Kummitädin osa

Kiitos hyvistä vinkeistä. Niistä on varmasti apua. Tapaamme siskon kanssa vain tosi harvoin, n. 2-3 kertaa vuodessa. Tapaamiset harvenivat kun hän erosi kummilapseni isästä ja muutti kauemmas. En ole vieläkään tottunut tähän isäpuoleen. Johtuu ehkä siitä että hän on täysin päinvastainen kuin kummipoikani oma isä, johon kerkisin tottua siskoni ollessa kauan hänen kanssaan, ja täysin päinvastainen kuin oma miesmakuni. Ja en allekirjoita kaikkia hänen toimintatapojaan. Joskus ihmettelen kuinka siskoni valitsikaan hänet. Ehkä olemme siskoni kanssa sen verran erilaisia että hänen miesmakunsakin on niin erilainen. Mutta näen että siskoni on nykyään todella onnellisen oloinen niin hyväksyn tämän miehen.

Olen itse lapseton niin joskus tuntuu että en osaisi keksiä jo alakoulu-ikäiselle lapselle tekemistä tai mitä voisimme yhdessä tehdä. Hän ja veljensä kävivät luonani hoidossa silloin tällöin kun siskoni oli vielä naimisissa heidän isän kanssaan. Tapaamiset olivat kyllä kivoja ja saimme ajan kulumaan. Ja olin heidän elämässään muutenkin paljon siskoni eroon asti.

Olen kyllä aina kuunnellut näitä lapsia ja olemme jutelleet ja olen osoittanut myötätuntoa aina kun olemme nähneet. Mutta tosiaan tuntuu että siskoni eron jälkeen kaikki on muuttunut. Omat muuttuneet tunteeni johtuvat tästä isäpuolesta josta en niin pidä.

Sehän siinä vähän onkin kun itsekin olen ihmetellyt miksi siskoni on valinnut sellaisen miehen. Kun siskoni on ajatellut aikaisemmin fiksummin ja tehnyt parempia valintoja kuin nyt, aiemmat miehet ovat olleet melkein täysiä vastakohtia nykyisen kanssa. Lapset ovat fiksuja ja älykkäitä. Sen ovat isältään perineet. Jossain vaiheessa oli niin että lasten oma isä ei olisi käsitykseni mukaan halunnut ottaa lapsia itselleen, että ei halunnut oikein edes tavata heitä. Mutta nykyistä tilannetta en tarkasti tiedä, olen vähän käsittänyt että hän on nykyään mielellään lastensa kanssa.

huolissaan kirjoitti:

Sehän siinä vähän onkin kun itsekin olen ihmetellyt miksi siskoni on valinnut sellaisen miehen. Kun siskoni on ajatellut aikaisemmin fiksummin ja tehnyt parempia valintoja kuin nyt, aiemmat miehet ovat olleet melkein täysiä vastakohtia nykyisen kanssa. Lapset ovat fiksuja ja älykkäitä. Sen ovat isältään perineet. Jossain vaiheessa oli niin että lasten oma isä ei olisi käsitykseni mukaan halunnut ottaa lapsia itselleen, että ei halunnut oikein edes tavata heitä. Mutta nykyistä tilannetta en tarkasti tiedä, olen vähän käsittänyt että hän on nykyään mielellään lastensa kanssa.

Lue lisää

Tuossa kuvaamassasi tilanteessa tuntuisi, että kummipojallasi olisi paljon parempi olla isällään, kuin tylyn isäpuolen kasvatettavana. Kerro kummipoikasi tilanteesta isälle. Toivottavasti tilanne ratkeaa kaikkien lasten edun mukaisesti.

Oikeutettu huoli kirjoitti:

Tuossa kuvaamassasi tilanteessa tuntuisi, että kummipojallasi olisi paljon parempi olla isällään, kuin tylyn isäpuolen kasvatettavana. Kerro kummipoikasi tilanteesta isälle. Toivottavasti tilanne ratkeaa kaikkien lasten edun mukaisesti.

Lue lisää

Huomasin ja tajusin jo joku aika sitten että tämä isäpuoli on aivan liian jyrkkä ja kova näille herkille, taiteellisille lapsille. Ja siskoni ei ainakaan minun nähden ole moittinut tätä isäpuolta vaikka aihetta olisi. Koskaanhan ei välttämättä tiedä miten asiat perheen sisällä hoidetaan. Mutta siksi juuri aloinkin kysyä täältä neuvoa että onko mulla mitään oikeutta puuttua mm. tämän isäpuolen toimintaan.

En varmaankaan uskaltaisi kertoa asiasta lasten omalle isälle, sisko suuttuisi siitä minulle verisesti. Ainakin luulen niin. Mutta niin kuin sanoin että en tiedä tarkasti lasten oman isän nykyistä tilannetta että siihen en nyt voi ottaa tässä enempää kantaa.

Kiitos vinkeistä. Siihen tulokseen tuossa tulinkin että voin oikeastaan vain olla läsnä kummipojalleni. Niin, siskoni liitto voisi olla parempikin mutta on hän nyt onnellisempi kuin muutama vuosi sitten. Minäkin luulen että siinä on vähän sitäkin että hän ei halua erota toistamiseen. On vain vähän ikävää katsoa sitä miten tämä isäpuoli kohtelee koko muuta perhettä.