurley 18 veneestäsi, mikset harkitsisi vaikkapa Hurley 20 tai 22:n hankkimista? Olen aikanaan ollut purjehtimassa kaverini Hurley 22:lla. Aika pieni sekin on, vaikka ei täytä kokovaatimustasi alle 5-metrisestä.
Omasta mielestäni 30 ft veneeni oli kohtalaisen hyvä Pohjanmeren purjehduksilla, mutta vaihdoin silti isompaan. Itse pitäisin Pohjanmeren purjehduksia alle 5-metrisellä veneellä epämukavana seikkailuna.
http://www.hurleyownersassociation.co.uk/pages/forsale.htm
Avauksessa aprikoitiin pientä venettä, pienellä budjetilla isoille vesille. Yllä mainittu ruotsalainen Yrvind on kyllä ihan omassa luokassaan tässä lajissa. Eikä pelkästään haaveilija. Viimeinen projekti taitaa olla 3m veneellä etelämantereen ympäri yksin ja nonstop noin 600 päivässä.
Normaali eläkeläinen tuskin haaveilee nonstop-purjehduksista valtamerillä tynnyrin kokoisella veneellä. Yrvindillä on omat motiivinsa.
25-28 ft kokoluokka on realistisempi vaihtoehto asumiseen ja purjehtimiseen kuin 3-5 metrinen purtilo, jos tarkoitus on viettää useita vuosia merellä ja nauttia elämästä.
En usko siihenkään, että veneen valtamerivarustus halpenee, jos koko pienenee vaikkapa 25-jalkaisesta minikokoon. Aurinkopaneelit, yhteysvälineet, navigointilaitteet, autopilotti tuuliperäsin, turvavarustus yms tarvitaan kuitenkin. Ongelmat vesitankin, pentterin, vessan, varustuksen ym mahduttamisesta kasvavat ja ylitysten aikataulut venyvät veneen koon pienentyessä.
Yrvind: "varför små båtar är så mycket säkrare än stora".
Eipä näytä tuo Senkään ihan poikanen enää olevan...
Minulle tämä on haaveilua vielä, mutta asia kyllä kiehtoo kovasti. Toivottavasti vielä saan jotain aikaiseksi.
Mitä on olla normaali? - Valita lähes 30 jalkainen perhevene valtavalla velalla ja purjehtia sillä yksin?
On oma tulkintasi, jos pidät Sven Yrvindiä normaalina eläkeläisenä. En myöskään väitä sinua ihan normaaliksi :-)
Minkä hintaiseksi ajattelet alle 5-metristä valtamerikelpoista venettä? Onko esim. käytetyn Albin Vegan ostamiseksi otettava "valtava velka"?
Käytetty Havsfidra Nettiveneessä: 6000 euroa SRS 0.8
IF: Nettiveneessä 6500, Blocketissa 2800-7300 eur SRS: 1.02
Vega: Nettiveneessä 4200-9500, Blocketissa 1700-13500 eur SRS 0.99
Eli tässä tapauksessa pienempi vene olisi kalliimpi mutta hitaampi. Varusteiden hinta lienee tosiaan sama olipa vene 23 tai 30-jalkainen. Vegassa on jo aika kivat perusmukavuudet vessoineen, sisäkoneineen jne.
Joka tapauksessa onnea matkaan, minkä tahansa valinnan teetkin.
En kyllä lähtiisi kovinkaan kauas jollain 70-luvun veneellä. Kaikki mahdollinen uusittava ennen kuin voi olettaa veneen olevan valtamerikelpoinen. & tonnin vene on varustelun jälkeen 25 tonnin vene ja silti se on homeineen vanha.
Kuuntelin tuon Yrvindin videon läpi ja täytyy kyllä sanoa, että usko pieniin veneisiin kyllä lisääntyi paljon. Ei sisävessa tai pentteri ole pallonkierrossa ne tärkeimmät varusteet veneessä kuten täällä moni näyttää uskovan.
Tein kaksi Atlantin ylitystä, useita Pohjanmeren ylityksiä ja yhden maapallon kierron 70-luvun veneellä. Ilman ongelmia.
Olipa vene vanha tai uusi, siitä pitää huolehtia. Home on yksi merkki siitä, että veneestä ei ole huolehdittu tai ettei siinä ole riittävää tuuletusjärjestelmää.
Siinä tietysti Yrvindin vene on hyvä, ettei siinä ole kovin paljon huoltokohteita: ei moottoria, ei vessaa…. Kokeilepa purjehtia ensi kesä ilman näitä, että saat tuntuman tulevaan ihanneveneeseesi!
Yrvindin veneessä ei tainnut olla moottoria ollenkaan. Pelkkä airo purjeiden lisäksi.
Eipä taida olla läpivientejäkään.
Ei ehkä ole terveellistä istua muutamaa sataa päivää tuollaisessa soutuvenettä pienemmässä, ikäänkuin pullopostina. Pulloposti kyllä tulee perille missä tahansa kelissä, mutta ihminen on kuin sairaalavuoteessa. Joutuu tekemään paljon kompromisseja puhdistautumisen, ruokailun ja hygienian suhteen.
Tähän projektiin liittyen: pienet veneet ovat kivoja, järkevän hintaisia ja helposti hallittavia mutta ne eivät ole mitään avomerilaivoja. Eikä avomerelle kannata hinkua heti vaikka se onkin hienoa. Pienveneellä voi silti matkustella rantoja pitkin, ja säätiedotuksia seuraten vaikka Espanjaan. Toki sille matkalle sattuu vähän myrskyisiä rantoja (Krim, Biskajanlahti), mutta jos on vaikka tuolalinen havsifdra ja siinä tutka, AIS, Epirb, VHF ja kännykkä ja vielä sisämoottori ja tehokkaat pilssipumput niin voihan sitä kiertää rannan vaikka 60 km etäisyydellä. Siinä on jo eläkeläiselle ensi projektia. Voi sitten miettiä haluaako kääntyä Viron, Puolan vai Saksan kohdalta vai jatkaako Ranskaan ja Espanjaan talveksi.
Siitä voi edelleen lipsahtaa Välimerelle tai Afrikkaan jos aina vaan kiinnostaa, ja koska vaan voi ajaa rantaan ja lentää välillä kotiin passia uusimaan ja sukua moikkaamaan. Ranta on aina muutaman kymmenen kilometrin päässä jos menee pupu pöksyihin tai tulee pahat kelit.
Tuossa on muutama vaarallinen paikka matkalla: Krimin niemimaa tietty ensimmäisenä ja seuraavaksi varmaan Biskajanlahden rannikko. Liikennettä on tietysti enemmän kuin avomerellä, joten ehdotan että nukut välillä rannassa. Aallot kasvavat aika paljon kun pääset Itämereltä pois...homma toimii vielä Portugalin ja etelä-Espanjan kohdalla niin sitten miettimään mitä rapakon ylitys edellyttää. Meneekö vene vaihtoon, tuleeko muuta miehistöä, lähdetkö sieltä vai täältä...
Ei kai ole Porvariston hillitty charmi ja Ukrainan tilanne sekoittuneet männä yönä?
"... tulee perille missä tahansa kelissä, mutta ihminen on kuin sairaalavuoteessa"
Illuusiosi ei perustu todellisuuteen. Et ole purjehtinut pienellä veneellä valtameriallokossa, tuskin isommallakaan, tai et tunne sairaalavuodetta!
Saat minun puolestani jatkaa mielikuvamatkailuasi ja rapakkoleikkejäsi. En usko, että moni purjehdusharrastuksen aloittelija ottaa "ohjeitasi" kovin vakavasti. Ehkä ne olikin tarkoitettu kevennykseksi?
Yrvindin kokoisella veneellä ja sairaalavuoteella on kieltämättä yksi yhteinen nimittäjä: Viikkojen istuminen tai makaaminen ei ole eläkeläisellekään terveellistä. Oikeastaan, vähiten juuri eläkeläiselle. Näin lääketieteellisestä näkövinkkelistä katsottuna. Vaan saattaahan tuollaisessa kolmimetrisessä pystyä hyvinkin liikkumaan, en ole koskaan ollut?
Krimin niemimaa kannattaa tosiaan välttää kokonaan ja mieluiten kiertää se kaukaa. Vakavasti ottaen, netistä löytää jokusen matkakertomuksen helsinki-välimeri-reitille.
Mikä reitti menee Krimin niemimaalle ja Biskajan lahdelle?
No ei ainakaan sama reitti :) mutta ehkä valkovenäjänkin kohdalla kannattaa kiertää kaukaa?
Tuossa on saattanut maantiede tehdä tepposet mutta sinänsä erittäin käyttökelpoinen idea mennä rantoja pitkin Välimerelle. Monet aloittavat jopa kotoisista Pohjoismaistamme. Budjettiveneellä ja vähällä kokemuksella tuo olisi suositeltavampaa kuin lähteä suoraan avomerelle. Pysyisi miltei varmasti hengissäkin...
Mikä englanninkielinen sana kuvaa sitä veneen ominaisuutta, että se nousee itse pystyyn kaaduttuaan?
Myös ruotsiksi vastaava sana.
Googlettelin sanalla Micro cruiser ja sillä tulee paljon tuollaisia pikkualuksia, mutta tarvitsisin tuota sanaa saadakseni paremmin tietää alusten ominaisuuksista.
http://sailskills.co.uk/Stability/sailskills_stability_stability_explained_AVS.html
Kullakin veneellä on kallistuskulmasta riippuva voima palautua pystyasentoon. Kallistuskulma, jossa vene menettää pystyynnousemisvoimansa on "angle of vanishing stability" eli AVS. Monilla EU/A-kategorian veneilllä eli valtamerikelpoisilla AVS on 120-130 asteen luokkaa. Se kulma, jossa masto on merenpinnan tasossa, on 90 astetta.
Muutamilla pienillä valtamerikäyttöön suunnitelluilla veneillä AVS on jopa 150-160 asteen luokkaa (esim. Vancouver 28). Se tarkoittaa, ettei ko vene halua aallokossa pysyä ylösalaisessa asennossa vaan kääntyy nopeasti pystyyn. Monirunkovene jää ylösalaisin, jos se menee nurin.
Hakusanana voit kokeilla "yacht stability" tai AVS
Hieno viesti ja hienosti selitetty ja argumentoitu.
Monirungoista puhuttaessa niiden kääntyessä ne tosiaankin jäävät ylösalaisin, mutta vain jos kallistuvat yli 85 astetta, jolloin painovoima hoitaa homman loppuun. Monirunkoveneet pieniä "rantakatteja" lukuun ottamatta, varsinkaan suuret täyteen ahdatut cruiserit, eivät yleensä kaadu normaaleissa rannikko, eikä avomeriolosuhteissa. Katit ja trimikset menevät turtleiksi useimiten vain kilpailuissa ja äärimmäisissä keliolosuhteissa.
Paljon asiaan liittyvää asiapitoista pohdintaa:
http://www.piano-tuning.co.uk/are-small-boats-seaworthy
73-vuotias Sven Yrvind on myös laatinut ruokalistan nonstop-purjehdukselleen: mysliä, vitamiineja sekä sardiinipurkkeja. Yhteensä 400 kg. Lisäksi 100kg kirjoja. Ne yhdessä muodostavat veneen painolastin.
http://www.thelocal.se/20130205/46006
Yrvindin veneen stabiliteetti taitaa heikentyä, kun ruoka vähenee.
Entäs jospa se vaan kierrättää ja punnertaa ruokansa takaisin painolastiksi??
Tämä on metrin pidempi, mutta lienee parhaita tuon kokoluokan veneitä:
http://smallcraftadvisor.com/archived-articles/7-flicka
Siis vanha ja pieni mutta erittäin hintava vene jota ei ole yhtään myynnissä Suomessa...vai onko?
Flicka muuten tarkoittaa jonkun sortin virkkua tammahevosta? Ei kuitenkaan merihevosta?
Pieniä "blue water" veneitä on aika vaikea löytää täältä sisämeren ääreltä. Mainitsemasi Flicka 20 oli hyvä esimerkki sellaisesta. Muita meillä tuntemattomia ovat esim. Bristol Channel Cutter 28, Morris 28, Frances 26, Shannon 28…
Erään jenkkiläisen BCC 28: n kohtasin maapallon toisella puolella. Se näytti nostalgiselta, mutta kulki yllättävän vikkelästi! Sam L. Morsen valmistamat BCC:t ovat vankasti tehdyn näköisiä, varmaankin kalliita.
Netistä löytyi artikkeli, jossa lueteltiin 71 pientä valtameripurtta
http://atomvoyages.com/planning/good-old-boats-list.html
Mikään niistä ei täytä keskustelun avaajan pituustoivetta eli alle 5 m. Ehkäpä Sven Yrvindillä on joku vanha veneensä myymättä? Saattaisi kenties olla kiinnostunut henegenheimolaisensa tekemästä ostotarjouksesta.
Osa oli listasta tuttuja veneitä mutta tuskin kukaan järkevä pitää folkkareita "valtameriveneinä".
Kovasti ovat erinäköisiä kuin meidän vesille suunnitellut. Mikä noissa on se juttu, mikä tekee niistä erityisen avomerikelpoisia?
Mikään noista 71:stä vaihtoehdosta ei ollut alle viisimetrinen.
Tässä malliksi vähän pienempi merikelpoinen alus:
http://www.duckworksbbs.com/plans/jw/swaggie/index.htm
Yhteinen nimittäjä on vanhentunut design. Koetin katsoa listan laadintavuotta mutten huomannut. Luettelossa on mm. kaksikölinen Westerley, joita perheessämme oli 2 kpl. Kaukana valtameriveneestä.
Et kai unohtanut Jesterin menestystä useissa Singlehanded Trans Atlantic Raceissa? Jester oli tosin modifioitu folkkari, jossa oli mm dzonkkiriki. Ehkä muistat ne brittikaverit, jotka osallistuivat laikuituisella vakiofolkkarilla ARC:iin ja purjehtivat myös Karibialta kotiin ilman ongelmia (lasikuitufokkareita on valmistettu itsetyhjentyvällä istuinlaatikolla).
Folkkareilla on aika paljon muitakin valtamerimeriittejä kuten wikipedian artikkelista voi lukea.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nordic_Folkboat
http://www.jesterinfo.org/jester.html
Hyvä huomata sekin, että folkkarit ovat suosittuja ympäri mailman ja niitä todella purjehditaan isoilla vesillä.
http://www.seabreeze.com.au/forums/Sailing/General/Folkboats/
http://www.oceanslogic.com/category/folkboat/
Briteillä on omia folkkarimuunnoksiaan, jotka on rakennettu matkaveneiksi Britannian vesille.
Folkkaria on ilmeisen merikelpoinen. Muuten sillä kai ei olisi minkäänlaista statusta valtameriveneenä. Eikö enemminkin voisi ajatella, että tuskin kukaan järkevä pitää alle 5-metrisiä veneitä valtameriveneinä?
Luettelon sanottiin kuvaavan veneitä, joilla on “proven blue water voyaging”.
Kenties Westerly-veneilläkin on tehty “blue water” reissuja. Jotain infoa niistä saattaa löytyä omistajien sivuilta.
http://www.westerly-owners.co.uk
Esimerkkinä “vanhentuneesta designista” voisi kai pitää vaikkapa Laurent Gilesin 1930-luvulla suunnittelemaa 25 ft valtamerivenettä Vertue. Silti se on säilynyt ja ruvettiin valmistamaan lasikuituisena mk II versiona. Onhan nuo Vertuet aika järeitä rakenteeltaan. 25ft veneen uppouma on 5 tn! Niillä on kierretty mailman meriä yhä vielä, vaikka design tietenkin on vanha. Mutta onko vanha design sittenkään kovin huono asia, jos vene on todistetusti merikelpoinen ja luotettava?
http://www.cheoyleeassociation.com/vertue.htm
Kilpakalusto on asia erikseen. Samoin hintakysymys.
Ei varmaan folkkaria, mutta esimerkiksi Contessa 26, joka hyvin pitkälti on folkkari, on kyllä valtamerivene. Sillä on pallokin kierretty useita kertoja.
Jep. Listan pointti on nimenomaan se, että nämä veneet on käytännössä kokeiltu ja valtamerille sopiviksi havaittu. Baldwin itse on kiertänyt pallon kaksi kertaa 29-jalkaisella vuonna 1959 tehdyllä lasikuituisella Pearson Tritonilla. On muuten pieni vene! Olen nähnyt.
Mitä pienempi vene sitä helpommin se menee nurin aallokossa. Senhän Sven Yrvind toki on ottanut huomioon (vertaus tynnyrillä Niagaran putoukseen), mutta onko alle 5-metrisellä cruisaamisesta haaveileva eläkeläinen ajatellut toistuvien ympärimenojen todennäköisyyttä isoilla vesillä? Kun masto menetetään, ympärimenojen riski lisääntyy.
Tässä muutamia sitaatteja purjeveneiden kaatumisriskeistä:
“the following parameters will influence the resistance against capsize:
Size (displacement), Range of positive stability, Roll moment of inertia”
http://www.marin.nl/upload_mm/1/0/3/1803517584_1999999096_Causes_of_yacht_capsizing.pdf
“In moderate wind conditions, a wave height equal to 30% of the boat length has the potential to roll a boat over if the boat is broadsided by the wave and if the wave is cresting or breaking. In practical terms this means that a 30 foot boat hit broadside by a 9 foot wave that is cresting with winds blowing at 20 knots could capsize the boat.”
http://www.gosailing.info/Sailing%20in%20Heavy%20Weather.htm
If a boat is positioned into a breaking wave, most boats (wide and narrow beamed) can survive a 55% LOA (overall boat length) breaking wave. However, a 35% LOA breaking wave hitting a wide-beamed boat beam-on can easily capsize the boat. All yachts tested rolled to 130 degrees. No yacht, no matter how stable, could consistently resist capsizing when hit, beam-on, with a 55% LOA breaking wave. (K. Adlard Coles' and Peter Bruce's (editors) Adlard Coles' Heavy Weather Sailing (30th edition) Stability of Yachts in large breaking waves. Chapter 2 pp11-23 International marine, Camden, Maine)
http://www.sailingcourse.com/keelboat/design_winds.htm
Kun mainitsin arveluttavia esimerkkejä "valtameriveneiden" listasta niin tarkoitus oli horjuttaa uskoa siihen, että kaikki vanhanaikainen merkitsisi merikelpoisuutta ja kaikki Lontoon murteella kirjoitettu olisi kritiikittä totta.
Listan kaksiköliset Westerly Centaurit eivät ole avomeriveneitä., Olen purjehtinut vuosia kahdella yksilöllä. Yksikölisellä 26-27ft Westerly Pembrokellani kävin kyllä Norjassa ja veljeni jopa Afrikassa mutta ei ole hyvä avomerivene. Pelkäsin tosissani Pohjanmerellä veneen menevän ympäri.
Listan suosittelema folkkari on IF- ei F. Siitä on sen verran omakohtaista kokemusta, että mallin tullessa markkinoille kesän viimeinen kisa Helsingin ulkopuolella oli kovatuulinen. Yhtään IF:ää ei selvinnyt maaliin mutta puufolkareista useat. Listan IF ei ole valtamerivene. Olin voittaneessa F 170:ssä mutta jo Suomenlahden aallokkokin oli liikaa vaikkei ollut myrsky. Vettä tuli luusta ja leestä sisään mutta sai toki pumpulla pois.
Legendaarinen Jester oli kovasti modifioitu ja muistaakseni hyvin umpinainen. Vaikka F on merikelpoinen niin Jesterkin vaurioitui ja menetti mastonsa useamman kerran ja lopulta upposi, Joku voi pitää "valtamerikelpoisuuden" todistuksena. Itse arvioisin päin vastoin riskitason isoksi.
Listan Vancouver ilmeisesti oli valtamerivene. Veljelläni oli sellainen ja hän oli tyytyväinen. Mm kävi Riossa solona ilman ongelmia. Muttei taida vanhanakaan olla pienen budjetin vene.
Koska muistelit vanhoja, totean osallistuneeni 70-luvulla Suomenlahden avomerikisoihin IOR-mitatun IF:n gastina. Kertaakaan emme IF:llä keskeyttäneet, vaikka sattui varsin kovatuulinen ja kylmä keli mm. syksyn viimeisessä kisassa, jossa monilla veneillä oli ongelmia ja keskeytyksiä.
Pelkkä veneen merikelpoisuus ei aina riitä. Myös miehistön merikelpoisuutta tarvitaan. Siksi F tai IF tai joku muu venetyyppi ole merikelvoton vain sillä perusteella, ettei joku jossain kisassa selvinnyt sillä maaliin asti. Merikelvottomaksi voisi kai sanoa sellaista venetyyppiä, jolle sattuu useita peräsinvaurioita, kölin irtoamisia tms tyyppiongelmia. Tuskinpa kaikkia moderneja valtameriraasereita voidaan pitää poikkeuksellisen merikelpoisina uppoamisten ja rakennevaurioiden perusteella?
Se, että veneen masto menetetään lukuisten valtamerikisojen jälkeen (Jester), ei minusta tarkoita venetyypin merikelvottomuutta.
Jester valmistui v. 1953. Se osallistui jokaiseen yksinpurjehduskisaan Atlantin yli. Ensimmäinen omistaja oli Blondie Hasler, joka sai mainetta sijoittumalla toiseksi v. 1960 OSTAR-kisassa. Mike Richey teki Jesterillä 24 vuoden aikana 10 Atlantin ylitystä yksinpurjehduskisoissa sekä useita muita valtameripurjehduksia. Jester joutui mm. miekkavalaiden hyökkäyksen kohteeksi. Myrskyssä kaatumisessa se menetti tuuliperäsimensä. V. 1986 Jester oli purjehtimassa Nova Scotiasta Plymouthiin, kun se joutui poikkeuksellisen kovaan myrskyyn ( Ushantin ulkopuolella ja menetti ympärimenossa mastonsa. Se ei kuitenkaan uponnut, vaan vaurioitui ja korjattiin. Vuoden 1988 OSTAR-kisassa iso aalto murskasi Jesterin kansirakenteet, kun se oli 500 M Halixasista kaakkoon. Vene upposi rahtilaivan hinauksessa 15.7.1988.
http://www.jesterinfo.org/jestersultimatestorm.html
Kummastelen, että kyseenalaistit Jesterin valtamerikelpoisuuden ja arvioit veneen “riskitason isoksi”!
Jos joku on listannut venetyypit, joilla on toteutettu useita "blue water" purjehduksia, luettelon ei tietenkään tarvitse edustaa jokaisen yksityisiä mielipiteitä ko veneistä.
Kyllä taitaisi olla minikokoisessa tynnyriveneessä tunnelma kuin pesukoneessa ja miten maston saa pysymään pystyssä veneen pyöriessä:
http://www.youtube.com/watch?v=LwKXfc_a4Ag
Tankkeriin verrattuna vähän isommatkin veneet on yhtä pieniä. Tankkeri on kovemmassa rasituksessa, pikkuvene menee vaan ylä- ja alamäkeen. Ainoastaan ne murtuvat aallonharjat on pikkuveneelle ikäviä.
Tämäkin Dana 24 kannattaa tutkia, kaksnelonen joka on kuin täyteen ängetty ominaisuuksia, laadukkaan oloinen mutta ei todellakaan halpis. Atlantinylittäjä.
http://www.ventspleen.com/?p=514
Olipa Dana 24:ään mahdutettu kunnon kokoinen jääkaappikin!
En lähtisi Pohjanmerelle sellaisella veneellä, jossa ei ole lämminvesisuihkua ja maasähköä. Muuten on liian askeettista ja hienhaju pilaa tunnelman.
Maasähköä Pohjanmerellä? Eikö tuuli- tai vesiturbiini aurinkopaneeli olisi realistisempi kuin maayhteys?
Maasähkö on Pohjanmerellä tarpeen. Jos menee lähellä rantaa, piuhan saa adapterilla kiinni sellaiseen virtakiskoon, jonka saksalaiset ovat rakentaneet Cuxhavenista eteenpäin aina Hollantiin asti.
Jos suuri osa maapallonkierroista on tehty 24 - 27 jalkaisilla veneillä, niin miksei 16 - 18 jalkainen ole riittävä Pohjanmeren reissulle?
Mistä päättelet, että "suuri osa" pallon kierrosta tehtäisiin 24-27 ft veneillä- paitsi nettipurjehduksena?
Jimmy Cornell keräsi tilastoa pallonkiertoveneiden koosta (ks. kirja "World Cruising Survey"). Kapkaupunkiin vuonna 2000 pysähtyneistä 78 veneestä 17 oli 30-35 jalkaisia. Näitä pienempiä veneitä ei siinä joukossa sattunut olemaan. Toki pienilläkin purjehditaan maailman kaikilla merillä, mutta niiden osuus ei ole "suuri".
Pohjanmeren mantereen venesatamissa ja Englannin rannikon satamissa näkee kyllä runsaasti pikkuveneitä. Ne tuskin tekevät Pohjanmeren ylityksiä. Shetlannin Lerwickiin saapuneiden joukossa en muista nähneeni ainoatakaan 16-18 –jalkaista (olen purjehtinut sinne neljästi). Alle 27-jalkaiset veneet eivät voi turvallisuussyistä osallistua vuosittaiseen Shetland Raceen (Bergen-Lerwick ja Ålesund-Lerwick).
Vanha viisaus pätee tässäkin: " kokenut purjehtija pärjää melkein millä veneellä tahansa, mutta ei lähde merelle millä veneellä tahansa".
Pertti Dunckerilla oli vähän yli 20 vuotta sitten Antarktis-purjehduksellaan gastina Mani Suanto -niminen kaveri. Parivaljakko yhytti Argentiinan Tulimaan Ushuaissa viisikymppisen Sabine Gomez -nimisen sveitsiläisnaisen, joka oli liikkeellä yksinään 8-metrisellä kulahtaneella terässluupilla. Paatin hän oli ostanut käytettynä Pariisista kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Yanmar-diesel 8 hv, ei autopilottia, ei rullapurjeita. Tuuliperäsin oli, samoin VHF-puhelin, sähkökompassi, kaiku ja tuuligeneraattori.
8-metristä kai ylenkatsotaan perheveneenä Suomen rannikkovesillä, mutta kyllä se joillekin on kelvannut Atlantin ylitykseen ja Kap Hornin kiertoon...
Tapaamisen seurauksena Mani vaihtoi gastiksi Sabinen paattiin ja Pera sai jatkaa matkaa siinä vaiheessa yksikseen.
Peran selätti sairaus jokunen vuosi sitten. Mitähän Manille ja Sabinelle kuulunee?
"8-metristä kai ylenkatsotaan perheveneenä Suomen rannikkovesillä, mutta kyllä se joillekin on kelvannut Atlantin ylitykseen ja Kap Hornin kiertoon..."
Ihmetteletkö sitä, että perheveneen pitää olla suurempi kuin yksinpurjehtijan veneen ? Vinkki: sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä merialueen kanssa.
En minä sitä ihmettele. Outo tulkinta sinulta. Pointtini oli, että 8-metrinenkin piisaa pallonkiertoon – tai mukavuudesta tinkien pienempikin.
Omassa veneessäni ei ole keppiä enkä ole käynyt sillä Turkua, Tallinnaa ja Kotkaa kauempana. Purjehduskokemusta minulla on vain gastin ominaisuudessa. Tyynellä Valtamerellä parinkymmenen mailin avomerilegi leppeissä pasaatituulissa ja loivissa mainingeissa oli varsin leppoisaa meininkiä verrattuna omalla paatilla ajettuun kesän 2002 Tallinnan-reissuun, jolloin nouseva Unto-myrsky (Suomen sisämaassa sen kesän tuhoisin) iski vastaan vähän ennen Tallinnan matalaa. Olen tietävinäni, etteivät laajimmat merialueet ole välttämättä niitä ikävimpiä, ainakaan aina.
"Tyynellä Valtamerellä parinkymmenen mailin avomerilegi leppeissä pasaatituulissa". Olikohan viestissäsi painovirhe? Tyyni valtameri on maailman suurin valtameri ja lähes kaikki legit ovat pitkiä. Tarkoitit ehkä parinkymmenen vuorokauden eikä "parinkymnmen mailin" legiä? Mistä mihin purjehdit?
Tyynen valtameren ylittäneenä olen sitä mieltä, että valtamerien loivamaininkinen pasaati on mukava illuusio. Jos valtamerille lähtee, venettä ja varustusta ei pidä suunnitella illuusioiden eikä Suomenlahden moottorivenekokemusten perusteella!
Miten olisi vaikka Huahine-Tahaa -legi parikymppisenä? En nyt totta puhuen muista, olisiko se juuri parikymmentä, mutta kymmenissä maileissa lasketaan monet muutkin saarien välit, Tahitilta Moorealle riittää vähempikin. Eikä Tahitilta Tetiaroallekaan pitkästi ole. Parikymmentä mailia riittää myös useiden atollien laguunin ylitykseen. Sopii vain ihmetellä, miten sinne toiselle reunalle on pääsyt, jos vain yhden suunnan kulkee veneellä.
Kummallista muuten, miksi niin monet ajelevat Tyynen valtameren niinkin pikavauhtia läpi vain muutamissa paikoissa pysähdellen.
Koska viestissäsi kerroit "20 mailin avomerilegistä" ja "valtameren pasaatituulista", epäilin painovirhettä ja arvelin sinun tarkoittaneen 20 vrk:n legiä.
Pasaatituulipurjehdus valtamerellä on mielestäni eri asia kuin 20 M päiväretki Polynesian saaristossa tai 20 M purjehdus laguunin sisällä (esim. Rangiroan atollin läpimitta on etäisyydeltään kuin Suomenlahden leveys). Tiedän toki nuo mainitsemasi saaret, koska kävin niissä. Itse en pitänyt lyhyttä purjehdusta Tahitin Maevo Beachilta Moorealle avomerileginä, jotta olisin viitsinyt pakata kumijollan kannen alle.
Kyllä Polynesian saaristo on mukavaa purjehdusaluetta. Siitä ei olla eri mieltä. Joku pitää Bora-Boraa yhtenä maailman kauneimmista. Itse tykkäsin Suwarrovin atollista enemmän. Tyyni valtameri on silti paljon muutakin kuin Polynesian saaret.
Mihin perustuu luulosi, että "niin monet ajelevat Tyynen valtameren pikavauhtia…"? Oman käsitykseni mukaan useimmat suunnitelevat aikataulunsa sykloonikausien mukaan. Käytännössä Tyynen valtameren alueella viivytään yli vuosi, jos pallonkiertoon käytetään 3 vuotta.
Tyynelle merelle saavutaan alkuvuonna Panaman kanaalin tai Patagonian kautta ja trooppisilta latitudeilta poistutaan Uuteen Seelantiin ennen marraskuuta (tai jäädään päiväntasaajan saarille syksloonikauden ajaksi). Trooppisille latitudeille palataan huhti-toukokuussa sykloonikauden päätyttyä. Myös Uusi Seelanti on Tyynellä valtamerellä samoin kuin Mikronesia, Melanesia, Pääsiässaaret, Hawaiji jne.
Minä en ollut se, joka oli sen parin kympin pasaatilegin purjehtinut, kommentoin sivusta. Muutamat kirjoittavat blogia ja yhdenkin siellä purjehtivan kun tuntee, tietää jo varsin monen kulkijan aikatauluista. Niistä kootuista tiedoista olen päätelmäni tavallisesta matkanteon tahdista tehnyt.
Bora Boran julistaminen maailman kauneimmkasi saareksi oli ymmärtääkseni yhden kirjailijan ajatus, joka jostain syystä on laajalle levinnyt. Onhan sen saaren profiili helposti tunnistettava samalla tavalla kuin vaikkapa Matterhorn. Mutta ei siinä minunkaan mielestäni mitään erityisen vaikuttavaa kauneusarvoissa ole. Bora Bora Yacht Club oli kyllä aikanaan legendaarinen paikka. Hiukan samaa olen kokenut 70-luvulla Christiansössä. Ja vähintään yhtä kaunista on meidän omassa saaristossa.
Pitäisikö vielä brassata paikallistuntemuksella... Se on Maeva Beach, ei Maevo. Nykyään siellä näyttää olevan iso marina.
Pahoittelen kirjoitusvirhettäni. Maeva Beachillä on ollut Taina-niminen marina jo pitkään, 20 vuotta? En tiedä onko nykyisin muita. Itse en hakeudu marinoihin, ankkuroin mieluummin. Maeva Beachilla oli rauhallinen ankkurointialue riutan suojassa.
Keskustelu syrjähti Polynesian muisteluun. Pointtini oli silti se, että muutaman tunnin purjehdus kauniilla kelillä Polynesian saaresta toiseen ei ole missään suhteessa sama asia kuin valtamerien ylitys eikä sen takia riitä perusteluksi suositella venevalintoja tai verrata Tyynen valtameren olosuhteita Tallinnan reissuun .
Totta, muutaman tunnin reissu ei kerro yhtikäs mitään valtameren ylityksen olosuhteista, siitä on helppo olla samaa mieltä. Kai ainoa asia, mistä ei vallinnut yksimielisyys, on se etteikö lyhyitäkin etappeja sieltä löytyisi, vaikka useimmat ovat vähintään yhden yön purjehduksia.
Maeva Beachin ankkurialueestakin on helppo olla yhtä mieltä. Minun käynnistä on 30 v ja sen jälkeen Google Earthin mukaan siellä on tapahtunut paljon. Tykkäisin enemmän siitä entisestä. Mihin ihmeessä tarvitaan Tahitilla moottoritien näköistä väylääkin?
http://purjekas.planet.ee/
Tässä mallia naapurimaasta Virosta. Näinkin läheltä löytyy mielenkintoinen aiheeseen liittyvä projekti.
Onko kenelläkään kokemusta Albin Viggenin ominaisuuksista kovemmassa kelissä? Venehän on ikäänkuin Vegan pienempi versio. Voisiko sopia yksinpurjehdukseen avomerellä?
Ymmärrän, jos joku haluaa tehdä ennätyksiä pienillä valtameriveneillä tyyliin Yrvind. Mutta mikä idea on valita "lähes pieni" ja 40v vanha?. Varmaan 6.5 minitransat olisi riittävän pieni ja askeettinen. Mutta teknisesti mielenkiintoisempi ja nopea. Löytyyisi käytettynä varmaan paljon valikoimaa ja valmiiksi testattuna ja varusteltuna. 2014 Ranska Azorit edestakaisin fleetti oli 33 venettä eli aktiivinen luokka.
Minitransateilla taitaa olla aika heikko statistiikka Atlannin ylityksessä? Kisassa tietysti yritetään pärjätä ja riskejä on otettu sekä suunnittelussa että purjehtiessa, mutta toisaalta purjehtijat ovat kokeneita ja hyvin valmistuneita. Ei kai ole poikkeuksellista, että vain n. puolet pääsee perille. En pitäisi hyvänä valintana kruisailuun maailmalla, mutta ehkä jotkut mallit on havaittu hyvin kestäviksi. Turvallisuus sinänsä ei ole ongelma, jos kamat pysyy kasassa on osaamista valtavan purjealan ja nopeuden hallintaan. Sama pätee kaikkiin moderneihin valtamerikisaluokkiin (IMOCA, Class 40, VOR jne).
Lyhyin valtameren ylittänyt purjevene oli malliltaan lähinnä purjeilla ja pukspröötillä varustettua poijua muistuttanut ja täysin katettu joka niin lyhyt että kipparilla ei ollut tilaa asettua makuulle vaan hän istui luukun alla.
Itse olen purjehtinut Pohjanmerellä kymmeniä kertoja. Eka tutustuminen vuoroveteen tapahtui kuukauden kesälomalla Helgolandiin ja takaisin yli 40 vuotta sitten. Vähitellen retket pitenivät ja Pohjanmeren ylityksistä tuli miltei jokakesäisiä, viimeksi tämän vuoden toukokuussa ja heinäkuussa. Oman kokemustaustani perusteella oudoksun ajatusta, että Pohjanmeren kruisailuun pitäisi hankkia mahdollisimman pieni vene. Joku syy äärimmäisyyden tavoitteluun tietysti täytyy olla! Mini-Transat 6.50 veneet ovat oma kategoriansa. Ne eivät todellakaan ole aloittelijan retkiveneitä, eivät edes halpoja. Sven Yrwindin pikkuveneet ovat kaikkea muuta kuin mukavia cruising-veneitä. Ehkä Yrwind on Pelle Peloton-tyyppinen venesuunnittelija, joka haluaa todistaa konstruktioidensa toimivuutta.
Se vene millä tein kymmenen ensimmäistä Pohjanmeren retkeäni normaalin pituisten vuosilomieni aikana (milloin Hollantiin, milloin Jyllannin länsirannikolle, Norjaan ym) ja joka oli kaikin puolin luotettava, oli Eikka Antinojan valmistama S&S 6.6. Sisarveneillä ja Antilla 30:llä on paljon meriittijä, mm. pallonkierto, Skotlannin kierto, Huippuvuoret.
Nykyisin noiden 70-luvun puolitonnareiden hintataso lienee kohtuullinen.
Tanskalainen yksinpurjehtijatuttuni on purjehtinut vanhalla Albin Balladilla pallon ympäri. Viisi vuotta sitten hän purjehti Huippuvuorilla latitudi 80°N kiintojään reunaan saakka ja seilasi non-stoppina kovassa tuulessa Huippuvuorilta takaisin Jyllantiin.
Halvempi venemalli, jolla on tehty ja tehdään edelleen vaativia matkapurjehduksia on Albin Vega. Se on kuitenkin huomattavasti hitaampi kuin vanhat puolitonnarit.
Jos vene on pieni, alle 5-metrinen, sillä purjehtiminen Suomesta Pohjanmerelle tai kauemmaksi ei onnistu tavallisten kesälomien aikana. Mitä hitaampi vene sitä kauemmin merien yltykset kestävät ja sitä suurempi riski on joutua matalapaineisiin Siksi sopivia sääikkunoita esim. Pohjanmeren ylityksiin on käytännössä vähemmän ja sopivan sään odotteluun pitää varata huomattavasti enemmän aikaa kuin nopeammilla ja merikelpoisemmilla veneillä seilatessa. Jos on työelämässä, koko kesän pituisten lomien järjestäminen taitaa olla mahdotonta. Ei kai venettä ole tarkoitus hankkia vain yhtä purjehdusretkeä varten? Vai onko tässä aloittajan tapauksessa?
Hurley 22 unohdetaan hyvin usein, pienin korjauksin se hyvin merikelpoinen pikkuvene
Näillä kilpaillaan trans-atlantic:
https://en.wikipedia.org/wiki/Mini_Transat_6.50#6.50_Class
Merikelpoisuus lähtee kipparista ei veneestä. H-vene on jo iso.
H-vene on pitkä, mutta ei kovin iso.
Sitä en ihan ymmärrä, että miksi merellä pitää pyrkiä mahdollismman pieneen veneeseen, kun ei tuosta koosta mittaluokassa 6...8m ole oikeastaan kuin hyötyä. Kustannuksia saa alas valitsemalla luotettavan käytetyn veneen, esim. tuollaisen H-veneen.
Aloittajan lähtöajatus mahdollisimman pieni vene, mahdollisimman pitkä matka ja mahdollisimman pieni budjetti sisältää sovittamattomia ristiriitoja
H-vene sopii hyvin päijännepurjehdukseen yms sellaiseen ei juuri muuhun.
Mikä olisi Vertue 25 tai Flicka 20 veneen tyyppinen Suomesta tai ruotsista helpoimmin saatavissa olevaa venetyyppi, joka sopisi rohkealle purjehdijalle yksinpurjehdukseen? Tiedän IF veneen ja toinen on Amigo 23 tai 27. Sekä Havsfrida ja Storfrida. Onko ajatuksia muista jotka olisivat samanlaisia joilla voisi purjehtia yksin turvallisesti pitemmillä matkoilla?
Varmastikin Vertue olisi merikelpoinen ja turvallinen pitkille retkille. Vanhimmat Vertuet olivat puuveneitä, useat vieläpä tiikkirunkoisia. Mk II mallinen Vertue on uudempi lasikuiturunkoinen. Kumpiakin on harvakseltaan näkynyt markkinoilla Englannissa. Suomesta tai Ruotsista tuskin löydät.
Kirjoitin lokak.2015 viestin nimimerkillä "miksipieni" (ks. yllä). Olen edelleen samaa mieltä: älä etsi mahdollisimman pientä paattia. Esim. Havsfidra on onnettoman hidas "pitemmille matkoille". Mieluummin vähän isompi ja nopeampi, jos "pitemmillä matkoilla" tarkoitat vaikkapa Pohjanmeren ylityksiä ja Atlantin purjehduksia. Yksinpurjehduksia ajatellen koeta haeskella sellaista, jossa tuuliperäsin olisi valmiina. Suomesta tuskin löytyy, mutta siirtopurjehdus esim. Hollannista tai Englannista ei liene ongelma yksinkään - jos kokemusta on ennestään.