Asun siinä osaa Suomea missä omenapuita kasvaa vähän joka pihassa ja puutarhassa jopa ihan ammattimaiseen kasvatukseen asti.
Mistähän johtuu, että niitä ei juuri marketin tiskillä näe. Tori on ainoa paikka josta voi löytää kotimaista omenaa.
Kuitenkin se olisi hyvinkin haluttua sillä sen maku on ihan toista kuin ulkomaisten omenien, kuorta ei tarvitse poistaa sen kun vain pistelee poskeensa.
Minun lempiomenani on kesäinen Valkeakuulas, aah.
Mistähän johtuu, että niitä ei juuri marketin tiskillä näe. Tori on ainoa paikka josta voi löytää kotimaista omenaa.
Kuitenkin se olisi hyvinkin haluttua sillä sen maku on ihan toista kuin ulkomaisten omenien, kuorta ei tarvitse poistaa sen kun vain pistelee poskeensa.
Minun lempiomenani on kesäinen Valkeakuulas, aah.
Vastaukset 12
Vanhimmat
paljon omenapuita.
Vieläkin ne puuvanhukset ovat siellä ja tuottavat satoakin.
On Lavia, Punakaneli, Valkeakuulas ja tämä Antonoka(miten kirjoitetaan?)
Eivät ulkoa tuotetut vahapintaiset, kuorittavat omenat vedä kotimaisille vertoja, eivät toki.
Suomessa ei vaan talvisaikaan ole mahdollista saada kotimaisia omenia ja ulkoa tuotetuilla on säilyvyyden takia se vahamainen pinta, siksi ne on kuorittava.
Ikävää, sillä juuri kuoren allahan hedelmissä ja juureksissa ne vitamiini ja kivennäisaineet ovat.
...talviomena ja säilyy silkkipaperiin yksitellen käärittynä jouluun asti, jos vain omistat sellaisen hyvän (omakotitalon ?) kellarin.
Meillä "kotona", siis lapsuudenkodissani, äiti valitsi puusta suoraan kolhuttomat Antonovkat ja säilöi ne tuolla lailla kellariin.
Ja varmaan suurin syy siihen, ettei "turuilla ja toreilla" ole myynnissä kotimaisia omenoita, tai on todella vähän, on tuo hinta.
Niitä kun kaiketikaan ei saa myydä alle tuontiomenoiden hinnan, mikä on suuri vääryys.
Tuolla kuvailemallasi tavalla äiti säilöikin omenia ja vain jossain harvassa oli vähän "mustaa."
Eihän talviaikaan saa kotimaisia omenia?
Näihin asti en ole omenia ostanut kaupasta enkä toriltakaan kun meillä on sellainen suvun yhdessä omistama,"jakamaton pesä", mistä olemme saaneet kaikenlaista hyvää ja terveellistä.
missään ja koskaan myytävän kotimaista omenaa alle ulkomaisten omenien hintojen. Ne ovat AINA olleet kalliimpia. Siitäkin huolimatta ainakin minä ostan mieluummin kotimaisia koska makuero on niin huomattava.
Muistatteko sellaiset lajikkeet kuin sestaholma ja sokerimiiron. No tämä edellämainittu pitäisi kai kirjoittaa jotenkin sästaholm tai mitä se olisi, tiedän vain tuon puhutun nimen.
Molemmat olivat hyviä kesäomenia, kypsinä aivan vesi valui.
Kyllä muistan mitä on poimia omenia omista puista, niitä oli minunkin pihalla yli 50 vuotta eli aikana jolloin asuttiin omakotitalossa.
Pitkään säilyvä viileässä on myös syyskaneli.
mitään omenia, mutta loppuikäni muistan kuinka kakarana poimimme suoraan puusta juuri noita sestaholmia ja mironeja.
Vanha omenapuu on romanttisen ihana. Meidän paikassa on penkki omenapuun juurella.
Kotini puutarhaa tehtiin kovalla innolla 50-luvun alkupuolella. Jalostetut lajikkeet alkoivat tehdä omenia parin vuoden kuluttua.
Makoisampia
olivat edellisten kirjoittajien mainitsemat lajikkeet, lisään valikoimaan Luvian, joka kypsyttyään oli läpinäkyvän kuulas ja herkkujen herkku. Tuolla toisaalla mainittiin Huvitus,sekin on maultaan hedelmäisen raikas uudempia lajikkeita.
Tänä päivänä joskus onnistuu torilta löytämään punakanelia, tosi harvoin.
Aussin Annukan puutarhasta olen saanut valokuvia ja siellä on tosi runsas hedelmäpuiden valikoima.
Koti paratiisin kaunis istutuksineen.
...saada myytyä ne kotimaiset omenat vähän halvemmalla, jotta niiden arvostus säilyisi ?
Ovathan ne kuitenkin huomattavasti parempia kuin tuotetut.
Kuinka moni nuoremmasta sukupolvesta edes tietää mistä silloin on kyse, kun keskustellaan Antonovkasta, Huvituksesta, Lepaan liereästä, Lobosta, Åkeröstä, Sokerimironista, Syysjuovikkaasta jne. ?
Punakaneli ja Valkea kuulas saattavatkin olla tuttuja nimityksiä.
Nyt tuntuu siltä, että hyvinä omenasyksyinä ne pilaantuvat pihoihin jne. kun EI niitä SAA myydä alle tuontiomenoiden hinnan.
Nuoremmat kuluttajat eivät maksa pienistä, vähän epämääräisen muotoisista ja värisistä, kotimaisista omenoista sellaista hintaa kuin noista isoista, kauniista ja tasavärisistä ulkolaisista, OLKOONKIN, että nuo ulkolaiset häviävät maussa yms.
Sumppi-Ruusa (hauska nikki). Nykyajan lapset eivät oikein ymmärrä että omena on herkullinen ja aivan syötävä vaikka ei olekaan muodoltaan virheetön. Paras omena on puustapudonnut. Näin me lapsena nuohottiin puun alustat, syötiin madonreikäisetkin, ei nyt matoja mutta kaiken muun koska omena oli silloin pehmeä.
Nykyään puustapudonneet viedään kaatopaikoille tai kompostiin ja vähänkin ruvellinen hylätään heti.Sitäpaitsi kaikki eivät vaivaudu edes poimimaan niitä ollenkaan vaan talvellakin näkyy muumioituneita omenia puissa.
Hyviä omenahetkiä muistellen.
Tällä palstalla on niim makkeeta omenajuttuja, ja niin on kirjottajattiim. Mikä se laettaa ihmislapsen
miettimmääm mikä om makkee omena. Se Uatami ja Eevako ekana sitä makkeotta maestelj, minä oon kyllä sitä mieltä että tas olla Kae te Puu ensimmäesijä, Ruuneperin ja Lyylin kansa aenakin tällä palstalla. Kul lukkoo nykyjuttuja tulloo mieleen, immeenej joka ossaa hymylla kun systeemit männöö viärin päen, oj juurj keksinyt ketä siitä voes kiitellä. Hymyllään kun tavataan, Santra
että mieluummin sitä muistelee makeita omenia, ja omenapiirakkaa siinä sivussa, kuin riitelee sitä kuka saa kirjoittaa ja mitä saa ja sitä rataa.
Tänäänkin paistaa aurinko täydeltä terältä vaikka syksyn ruska alkaakin jo värittää maisemaa ja punaposkiset omenat riippuvat mehevinä naapurin puutarhassa.
Vaikka ei poimimaan pääsisikään niin aina voi ihailla, sekin jo kerrostaloasukasta tyydyttää.
Iloisella mielellä kaiken keskellä.
Joskus olen nähnyt jonkun portin pielessä ison korin täynnä omppuja. Korin kyljessä lappunen;"Ota, ole hyvä!" Maistoin siitä minäkin ja jätin kolikon omppujen joukkoon.
Tuli mieleeni kun eräs tuttavani jolla oli paljon omenapuita omenineen, teki samalla tavalla, laittoi ison korillisen niitä kerrostalon pihalle ja myöskin kehoituksen ottaa kuka tarvitsi.
Pienen ajan kuluttua oli omenat kaadettu siihen pihalle ja kori kadonnut.
Meidän pihalla ei montaa omenapuuta ole, mutta tänä vuonna tuli omenoita yli äyräitten. Kun kaikki ovat kesälajikkeita, eikä me kaksistaan niin paljoa tarvita, mätäni suuri osa ja jouduttiin kompostoimaan.
Minun isäni istutti siemenestä kasvaneen verson tuohon pihalle joskus 40-50luvulla. Se on villi puu, mutta tekee joka vuosi omenoita ja vielä talviomenaa. Luulen sen olevan juuri tuota Antonovkaa, sillä villiintyneenäkin se maistuu juuri samanmakuiselta.
Olen hieman keittänyt sosetta, mutta eihän me sitä paljoa tarvita.
Silkkipaperiin en ole koskaan omenoita käärinyt, aivan tavallisessa sanomalehtikääreessäkin talviomenat ovat säilyneet.