Yön samettitaivas kietoo minut pehmeään
syleilyynsä. Maistelen kuunsirpiltä lumisateen
lailla maahan leiijailevaa pölyä ja haistelen
tähtien raikasta tuoksua.. Katselen märkää
asvalttia, joka kiiltää heijastaen kaupungin
valoja.
Vedän syvään henkeä, ja annan syksyisen tuulen
tunkeutua kaikessa riettaudessaan kaikkiin
sopukoihini. Seison keskellä valtavaa aukiota,
kohotan katseeni taivalle ja annan suurten,
timantti-vesipisaroiden kastella kasvoni.
Hiukseni valuvat märkinä niskaani ja selkääni
nuollen, kun sinisen musta taivas itkee ylleni.
Koskee.
Suuni taipuu hymyyn, vaikka sisälläni ontto
simpukankuori humisee meren kadotettua kohinaa.
Pilvet pyörtyivät, meret kuolivat, mutta minä
elin. Selvisin ja vahvistuin. Hauraasta
korallikuorestani tuli kookospähkinää. Minua ei
enää saa rikki.
Sinä tulit, näit ja voitit. Katsoit minuun
kerran. Tunkeuduit silmilläsi sieluuni, poltit
pieniä reikiä sinne tänne, ja noihin luoliin
kannoit pikkuhiljaa palasia itsestäsi. Jäit
minuun asumaan ja luovutit avaimen minulle.
"Tee sille mitä tahdot", sanoit. Heitin avaimen
pois.
Ihosi painautuu omaani vasten kuin rankkasade
aavikkoon. Imen sinua itseeni, juon sinusta
eliksiiriä, jonka avulla jaksan hengittää..
Kämmenesi, kuin pienet kilpikonnan suojakilvet
rinnoillani, peittävät kummut, joiden alla
rakkaus sykkii vain sinulle. Maailmalle.
Huulesi ovat pehmeämmät kuin pumpuli. Niiden
kosketus ihollani tuntuu, kuin tanssisin villisti
paksujen poutapilvien seassa. Auringon jumalaiset
säteet saisivat silmäni näyttämään sinisemmiltä
kuin koskaan ennen, saisin enkelin siivet ja
lentäisin laiskottelemaan kaikkein ylimmälle
pilvelle. Ottaisin sinut mukaani ja suukottaisin
nenänpäälle..
Kun tulet minuun, tuntuu kuin valtameret
jakautuisivat uudestaan kahtia. Puut kaatuisivat
juurineen ja pyörremyrskyt nostaisivat kokonaisia
kaupunkeja ilmaan. Kun täytät minut kaikella
voimallasi, rakastelet jokaista soluani
yksitellen, yhdessä, erikseen,
kokonaisvaltaisesti, luulen räjähtäväni. Kipunat
sinkoilevat kosketuksistamme ympärillemme, ja
kaikki ympärillä syttyy tuleen.
Osaatko yhtään aavistaa, mistä puhun? Puhun
kivusta.
syleilyynsä. Maistelen kuunsirpiltä lumisateen
lailla maahan leiijailevaa pölyä ja haistelen
tähtien raikasta tuoksua.. Katselen märkää
asvalttia, joka kiiltää heijastaen kaupungin
valoja.
Vedän syvään henkeä, ja annan syksyisen tuulen
tunkeutua kaikessa riettaudessaan kaikkiin
sopukoihini. Seison keskellä valtavaa aukiota,
kohotan katseeni taivalle ja annan suurten,
timantti-vesipisaroiden kastella kasvoni.
Hiukseni valuvat märkinä niskaani ja selkääni
nuollen, kun sinisen musta taivas itkee ylleni.
Koskee.
Suuni taipuu hymyyn, vaikka sisälläni ontto
simpukankuori humisee meren kadotettua kohinaa.
Pilvet pyörtyivät, meret kuolivat, mutta minä
elin. Selvisin ja vahvistuin. Hauraasta
korallikuorestani tuli kookospähkinää. Minua ei
enää saa rikki.
Sinä tulit, näit ja voitit. Katsoit minuun
kerran. Tunkeuduit silmilläsi sieluuni, poltit
pieniä reikiä sinne tänne, ja noihin luoliin
kannoit pikkuhiljaa palasia itsestäsi. Jäit
minuun asumaan ja luovutit avaimen minulle.
"Tee sille mitä tahdot", sanoit. Heitin avaimen
pois.
Ihosi painautuu omaani vasten kuin rankkasade
aavikkoon. Imen sinua itseeni, juon sinusta
eliksiiriä, jonka avulla jaksan hengittää..
Kämmenesi, kuin pienet kilpikonnan suojakilvet
rinnoillani, peittävät kummut, joiden alla
rakkaus sykkii vain sinulle. Maailmalle.
Huulesi ovat pehmeämmät kuin pumpuli. Niiden
kosketus ihollani tuntuu, kuin tanssisin villisti
paksujen poutapilvien seassa. Auringon jumalaiset
säteet saisivat silmäni näyttämään sinisemmiltä
kuin koskaan ennen, saisin enkelin siivet ja
lentäisin laiskottelemaan kaikkein ylimmälle
pilvelle. Ottaisin sinut mukaani ja suukottaisin
nenänpäälle..
Kun tulet minuun, tuntuu kuin valtameret
jakautuisivat uudestaan kahtia. Puut kaatuisivat
juurineen ja pyörremyrskyt nostaisivat kokonaisia
kaupunkeja ilmaan. Kun täytät minut kaikella
voimallasi, rakastelet jokaista soluani
yksitellen, yhdessä, erikseen,
kokonaisvaltaisesti, luulen räjähtäväni. Kipunat
sinkoilevat kosketuksistamme ympärillemme, ja
kaikki ympärillä syttyy tuleen.
Osaatko yhtään aavistaa, mistä puhun? Puhun
kivusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaunis juttu, todella kaunis! Jostain vain
paistoi sellainen liikaa yrittämisen maku..en
osaa selittää. Jokin sellainen, jota mulla näkyy
kirjoituksissa, kun yritän kirjoittaa kauniimmin,
synkemmin, sekavammin, hienommin jne. kuin osaan.
Mutta kaunista luettavaa!
Saako udella, että mistä aihe moiseen
kirjoitukseen?
oli kuvaavaa ja runollista, laaja sanavarasto
sinulla, mutta yrittäminen paistoi
Taitosi on ruostunut....
Älä ainakaan lähetä kustantajille tällaista
tekstiä, tulee kustannustoimittajilta pissi
housuun, ja saattavat jopa tukehtua nauruunsa.
Tai ehkäpä se on sinun kiero suunnitelmasikin...
Mut olihan tää parodiaa, olihan?
Kiitoksia kaikille kommenteistanne. Ja itse
asiassa, vaikka tämä mitä ilmeisemmin oli näyte
siitä, että taitoni on ruostunut, niin se ei
kylläkään ollut parodiaa. Itse asiassa, ennen
kuin aloin kirjoitella tänne näitä novelleja,
kirjoitin pääasiassa tän tyyppisiä juttuja. Ja
nyt kirjoitin pitkästä aikaa näin. Koko juttu
syntyi ilman minkäänlaista väkisin vääntämistä,
joten jos se vaikutti "liikaa yritetyltä", niin
harmi. Ei sen ollut tarkoituskaan olla samalainen
pornotarina kuin aiemmat juttuni. Tämä oli
ITSELLENI vaihtelua. Mutta vaikka te ette
tykänneet, niin eihän se estä minua ilmaisemasta
itseäni juuri siten, kuin parhaalta tuntuu..! :)
Ja sitäpaitsi, jos mittaatte taitoani kirjoittaa
verraten tätä ja aiempia juttujani, niin se on
tavallaan vähän väärin. Tekstithän ovat kuin yö
ja päivä, eikä niistä voi edes puhua samassa
lauseessa.
Mutta kiitos, että jaksoitte kommentoida! Palaute
on aina tervetullutta! :)
muita vertailukohteita ei ole, kuin aiemmat
tekstisi. vaikka niitä ei pohjalla olisikaan,
tulee siltikin jotenkin teennäinen olo