itsemurha

Moi!
Kerroppa vähän synkästä tilanteestasi. Kyllä niitä keinoja aina löytyy jos muut vaihtoehdot on nollilla, mutta moni on hätiköiny ja sitähän ei takaisin saa...

yritin kerran ja kaikesta suunnittelusta/varmistelusta huolimatta epäonnistuin......

lopputulos: jalat halvaantunu ja munuaiset paskana
mieti vielä..... :/ ja mitä perheesi ajattelis ja tuntis siitä???????

hmm olen itse ollut samnlaisessa tilanteessa viime syksynä.. itse mietin aivan samaa...mikä tapa kivuttomasti hoitaa homma.. kokemuksesta päätellen tuskin puhe mitään auttaa.. mutta yritä miettiä pidemmän päälle.. kyl toi paha olo viel helpottaa..usko pois.. mä en enää todellakaan oo miettinytkään itsaria..vuos sitte sinnitin porukoiden ja kavereiden ja sukulaisten takia..vaikka ensin kyllä mä olin tekemäs sen silti mut rupesin miettii.. nytkin mulla menee aika huonosti muttei sentään niin huonosti ku viime syksynä,kyl tää joskus helpottaa ja haluun kokea vielä paljon... en haluu viel lähtee.. enhän mä ois ehtiny koeka ku 15 vuotta elämästäni.. se on liian vähn se! yritä pärjätä.mä tiedän et joku pvä kaikki on edes hieman paremmin !

Ei se elämä niin kauheaa ole. Löytyy täältä paljon iloakin. Ei kannata luovuttaa!
Itse en ikinä haluaisi tehdä itsemurhaa, sillä ajatuskin ihmisista jotka rakastavat minua itkemässä minun perääni, saa melkein kyyneleet silmiini. En koskaan haluaisi tuottaa heille sitä surua.

Kaikista kivuton ja rauhallisin tapa taitaapi olla ne unilääkkeet. En sitten tiedä pitääkö olla resepti vai ei..

Minua ei pidättele tässä tomumajassa mikään muu kuin kuolemanpelko. Kuka sen lopulta tietää, onko siellä rajan takana luvassa parempaa vai pahempaa? Vai synnynkö uudelleen sittisontiaiseksi? Tyhjiinraukeaminen olisi enemmän kuin tervetullutta.

oottelet seuraavat 100 vuotta niin kyl se kuolema sielt sit tulee...