Haaveet kaatuu

Täällä myös 27-vuotis kanssakirjoittaja joka on paininut ihan samojen ongelian kanssa. Kun koneen avaa, kaikki on vuodelta 2007 tai aiemmin. Vaik yksi tarina on koko tämän ajan kulkenut kanssani ja saanut silloin tällöin muutama sivun jatkoa, muttei sekään siinä mittakaavassa, tai aikataulussa, kun olisin halunnut. Tuntuu kuin ainakun on saanut kirjoitettua 50-100 sivua, innostus loppuu, tiedät itse mitä tulee tapahtumaan, etkä jaksa keksiä täytettä tarnaan ennen sen loppumista. toisinsanoen keskikohdan kliimaksi puuttuu kokonaan. *huoh*.

Vihdoin sain idean ja aloin toteuttamaan sitä. Mutta kuinka olakkaan idean syntyminen vaati monta pitkää kuukautta jolloin olin väsynyt, vihainen ja tyytymätön. Lähes masentunut. Ja sitten idea vain tuli ja se oli valmis ja nyt tuntuu hyvältä. En tiedä ottaako projektini tuulta siipiensä alle, mutta jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa. Ehkä saat oman inspiraatiosi :)

http://vinterella.blogspot.fi/

//Mila

"Olen 27-vuotias nainen ja kirjailijanalku, tai ainakin haluaisin olla, joka on koko ikänsä nauttinut suuresti kirjoittamisesta ja harrastanut sitä pienestä pitäen. Lapsesta asti olen kirjoitellut vaikka mitä"

"Olen huomannut, että en ole kirjoittanut mitään henkilökohtaista omalle koneelleni enää aikoihin. Lähes vuosiin"

"En saa alkua edes kasaan. Juonta ei löydy, henkilöjä ei löydy. Olen jopa hukannut mielikuvitukseni. Olen menettänyt myös taidon nokkelaan kirjoittamiseen; ennen olin mielestäni hyvä hauskoissa ja oivaltavissa jutuissa, vuoropuhelut olivat hyviä, jne."

Hei umpijää! Diagnosoin sinulle harjoituksen puutteen. Kirjoittamisessa on sama kuin muissakin taiteissa; jos ei piirrä, maalaa, valokuvaa, kirjoita - ei kehity. Kirjoittamisessa harjoituksen puute näkyy juuri juonen hukkaamisessa ja oivalluksen terävän säilän tylstymisessä. Terän voi kuitenkin hio uudelleen teräväksi.

Siispä märään sinulle lisää kirjoittamista. Jos sinulla on pitkä historia lukemisessa ja kirjoittamisessa, niin alat kyllä vetryä. Kirjoita joka päivä. Ota tavoitteeksi vaikka 500 sanaa illassa. Takaan, että kuukauden päästä irtoaa jo eri tavalla. Romaanin kirjoittamisessa ikävintä on, ettei se synny viikossa eikä kuukaudessa. Persuksen pitää kestää istumista.

Voin lohdutukseksi sanoa sinulle että mielikuvitus ja ideat eivät ole hävinneet sinulta mihinkään, ne saattavat ehkä olla piilossa arjen vaatimusten ja kaiken tohinan takia, mutta siellä ne jossain ovat. Et siis ole luovuuttasi menettänyt, ja parhaassa tapauksessa se voi olla muhinut nämä kaikki vuodet ja kun seuraavan kerran alkaa kynä sauhuta, huomaatkin että teksti on kypsempää ja ajatellumpaa kuin koskaan ennen.

Tuollaisesta blokkitilanteesta voi olla hankala lähteä heti kilpailua miettimään, koska kilpailun tuomat paineet saattavat lytistää jo entuudestaa hieman ujonpuoleista inspiraatiota. Suosittelisin, että pyrkisit ensiksi pääsemään kaikista paineista ja ahdistuksista eroon ja kirjoittaisit hyvin matalalla kynnyksellä jotain. Ihan mitä vain. Lähde vaikka siitä, että kirjoitat päivän havainnoista ja kokemuksista. Päämääränä ei kannata olla mitään julkaisukelpoista tai kilpailuja voittavaa, vaan enemmänkin päämääränä voisi olla löytää yhteys omaan kokemusmaailmaan ja ilmaisuun. Voit osallistua myös vaikka jollekin kurssille tms., jossa palautteen ja kannustuksen avulla voisi kipinää löytyä uudelleen. Toki jos kilpailun avulla pystyt itseäsi motivoimaan, niin sekin voi toimia, mutta ainakin itselleni niillä on vähän latistava vaikutus.

Merkittäviä tuotoksia syntyy sitten kun olet unohtanut sellaisten tekemisen ja olet vain uppoutunut teksteihisi ja koet, että sinulla on sanottavaa ja kerrottavaa. Älä siis tähtää mihinkään merkittävään, vaan tähtää kirjoittamisen iloon ja nautintoon. Sen jälkeen saattaa syntyä jotain suurtakin. :)

Samaa mieltä edellä kommentoineiden kanssa. Itseäni olen haastanut osallistumalla muun muassa nanowrimoon, yksinkertaisesti pakottamalla itseni kirjoittamaan. Välillä kirjoittamisessa oli piiitkä tauko, elämäni ensimmäisen nanowrimon seurauksena tapahtui jotakin outoa ja padot aukesivat, äkkiä tekstin tuottaminen oli helppoa ja tajusin, että se vaatii vain istumalihaksia ja päättäväisyyttä. Ja vähän rohkeutta.

Minulla on välillä aktiivisessa kirjoittamisessa muutaman kuukauden taukoja, mutta käsikirjoituksia syntyy yleensä yksi tai kaksi vuodessa. Kirjoitan raakatekstin usein vauhdilla ja käytän editoimiseen enemmän aikaa. Toiset tarinat syntyvät hitaasti pala kerrallaan, itselle luonnollisen kirjoittamistavan syntyminen on ottanut aikaa.

Aloita. Älä yritä kirjoittaa bestselleriä tai sitä Suurta Tarinaa jonka olet Aina Halunnut Kirjoittaa. Kirjoita vain jotakin, keksi itsellesi aihe, ihan mikä tahansa, ja kirjoita. Älä kirjoita hyvin, älä kirjoita kunnianhimoisesti, mutta kirjoita määrätietoisesti. Joka päivä.

Olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Minun blokkini lähti kirjoittamalla. Osallistuin paikallisen kansanopiston kirjoituskurssille, jossa kokoonnuimme kerran viikossa kirjoittamaan yhdessä annetuista aiheista raapaleita. Jokainen luki kirjoittamaansa ääneen, muut osallistujat saivat kommentoida. Blokki lähti raapale kerrallaan.

Aluksi oli hankalaa, mutta kirjoittamiseen tuli pikku hiljaa taas tottumus ja nyt sujuvat jo romaanikäsikirjoitukset ja novellit.

tuttua. Välillä meni melkein kymmenen vuotta, kunnes kirjoitusinto iski uudelleen. Ja aloin kirjoitella liki piöivittäin kun täytin 40.
Hyvää vetoapua kirjoittamiseen olen saanut Kuahavan kirjoittajakurssista. ( uusi kurssi alkaa ensi syksynä)
Kun annetaan viikkotehtävä, niin sitä jotenkin punnertaa kasaan uutta tai lämmittelee jotain vanhaa tehdäkseen läksynsä, ja kas kummaa siitälähtee sitten muutakin kirjoittamista.
Kaksi vuotta olen osallistunut tuohon kansalaisoiston netti kirjoittajaryhmään, ja omaksi ihmeekseni sain julkaisusopimuksen kirjaan jonka olen aloittanut noin 10 vuotta sitten.
Niin että ne vanhat tarinat kannattaa lukea aina uudestaan ja uudestaan,korjailla, lihottaa , karsia ja siten hiljalleen kypsyttää ties mihin mittoihin

" Mutta ongelma ei ota häipyäkseen. En löydä sisäistä rauhaa kirjoittamiselle. Jos olen yksin, ilman perheen hälinää tai työstressiä, saatan saada idiksen johonkin, mutta aihe kuolee kokoon jo ennen kuin pääsen lyömään tippaakaan mustetta paperille. En saa alkua edes kasaan. Juonta ei löydy, henkilöjä ei löydy. Olen jopa hukannut mielikuvitukseni. Olen menettänyt myös taidon nokkelaan kirjoittamiseen; ennen olin mielestäni hyvä hauskoissa ja oivaltavissa jutuissa, vuoropuhelut olivat hyviä, jne. "

Oletko tutustunut Julia Cameronin kirjoihin ? .............. jos et, niin saatat niistä jotakin oivaltaa ja oppia. Tiedän aika monta ihmistä, jotka ovat, eikä kaikki kirjoittajiakaan vaan yleensä taiteilijoita.
Suositan lukemaan ja tehtäviä tekemään. Taiteilijatreffit saattaisivat olla Sinulle hyväksi nyt.

Kiitos kaikille! Vastauksenne valoivat minuun toivoa ja sain hyviä vinkkejä.

Totuus on se, että vähentyneen kirjoittamisen lisäksi olen nykyään ehtinyt myös lukemaan aivan liian vähän. Tajusin sen vasta nyt, kun sanoitte siitä. Luin ennen päivittäin, nyt se on kuin huomaamatta jäänyt pois lähes kokonaan. Jännä, etten ollut tullut ajatelleeksi sitä. Aloin kelata mielessäni vuosia taaksepäin, niihin aikoihin, kun kirjoittamiseni oli intohimoisinta ja aktiivisinta. Luin sillon paljon. Kävin kirjastossa alvariinsa.

Taidanpa ottaa ensimmäisen askeleen kohti jään sulamista ja MENNÄ KIRJASTOON. Jo pelkkä kirjaston tunnelma ja vanhojen kirjojen tuoksu antaa minulle varmasti jotain flasbackeja menneistä vuosista ja ajoista, jolloin menin kirjastoon mietiskelemään, rauhoittumaan ja hakemaan inspiksiä ja vaikutteita. Ensimmäinen askeleeni on siis se!

Muutaman hyvän teoksen lukemisen jälkeen pakotan itseni hetkeksi hiljentymään, avaamaan koneen, tuijottamaan valkoista tyhjää ruutua ja näpyttämään edes jotakin turhanpäiväistä. Vaikka vain muutamia sanoja.

Ehkä olen vaatinut itseltäni liikaa? Hyvä pointti olikin se, että kannattaisi ehkä unohtaa kilpailut ensin. Se on tuonut minulle lisää paineita jo entisten paineiden rinnalle.

Hei Umpijää.

Sinulla on palava halu kirjoittamiseen ja tilanteesi tällä hetkellä on tuttu minullekin. Ehkä liiankin tuttu.

Kirjoittaminen on upea harrastus, joka antaa paljon, mutta myös vaatii kiireettömät hetkensä.
Itselläni kirjoittamattomuus kesti todella pitkään. Ei puhuta vuosista, vaan jopa vuosikymmenistä. Perheen perustaminen, työ ja kodin rakentaminen ja moni muu seikka yhdessä vei ajan niin, ettei todellakaan tekstiä syntynyt.

Nykyisin, kun kiireet ovat laantuneet ja aikaa on, olen palannut harrastukseni pariin. Kertomuksia, tarinoita joita kai voisi novelleiksikin kutsua syntyy, kuin tyhjästä. Minä en pyri kirjailijaksi, mutta kirjoittelen omaksi ilokseni ja satunnaisesti olen saanut joitakin lukijoita tarinoilleni.

Olet hieman "turhautunut", kun et saa tuotettua haluamaasi kirjallista ilmaisua.
Olet lahjakas kirjoittaja ja osaat ilmaista itseäsi tekstillisessä muodossa, sen näkee ja asitii tuosta avauksestasi.
Uskon ja jopa tiedän, omasta kokemuksestani, että löydät jälleen tuon avaimen, joka avaa lukkiutuneen idealippaasi ja aiheet tarinoihin vapautuvat leijumaan ympärilläsi. Niistä joku ajoittain tarttuu ajatuksiisi, eikä siinä auta, kuin kirjoittaa se esiin. Niin kuin hyvin tiedät, ei niistä muuten pääse .


Kirjoitteluterveisin

Ceero

Kiitos Ceero, pelkästään jo se, että sanoit minun aloitustekstistäni huomaavan minun olevan lahjakas kirjoittamisessa, lämmitti mieltä ja sai ajattelemaan, että ehkä taito ei olekaan kadonnut, vaan vain väliaikaisesti jäissä.

Aloitin juuri lukemaan ensimmäistä romaania pitkään aikaan ja jännä juttu, mutta jo heti ensimmäisen luvun luettuani alkoi mieleeni tulla joitakin vanhoja idiksiä, joiden parissa olin joskus vuosia sitten työskennellyt ja aloin kieltämättä saamaan niitä uudestaan ns. lentoon. Toiveikkaana siis eteenpäin nyt. :) Yritän olla kuitenkin odottamatta liikoja, koska sitten käy taas niin, että istun tuskastuneena tyhjän arkin edessä, ilman ainuttakaan sanaa...

Nuorena itse kirjoitin paljon. Tajutessani kuinka paljon minulla tulee kirjoitusvirheitä into kuoli. Haluan edelleen kirjoittaa, mutta en pääse irti virhepelosta. Se näkyy töksähtelevistä lauseista ja juttu ei enää ole sujuvaa lukemista. En ole luopunut toivosta. Tällä hetkellä opiskelen itsenäisesti kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Luen paljon kirjoja. Haluan kirjailijaksi, vaikka ikää on jo 44v. En halua kirjoittaa vain yhtä kirjaa. Haluan kirjoittaa monia kirjoja. Aiheita ja juonia on päässä vaikka toisille jakaa. 4 kirjaa on vain kirjoittamista vailla. Päässä on jo kaikki muut puitu.:)

Lue Natalie Goldbergin kirjoja. Ne antavat ainakin itselleni intoa. Jos haluat kirjoittamisesta keskustella voitaisiin vaihdella sähköpostia.