Soitin tänä aamuna sovittelevasti yh-äidllie, joka on kieltänyt minua tapaamasta lastani jo yli puolen vuoden ajan ilman mitään asiapaperia. Sanoin: "Olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa (jota olen ollut 4 vuotta) tapaamaan lastani. Etkö voisi mitenkään tulla vastaan?" Äiti sanoi, että voin mutta valvottujen tapaamisten kautta ts. kerran kuukaudessa 2 tuntia hintaan 100€.
Hän sanoi, että lähestymiskielto on vireillä, vaikken ole käynyt heillä päin lukuunottamatta kilometriä, kun olen käynyt bensa-asemalla tankkaamassa. Miten lähestymiskielto voitaisiin tehdä vanhemmalle, joka asuu 10 km päässä lapsesta ja äidistä, eikä ole lähestynyt heitä kuin kerran nähdessäni heidät sattumalta samassa kaupassa.
Hän sanoi lähestymiskiellon syyksi sitä miten uhkaavasti olin käyttäytynyt heitä kohtaan 5 vuotta sitten saatuani hermoromahduksen (5 tunnin v*ttuilun jälkeen) kähmien haarukoita tai veitsiä keittiöstä hullun kiilto silmissäni. Lapsi ja äiti lähtivät naapuriin turvaan. Toinen syy on, että käytän masennuslääkkeitä, jotka normalisoivat minut terveeksi, ts. ei ole ongelmia
Äiti sanoi kolmanneksi syyksi lähestymiskiellolle sen, että mielialani vaihtelee.....Ei muuten vaihtele. Olen lapsen kanssa iloinen tai normaali tai harvoin väsynyt kovan työpäivän jälkeen - en koskaan masentunut - saatikka aggressiivinen tai kännissä. Minulla ei ole ollut masennusta poikani kanssa ollessa.
Tärkein pointti asiassa on se, että AINOA ihminen, lähimmäinen, sukulainen, joka tekee (anteeksi että puhun ensiksi itsestäni) elämästäni iloisen, rikkaan ja onnellisen, on viety minulta pois. Jos poika saisi puhua, hän sanoisi "Haluan olla isänkin luona, mutta rakastan äiditiäni." Toivottavasti hänellä menee hyvin. Voisin rikastuttaa hänen elämäänsä ja samalla elämäni tärkein ihminen palaisi luokseni ja poistaisi kaiken tämän tuskan ja yksinäisyyden sekä palauttaisi elämäni onnelliseksi (anteeksi, että mainitsin viimeiseksi itseni, en ole narsisti.)
Olen taloudellisissa huolissa. Olen käytännön huolissa. Niistä pystyy selviämään. Mutta lapsen eristäminen isästään ilman syytä on väärin.
Hän sanoi, että lähestymiskielto on vireillä, vaikken ole käynyt heillä päin lukuunottamatta kilometriä, kun olen käynyt bensa-asemalla tankkaamassa. Miten lähestymiskielto voitaisiin tehdä vanhemmalle, joka asuu 10 km päässä lapsesta ja äidistä, eikä ole lähestynyt heitä kuin kerran nähdessäni heidät sattumalta samassa kaupassa.
Hän sanoi lähestymiskiellon syyksi sitä miten uhkaavasti olin käyttäytynyt heitä kohtaan 5 vuotta sitten saatuani hermoromahduksen (5 tunnin v*ttuilun jälkeen) kähmien haarukoita tai veitsiä keittiöstä hullun kiilto silmissäni. Lapsi ja äiti lähtivät naapuriin turvaan. Toinen syy on, että käytän masennuslääkkeitä, jotka normalisoivat minut terveeksi, ts. ei ole ongelmia
Äiti sanoi kolmanneksi syyksi lähestymiskiellolle sen, että mielialani vaihtelee.....Ei muuten vaihtele. Olen lapsen kanssa iloinen tai normaali tai harvoin väsynyt kovan työpäivän jälkeen - en koskaan masentunut - saatikka aggressiivinen tai kännissä. Minulla ei ole ollut masennusta poikani kanssa ollessa.
Tärkein pointti asiassa on se, että AINOA ihminen, lähimmäinen, sukulainen, joka tekee (anteeksi että puhun ensiksi itsestäni) elämästäni iloisen, rikkaan ja onnellisen, on viety minulta pois. Jos poika saisi puhua, hän sanoisi "Haluan olla isänkin luona, mutta rakastan äiditiäni." Toivottavasti hänellä menee hyvin. Voisin rikastuttaa hänen elämäänsä ja samalla elämäni tärkein ihminen palaisi luokseni ja poistaisi kaiken tämän tuskan ja yksinäisyyden sekä palauttaisi elämäni onnelliseksi (anteeksi, että mainitsin viimeiseksi itseni, en ole narsisti.)
Olen taloudellisissa huolissa. Olen käytännön huolissa. Niistä pystyy selviämään. Mutta lapsen eristäminen isästään ilman syytä on väärin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jatkoa ...Viime loppukesällä olimme olleet lapseni kanssa yhdessä parhaimmillaan joka päivä viikossa pelaten jalkapalloa, ratkoen ristikkotehtäviä, pelaten pleikkaria jne. yli vuoden ajan. Yhtäkkiä äiti tuli kateelliseksi. Hän laukoi ääneen törkeyksiä ja valheita lapsen kuullen ja löi minua ja löi auton oven kuuntelematta vastaustani. Ja minä soitin auton torvea kerrostalon pihassa. Hän kertoi sosiaalitoimelle, että olen viime aikoina saanut raivokohtauksia.
Jaa, sua viedään kuin litran mittaa.... no jos oot tommonen niin ole.
Ite ottaisin yhteyden asianajajaan, laskua mamalle.
Kiitos vastauksestasi! Mua viedään (niinkuin sanoit) kuin litran mittaa. Sain eilen niitä oikeita tahoja tietooni, joissa ei kuunnella vain äitejä (ja heidän mahdollisia valheitaan) ja sosiaalitanttoja. Otan yhteyttä asianajajaan, jolle saan kertoa oman totuuteni. Kun oikeuteen joudutaan, äiti kertoo käsi Raamatulla oikean tai väärän totuuden. Voin itse kertoa kaiken omine hyvyyksineni ja omine tyhmyyksineni (viisi vuotta sitten) Itse olen kahden asunnon loukussa, maksan elatusmaksut muut maksut. Miten selviän oikeudenkäyntikuluista?
Aiemmin lukemani ketjun perusteella voi sanoa, että lasta ei ole eristetty isästään ilman syytä. Sinä et olisi pojallesi hyvä roolimalli. (Yritä katsoa tekstejäsi ulkopuolisen silmin.)
Enpä kyllä tiedä antaako pojan äitikään hänelle hyvää kuvaa naisista, mutta aivan varmasti SINÄ annat huonon kuvan miehestä ja isästä jo aivan ulkopuolisellekin ihmiselle.
Tuo miten te molemmat yhdessä käyttäydytte lapsen nähden, on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Exäsi saa sinusta huonot puolesi esiin tekstisi perusteella, mutta entä kun lapsesi kasvaa ja alkaa esittää vastalauseita sinua vastaan. Palaako sinulta silloinkin pinna vai kestätkö pettymyksiä?
Lapsi on eristetty isästään ilman järkevää syytä. Ellei kyseessä ole jatkuva (puoli vuotta kestänyt) lapsen suggestointi, hän erittäin todennäköisesti haluaisi olla isänsä luona. Taidan olla tyhmä, kun en ymmärrä viestinne ydintä. Kun kirjoititte, että en ole roolimallinna hyvä, te olette omasta puolestanne oikeassa, tietämättä kuitenkaan totuutta.
Mielipiteet ovat kuin perslävet...jokaisella on omansa.
Meillä ei ole muita mielipiteitä kuin ne mitä sinun kirjoituksistasi muotoutuu. Lue omat juttusi ja mieti millaisen kuvan annat. Samanlaisen kuvan annat myös niille sossutantoille. Olen muuten huomannut, että aika usein opettajat ovat niitä, jotka eivät oikein koskaan kasva aikuisiksi, mutta on heidän joukossaan myös poikkeuksellisen hyviä ja jopa vastuuntuntoisiakin tyyppejä.