Olen kiinnostunut eräästä vasta ilmestyneestä kirjasta ja menin netistä lueskelemaan siitä tulleita arvioita. Huomasin, että kaikissa arvioissa ja vähän muuallakin netissä, kyseisen kirjailijan perheenjäsenet kehuvat sekä kirjaa, että kirjailijapersoonaa itseään ja kiittelevät hyvistä arvioista.
Tuli aika outo fiilis...
Ajattelen, että omiaan on hyvä (ja pitääkin) kehua tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jos omiaan kehuu liiaksi joka puolella, hyvä tarkoitus saattaa tahattomasti kääntyä itseään vastaan ja alkaa ärsyttämään ihmisiä. Tiettyä rajaa ei saisi mielestäni ylittää. Muutama maininta oman perheenjäsenen saavutuksista on ihan ok, mutta that´s it. Muuten menee liian korniksi. Perheenjäsenten mielipide kun on aina puolueellinen. "Oma kehu haisee"
Muutenkin kunnia kirjasta kuuluu kirjailijalle, eikä mielestäni kenenkään muun pitäisi mennä kiittelemään hyvistä arvioista ja ikään kuin kahmimaan kunniaa itselleen. (No enintään kustannustalo sen voisi tehdä, tosin sekin ehkä vähän ihmetyttäisi.)
Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä muut olette?
Tuli aika outo fiilis...
Ajattelen, että omiaan on hyvä (ja pitääkin) kehua tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jos omiaan kehuu liiaksi joka puolella, hyvä tarkoitus saattaa tahattomasti kääntyä itseään vastaan ja alkaa ärsyttämään ihmisiä. Tiettyä rajaa ei saisi mielestäni ylittää. Muutama maininta oman perheenjäsenen saavutuksista on ihan ok, mutta that´s it. Muuten menee liian korniksi. Perheenjäsenten mielipide kun on aina puolueellinen. "Oma kehu haisee"
Muutenkin kunnia kirjasta kuuluu kirjailijalle, eikä mielestäni kenenkään muun pitäisi mennä kiittelemään hyvistä arvioista ja ikään kuin kahmimaan kunniaa itselleen. (No enintään kustannustalo sen voisi tehdä, tosin sekin ehkä vähän ihmetyttäisi.)
Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä muut olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En saanut ihan eksaktisti selvää, missä "arvioissa" ja "muualla netissä" sukulaiset ovat kehuneet kirjaa; onko heillä omia blogeja vai ovatko tunkeutuneet antamaan esim. lehtien nettiarviointeihin tai bloggareille kommentteja.
Mutta ei sillä väliä, muutama ajatus aiheesta.
Kirjoja arvioidaan kohtuullisen hitaasti, mikä johtuu siitä, että esimerkiksi kirjabloggareiden lukulistat ovat pitkät. Joku tosi kiinnostava kirja voi kiriä listan ohi, mutta en ole toistaiseksi löytänyt esim. kevään kohukirja Neljäntienristeyksestä niin monia blofiarvioita kuin voisi kuvitella. Mutta niitä on varmasti tulossa (ja tähänastiset näkemäni ovat olleet kehuvia, mutta en ole pannut merkille kuka ne kirjoittanut).
Bloggareiden aikataulu tarkoittaa, että jos kirjailijan lähipiiri on aktiivinen, he ovat tietenkin kiireesti lukeneet kirjan ja kiiruhtavat myös kehumaan sitä. Se on pääsääntöisesti hyvä juttu, mutta voi tosiaan näyttäytyä myös outona, jos sitä tapahtuu liikaa siinä vaiheessa, kun ulkopuoliset eivät vielä ole ehtineet mukaan.
Toisaalta voi olla kyse myös ei-niin-kohukirjasta, joka saakin sitten enemmän huomioita vain lähipiiriltä; näkyvyyden saaminen kirjoille taitaa olla koko lailla tuskaista, kuten olemme täältäkin lukeneet.
Se, että lähipiiri kehuu kirjaa, ei kirjoittajan näkökulmasta ole kunnian ottamista itselle. Olen itse julkaissut kirjan, ja olin hieman hämillänikin, kun huomasin, miten vähän esimerkiksi FB-kaverit rummuttivat sitä. Muutamaan lukuunottamatta eivät oikeastaan yhtään - edes ne, joille olin lähettänyt tekijänkappaleen. Sain muualta hyviä arvioita, joten ihmettelin asiaa, mutta kun eka kehno arvio tuli, sain realismia hännänpäästä kiinni ja tajusin, että ehkä kaikki eivät tosiaan kirjastani edes pidä :D Ja ehkä tuttavani olivat sillä tavalla realistisia itsekin, että eivät ryhtyneet kehumaan kirjaa, josta eivät itse pitäneet.
Vähän vaikea sanoa, pitäisi itse lukea ne kehut ja arviot että voisi sanoa. Ja onko varmaa tietoa, että kyseessä ovat perheenjäsenet jne.
Mutta yleisesti ottaen joo, harva esikoiskirjailija saa erityisen suurta huomiota, joten ymmärtäähän sen toisaalta jos lähipiiri ryhtyy teosta mainostamaan ja ylistämään. Tavallaan voi ajatella, että kaikki huomio on positiivista huomiota, mutta ainakin itse luen mieluiten mahdollisimman puolueettomia arvioita, eli sukulaisten ylistykset ja muut menevät vähän ohi.
Eräs teini harrasti kirjoittamista ja vanhemmat julkaisivat ne omakustanteina.
Aika nolo juttu kun hyväosainen teini kulkee ympäriinsä ja myy kirjaansa opettajille, kavereille ja naapureille.
Oikein ei kehdannut kieltäytyä, vaikka niille kympeille olisi ollut muutakin käyttöä.
Varakkaan perheen prinsessa ei tuollaista varmaan olisi ymmärtänyt.
"Oikein ei kehdannut kieltäytyä, vaikka niille kympeille olisi ollut muutakin käyttöä.
Varakkaan perheen prinsessa ei tuollaista varmaan olisi ymmärtänyt. "
Olisit voinut kieltäytyä. Rahoillesi olisi ollut muutakin käyttöä. mutta suostuit kyseisen teinin hyväksikäytettäväksi. Tarvitsetko varakkaan perheen tyttären hyväksymistä omille toimillesi?
Mieleeni nousi eräs Helena Anhavan runo, jonka muistan ulkoa. Laitan sen tähän viestiin.
KYSY HILJAISUUDELTA ITSEÄSI
(Helena Anhava 1974)
Naapurin tytöltäkö mallin kysyt?
Naapurin tytöllä on omat tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät, suunnista niiden mukaan.
Oma lukunsa on jokainen, oman biologiansa, psykologiansa ja sosiologiansa kolmiyhteisyys itse kukin.
Toivottavasti tämä auttaa, jos vastaisuudessa joudut manipulointiyrityksen kohteeksi.
"Aika nolo juttu kun hyväosainen teini kulkee ympäriinsä ja myy kirjaansa opettajille, kavereille ja naapureille."
Vielä nolompaa on, jos joku ostaa. Ostaminen on sitten jokaisen oma päätös.
Varakkaan perheen prinsessakin voi olla ihan fiksu tyttö. Aikuisena hän ehkä osaisi arvostaa sitä jos joku olisi sanonut miten asiat ovat. Kaikki ansaitsevat rehellistä palautetta olipa kyse omakustsnteesta tai kaupallisen kustantamon teoksesta.
Kuvitelkaa äikänope, joka sanoo omakustannetta myyvälle prinsessalle, että niin se vaan tässä maailmassa menee, että minä en tuollaista omakustannetta osta.
Kyllä siinä jonkinlainen vähemmän vaivan tie tulee äkkiä mieleen.
Totuuden sanominen tulkitaan vain kateudeksi. Vaikea juttu!
Mielestäni vastuu on vanhemmilla.