Poikien välistä ystävyyttä

arv 8D kirjoitti:

"Hohhoijaa.." Mä olin aivan älyttömän väsynyt kun
aamulla heräsin kaverin kovalta ja muhkuraiselta
sohvalta. Eilen illalla oli ollut yhden muijan
synttärit ja tuli juotua ehkä hieman liikaa.
Niissä bileissä oli ihan sikana tyyppejä, joita
en ollut edes koskaan nähnyt. Mutta nyt oli pakko
päästä vessaan....

Mä katoin itseäni kylppärin peilistä, tai no,
siitä osasta mistä nyt naamansa kaiken puuterin
ja vesiroiskeiden läpi näki. "Naisia talossa,
näemmä," ajattelin itsekseni ja irvistin
itselleni. Oli selvästi tarvetta pestä hampaat
siitä paskasta mitä suuhun oli kertynyt.
Mitäköhän kaikkea taas tuli syötyä ja juotua...

Olin juuri lopettelemassa tyhjennystäni ja
laittamassa vyötä kiinni, kun joku alkoi
voimallisesti jyskyttämään ovea.

"Avaa ovi, saatana!" huusi Ellu. Avasin oven
nopeasti ja ihmettelin mitä ihmettä oli
meneillään. Ellu ryntäsi pää edellä pöntölle ja
mä laitoin käteni suun eteen. En siksi, että mua
yrjötti vaan siksi, että mua nauratti ihan
hervottomasti. Se oli taas kerran juonut liikaa
ja toilaillut kaikkea tyhmää yhden mun
luokkalaisen kanssa.

Oon jo pitkään miettinyt, että mikä ihme saa
jotkut nuoret viinapäissään noin sekasin.
Ryypätään väkisin kirkkaita, halut nousee ja sit
annetaan mennä ihan estoitta. Kai mä olen outo
ihminen, kun en voi edes kuvitella olevani
sellainen. Eihän kundin kuuluis olla tällanen
romantikko??

Mulla siis ei ole ollut koskaan ketään ihmistä
kovin läheisenä mun elämässä. Tarkotan, että mä
en ole kenenkään kanssa seurustellut tai edes
puuhaillut mitään. Kaikista pelottavinta musta on
ollut viime aikoina, kun olen havahtunut
tuijottaessani luokkani kundeja syvälle silmiin
ja samalla tuntenu suurta kutsumusta. En mä sitä
häpeä, mut pelottaa jos joku näkee! Kyllä mä
tiedän mikä mä olen, ei siitä ole epäilystäkään,
mutta ainahan sitä saa toivoa asioiden olevan
toisin.

Tämä päivä oli pyhitetty levolle, sen olin
päättänyt jo viikko sitten kun sain tietää näistä
bileistä. Toki mä juon itseni känniin ja niin
join nytkin, mut krapulaa mulle ei tule.
Jännää... Kai se johtuu siitä, että mä selkiin jo
saman yönä ennen nukkumaanmenoa. Eilen vaan tuntu
siltä, et vedän pään niin täyteen kun voin. Enkä
siinä onnistunut, hyvä niin.

Pari viikkoa niiden bileiden jälkeen mä mietin
yhtä juttua, mitä mun kaveri Ari siellä juhlissa
oli mulle laukonut. Se oli vetässy ensin
Tequilapullon ja sitten sain rahdata sitä
edestakas vessan ja takapihan väliä, kun se
välttämättä halus ulos polttaan. Se, mitä se
multa kysy, oli aika shokeeraavaa.

"Hei, vastaa mulle ihan rehellisesti. Ootsä
homo?" Mulla lens silmät varmaan naapurin pihalle
ja siideri tuli nenästä ulos.

"Homo? Mä? Hei, mistä sä tollasta..." äkelsin
Arille. Vastausta en saanut, kun se sammu mun
syliin. Sit sainkin kantaa sen saunan lauteille
nukkumaan.

Mistä ihmeestä se oli sen huomannut? Vai oliko?
Elämä on täynnä yllätyksiä, etenkin teini-ikäisen
homon elämä. Koko ajan mä olen tiennyt, että mun
elämästä puuttuu jotain, mut oon ajatellut ettei
se kai mitään kovin suurta ole, kun en sitä edes
tunnista. Poikaystävä se varmaankin olis, mut
silti pelottaa niin iso muutos. Mä olen pärjännyt
yksin tähänkin asti, joten miksen pärjäis tästä
eteenpäinkin?

Koulussa mikään ei innostanut enää. Kaks vuotta
mä olin jo raatanut ja nyt alko tulla piste,
puolipiste ja pilkku eteen. Mä halusin pois tästä
sonnasta! Mut miten? Yks torstai-iltapäivä
talvella Sami tuli jutteleen mulle jostain meidän
yhteisestä esitelmästä. Mä en kuullut itse kyllä
yhtään mitään vaan tuijotin käytävän
kattoikkunoita ja mietin taas syvällisiä.

"Hei, taukki, ootsä ihan koomassa?" Havahduin
siihen, että Sami löi mua käsivarteen.

"Au! Lopeta, mitä?" huusin äreänä.

"Kysyin vaan, että lähdetkö huomenna bailaan
Hesaan?"

"Ööh, juu.... kait... minne?" kysyin vielä
hölmistyneenä.

"No Mamaan tietty!" Sami heitti nauraen.

Mä olin vähän aikaa suu auki ja tuijotin
hämmästyneenä Samin silmiin. Ei helvetti, onko se
tosissaan? No eipä ollut. Itse asiassa se oli
suuri helpotus mulle, henkisesti kasvavalle
kundille. Enhän mä koskaan ole odottanut
keneltäkään, vähiten Samilta, noin suoraa
puhetta!

Ai hitto! Nyt tuli jo kiire tunnille.....

No, perjantai-iltana oltiin sitten Helsingin
pimenevässä illassa kävelemässä Esplanadia
ruotsalaiselle teatterille päin. Ilma oli aika
kirpee ja tuuli puhalsi mereltä jäänmurtajien
raivatessa väyliä alati jäätyvälle
Suomenlahdelle.

"Katos, ne on laittanu jo noi valot noihin
puihin!" huomautti Sami. Mä vilkaisin nopeesti
jääriitteeseen ehtineisiin puihin ja laskin
katseeni taas valkealle käytävälle.

"Hei, onks jokin vialla? Mennään bailaan, ni ehkä
sun olo helpottuu!" Sami yritti selvästi
rohkaista mua, mut mä olin down. Kun mun
ajatukset saa mielivallan, ei siitä ole enää
paluuta entiseen ennenkun olen saanut ne jutut
puitua selviks.

"Jos sä et haluu bailaan, ni mennään jonnekin
muualle? Kyllä se mulle käy. Onhan nyt niin
kaunis ilmakin! Vähän kyllä perse jäätyy pystyyn,
mut eikse ole vain hyvä?" Mä aloin nauraan Samin
kommentille ja nostin jo katseenikin ylös maasta.
Sami oli just sopivan pervesioitunu tyyppi, jonka
kans pysty jutteleen härskeimpiäkin juttuja ilman
et toinen olis alkanu arvostelemaan. Oispa mulla
tuollainen poikaystävä...

Mä piristyin aika nopeesti siinä kävellessä ja
päätin lähteä sittenkin juhlimaan, vaikkakin ihan
ilman syytä. Eihän nyt bilettämiseen mitään
erityistä syytä tarvitse! Jos ei muuta, niin
voisihan sitä aina vähän poikien peppuja
tutkailla. Eri asia olis kyllä, mitä vastata
Samille, kun se kyselis mielipidettäni siitä ja
siitä tytöstä, sen ja sen perseestä... Mut nyt
tuntu siltä, että oli pakko saada lanne
liikkeelle ja antautua musiikin riepoteltavaksi.

Arkadiassa oli kahteentoista mennessä kertynyt
aikamoinen joukko jos minkänäköstä ja kokoista
kiemurtelijaa, hyppijää ja koheltajaa. Rohkeasti
voin sanoa, ettei edes tangon tanssijat olisi
erottunut joukosta värikkäästä. Pinkkiä teddyä,
vihreää tweediä, valkoisia tolppakenkiä ja
lyhyempiä minihameita kuin laki sallii. Ja nämä
kaikki omituisuudet EIVÄT olleet naisten päällä!
Mulla ja Samilla oli enemmän perinteistä H&M-
vaatetta yllä. Etsittiin lavalta sopiva rako
johon ujuttauduttiin tanssimaan.

Sitten se alkoi soimaan. Bloodhound Gangin Bad
Touch! Se oli mun ja Samin lempparibiisejä ja
aina sen soidessa me villiinnyttiin aivan
hurjiks. Sanat oli jo syöpyny meidän tajuntaan
paremmin kuin seitsemän kertotaulu. Muukin joukko
alkoi hurrata ja viheltää tunnistettuaan ekat
tahdit. Mä katsoin Samia tosi ahnaasti ja
kiimaisesti, niin kuin sekin mua aina tän biisin
soidessa. Se oli sellaista leikkiä, mitä me kaks
tehtiin aika paljonkin bileissä. Muut huus
vieressä "vitun homot!", mut me ei välitetty
niistä tai kenestäkään muista siin vaiheessa. Se
oli meidän hupia, perverssiä hupia.

Nytkin Sami alkoi kiemurteleen mun edessä
pyöritellen lannettaan yhdyntämäisesti, jos se
nyt on paras sana kuvaamaan sitä liikettä, jonka
se teki tosi sulavasti. Sami työns sormen
suuhunsa ja kieritteli sitä huulillaan samalla
kun toinen käsi kiersi sen kehoa ympäri. Mä
nauroin ja lähestyin Samia tosi eroottisella
ilmeellä. Strobot välkkyi ja sininen valo
heijastui Samin geelisiin hiuksiin. Ihan kun
niissä olis ollu jotain hilettä tai jotain. Mä
otin leveän haara-asennon sivuttain Samiin ja sit
viitoin toisella kädelläni sitä lähemmäs samalla
laulaen: "..and I bet you feel nuts.." Toi meidän
koreografia oli lähes aina mennyt sanotuksen
mukaan, joten se todella näytti muiden silmissä
joltain musavideolta. Ja helvetin irstaalta.

Sami tuli mun taakse ihan kiinni ja otti mua
käsistä kiinni nostaen ne suorana sivulta ylös.
Mä suljin taas silmäni ja kuvittelin hetken jo
aivan muuta. Mutta kohta taas olin aivan musiikin
pauloissa. Samin liikkeiden takia se ei kyllä
kestänyt kauaa, kun sen lantio alkoi työntelyt
mun persettä vasten. Ajattelin vaan, että leikkiä
se vaan on, leikkiä se vaan..... Mutta halusin
olla mukana esityksessä. Vein käteni Samin
pakaroille ja hieroin niitä ihan kevyesti ja
leikillisesti, koska en halunnut Samin luulevan
musta mitään liikaa.

Lopulta musiikki vaihtui johonkin R&B-tyyliseen
ja mä huokasin samalla helpotuksesta ja
pettymyksestä. Helpotuksesta, etten tehnyt mitään
tyhmempää ja pettymyksestä, että se loppui. Olen
todella ongelmallinen ihminen mitä henkiseen
puoleen tulee.

Me etsittiin vapaa pöytä jostain hämärästä
nurkasta ja laskettiin tiskiltä hakemamme juomat
pöydälle. mulla on tapana kokeilla aina jotain
omalaatuista, tällä kertaa maitoa, Kahluaa ja
grenadiinia. Sami otti perinteisen Bacardi-
Colansa, joka oli kyllä enemmän Colaa kuin
Bacardia. Me vaan naurettiin sille, mitä oltiin
just tanssilattialla tehty ja miten ihmiset oli
meitä katsonut.

"Näitkö sen yhden kundin ilmeen?" mä kysyin
Samilta

"Joo, se oli ihan shokissa! Wauh! Kylläpä ihmiset
saa helposti sekaisin pienellä tanssimisella,"
Sami vastasi kitaten samalla koko lasin tyhjäksi.

"Hauskaa oli, se on tärkeintä, vai?"

"Joo," vastasin tuijotellen lasini pohjalle, joka
oli peittynyt vaaleanpunaisesta drinkistäni. "Ja
mitä pahaa tos oikeesti oli kenenkään mielestä?
Toihan nyt on ihan luonnollista... siis joidenkin
keskuudessa!!"

Mua alkoi heti punastuttaan kun tajusin mitä
sanoin. Toivoin, että sain korjattua
lipsahdukseni ajoissa. Pimeässä Sami ei onneksi
nähnyt mun punastumista, etenkään kun peilipallon
värilliset heijastumat olivat ainoat valonlähteet
sohvallamme. Sami vain hymyili ja myötäili
vastaustani.

"Joo, onhan toi ihan totta. Itse asiassa toi oli
mun mielestä sikamukavaa, sanoo kuka mitä
tahansa!" Sami totesi. Keskustelu hiljeni sitten
siihen. Tuntui kyllä, että olisi pitänyt sanoa
vielä jotain samanlaista, ettei Sami tuntisi
kommenttinsa pelästyttäneen mua. Kello läheni jo
yökahta ja kumpikin oli niin hiessä, että
päätettiin jättää Arkadian bassonjytke taakse ja
lähteä kävelemään rautatieasemalle.

"Vittu! Arvaas mitä?" Sami kysyi minulta
palatessaan lippuluukulta.
"Noh?"
"Seuraava juna lähtee vasta vähän alle tunnin
päästä ja tääl on 15 astetta pakkasta!"
"Et oo tosissas! No, mitä helvettiä me tehdään
tunti?" mä kysyin. Me mietittiin sitten, että
nopeammin päästäisiin kotiin, kun käveltäis.
Matkaa olisi muutama kilometri, mutta se kuluisi
nopeasti ajatellessa lämmintä omaa sänkyä. Oih,
ja siellä vielä oma ihana poikaystävä....

"Ootsä koskaan ajatellu, et Ari olis jotenki
omituinen?" Sami kysyi multa, kun käveltiin
autiota katua kotiinpäin. Joka kolmas katulamppu
oli sammutettu.
"No, itse asias, se heitti mulle viime bileis
jännän kysymyksen," mä vastasin hiljaa.
"Se kysy et oonks mä homo Se oli kyl tosi kännis,
et ei se siitä mitään enää ees varmaan muista."
"Ai?" ihmetteli Sami. "No, ootsä?" Sami virnisti
oikein hassulla ilmeellä ja mä säntäsin sen
kimppuun nauraen ja pikkusen nyrkittäen sen
käsivartta. Tietty se muuttu sitte sellaseks
normaaliks painiks mitä me usein painitaan
koulunki käytävil. Mä olen Samia aika paljon
pienempi, mutten ole silti yhtään heikompi. Me
väännettiin toisiamme ja yritettiin saada toinen
kaadettua. Sami vetäs kuitenkin multa yhtäkkiä
jalat alta käsistä pitäen ja me rojahdettiin
yhdessä lumiseen ja sepeliseen maahan.
"Hei, toi oli epäreilua!" huusin Samille
hymyillen. Se oli saanut mut selälleen maahan ja
se oli mun päällä pitämäs mua paikallaan.
"No, ootsä?" Sami tokaisi. Mä rimpuilin enkä edes
eka tajunnu mitä se oli sanonu mulle.
"Siis oonko mitä?" mä ihmettelin huuli pyöreenä.
"Ootsä homo?" Sami kysyi ihan tyynenä vielä
pitäen mut tiukasti paikallaan, etten pääsis
karkuun sen kyselyjä. Mä menin ihan punaseks ja
olin aivan ymmälläni. Miten se nyt tollasta
yhtäkkiä kysyy? Enhän mä voi kertoa sille! Mut
ehkäpä seki on... En mä voi!

Riuhtasin itseni nopeasti irti Samin otteesta ja
kierähdin pois sen alta. En noussu kuitenkaan
maasta vaan istuin pää polvien päällä tuijotellen
pimeään metsikköön.

"Hei, ei mun ollu tarkotus loukata sua mitenkään.
Mä vaan.... mä vaan oon ajatellu, et..." Sami
vaikeni yhtäkkiä ja aloin kuuleen hentoa itkua
mun takaa. Sami? Itkee? Nostin pääni ylös, jotta
kuulisin paremmin ja käännyin nopeesti katsomaan
Samiin päin. Se oli vetäytyny sikiöasentoon
maahan yhdeksi mustannäköiseksi mytyksi, joka
nyki itkun tahdissa. Mitä ihmettä?

"Hei, onko sulla jokin hätänä?" mä kysyin
huolestuneena ja tarrasin sitä olkapäistä ja
nostin istumaan. Samin silmät oli kyynelissä ja
aivan punaset.
"Hei, kerro... Mitä mä tein..?"
"Et mitään.." Sami sai sanottua
nyyhkytykseltään "Siinähän se...."
"Mitä? Mitä sä sanoit?" Mulla alkoi ajatukset
pyöriä aivan huimia ratoja enkä enää tiennyt mitä
seuraavaksi sanoa. Sitten rohkaistuin.

"Hei, älä itke. Kyllä mä voin sulle kertoa. Mä
olen homo, mut en tajua miten se suhun liit-...
voi ei....." Nyt mä todella vasta tajusin! Mulle
alkoi yhtäkkiä valkenemaan yksi jos toinenkin
asia Samin ja mun välisellä taipaleella.
"Ei ole totta... Oletko säkin..." mun kieli
takelteli eikä sitä sanaa kuulunut. "No olen! Ja
helvetti se on painanu mua pitkään, kun en ole
uskaltanut sulle siitä sanoa aikasemmin!" Sami
huusi itku kurkussa. Mä vedin sen lähemmäs ja
otin sen pään syliini.
"Hei, hyvä et tää tuli nyt esiin. Oon vielkin
ihan.... WAU!" sanoin pöhkönä ja silittelin mun
sylissä kyyhöttävän blondin lyhyitä, geelisiä
hiuksia.
"Älä silti itke, hei... Ei täs oo mitään
itkemistä! Enhän mä sua aio lyödä! Ei tulis
mieleenikään."

En olis koskaan uskonu mitään tällaista
tapahtuvan. Enkä ainakaan mitään Samin suunnalta!
Mä aina kuvittelin itseni jonkun muun sylissä
itkemässä murheitani ja sitä mikä olen. Mutta nyt
mä sain olla tuki Samille, mun pitkäaikaiselle
tosi hyvälle kaverille jolla onkin sitten sama
tilanne kuin mulla.

Nostin Samin maasta ja otin sen kädet pois
naamaltaan. Se katsoi kengänkärkiinsä ja oli ihan
hiljaa. Mä nostin sen katseen muhun kädelläni
leuasta avittaen. Samilla oli pieni sänki, kuten
aika monella meidän ikäisellä. Olin oikeesti tosi
onnellinen, että Sami oli myös homo, vaikkei
meille nyt mitään koskaan kehittyiskään, mut just
kuulemani tieto oli kuin joku olis laittanu
sulakkeen takas paikoilleen. Ja en missään
nimessä halunnu, että Sami tuntis olonsa huonoks
äskeisen takia.

"Hei, tää on ihan okei! Älä enää itke, jooko?"
lohdutin sitä ja katsoi oikein kiltisti silmiin
ja hymyilin vienosti. Saminkin ilme kirkastu
vähän ja hymy alkoi paistaan sen kasvoilta.
Lopulta se naurahti ääneen ja me halattiin
toisiamme tosi lujasti. Tai siis Sami halasi tosi
lujasti ja minä perässä. Puristin silmiäni
lujemmin kiinni, kun haistoin Samin tuoksun
kyynelten kastelemalla kauluksella. Me ei erottu
toisistamme moneen minuuttiin, vaikka olikin niin
kylmä ilma, ettei ulkona kukaan järkevä olisi
ollut. Mutta meillä oli lämmin. Oikein lämmin....

Aamulla herätessäni oli vähintään yhtä omituinen
olo kuin eilen yölläkin. Hämmästynyt, iloinen,
surullinen... Oikeastaan en tiennyt mitä
ajatella. Ainoa asia mikä mun päähän mahtu oli
Sami. Olin saattanut sen eilen kotiinsa ovelle
saakka, kun se oli ollut niin surkeena. Me
asutaan käytännössä melkein naapureina,eli noin
parin talon päässä toisistamme. Harvemmin me
ollaan oltu edes yhtä päivää näkemättä, se on
aika vaikeeta näin luokkakavereina ollessa.
Eilinen oli ensin ollut ihan tavallinen
bailupäivä, kunnes sitten yhtäkkiä kaikki oli
muuttunu. Tai no, mikäs tässä nyt niin kovasti
muuttu? Ollaan vieläkin hyviä kavereita ja-

Ikkunaan lentänyt sora keskeytti mun ajatukset.
Se oli Ellu. Ääh, taas se on pummimassa rahaa.
Viitoin Ellulle, että tulis vaan ylös. Kohta se
olikin mun huoneessa kovasti puuskuttaen.
"Hei, lainaa satanen."
"Tä? Miks ihmeessä? Sun edellinenkin velka on
maksamatta!" ärähdin tummahiuksiselle tytölle
sängylläni. Se oli aina ollut aika paha kerjään
kaikkee, eikä se ole niin paha kuin se, ettei se
yleensä muista maksaa velkojaan takas.
"No, ei sitte. Mä meen pummiin sit Samilta". Ellu
totesi.
"EI! Älä!", huudahdin odottamatta. Ellu kääntyi
kannoillaan ja katsoi minuun silmät siristäen.
"Siis mitäh?" Ellu kysyi.
"Eeei mitään, unohda. Älä mee siltä pummiin, mä
lainaan sulle." Kaivoin lompakkoani ja läväytin
Ellun ojennettuun kouraan viisi kymppiä. Ellulla
oli oudon epäilevä katse kun se poistui vähin
äänin. Mitäköhän ihmettä mä olin tehnyt? Miks mä
huolehdin Samista niin paljon?

Jahas, siis lauantai. Mitä ihmettä keksisi tälle
päivälle? Ulkona on säkkipimeää, ainoastaan
katuvalojen kelmeä valo värjää kinokset ja alas
satavan lumen oranssiksi. Tosi pelottavan
näköistä. Samista en ollut kuullut mitään sitten
eilisen, joten ajattelin soittaa sille ja pyytää
vaik käymään. Se koulun projekti kävi hyvästä
tekosyystä Samin mutsillekin.

Sami ei halunnut tulla puhelimeen kun soitin sen
himaan, niin päätin käydä sen luona. Sillä oli
selvästi huono olo vielä eilisestä. Olis siis
parasta puhua siitä, ettei se alkais kuvitteleen
mitään tyhmää, kuten että mä olisin vihanen sille
tai mitään. Sehän nyt olis se vihoviimesin ajatus
mikä sen päähän sais pälkähtää. Mä todella
tykkään Samista, tykkään ehkä enemmänkin kuin
vain kaverina eilisen johdosta.

Sami asuu kaksikerroksisessa punatiilitalossa
yhdessä vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa. Se
on aika uus talo verrattuna ympäröiviin
asuntoihin, jotka on rakennettu 70-luvun
puolivälissä. Sami ei onneks enää joudu
punkkaamaan systerinä kanssa, vaan on saanut
heitettyä 7-vuotiaan kiusankappaleen Barbiet ulos
huoneestaan. Samin faija ei ole sen oikea faija,
vaan faijapuoli. Se on kyllä tosi mukava tyyppi
ja sen kanssa me Saminkin kanssa usein jutellaan
kaikesta paskasta. Taloutta johtava mutsi on
oikea esikuva. Aina esiliina päällä ja
tarjoamassa uunituoretta pullaa "kun olen
kuulemma liian luiseva".

Mut otettiin taas vastaan korillisella pullaa ja
pitkoa ja viineriä, mutta kieltäydyin
kohteliaasti suunnistaessani yläkertaan pitkiä
puuportaita ylös. Oli sellainen tunne, että
Samilla ei ollut kaikki kunnossa.

"Huhuu, Sami? Ootsä täällä?" huhuilin käytävällä
kurkkien jo valmiiksi käytävän päässä olevasta
ovenraosta sisään. Sen huoneen tunnisti helposti
Samin huoneeksi, koska ovessa oli iso naisen
kuva. Ja tuoksu oli toinen, mistä sen tunnisti.
Vähän kukkainen, vähän raikas ja vähän
teinimäisen hien sekoitus. Lopulta tosi ihana
tuoksu, kuulostakoot sitten miten kummalliselta
tahansa.
"Sami?" Työnsin oven toisella kädellä auki ja
huomasin miten pimeä huone oli. Verhot oli
kiinni, joten avasin ne. Samaan aikaan verhoja
sivuun vetäessäni kuulin jonkin kahisevan
sängyllä. Peitto liikkui aaltomaisesti edestakas
kunnes pieni pörröinen pää putkahti esiin täkin
alta. Samihan se oli. Se oli ihan unen ja itkun
sekaisessa pöpperössä.
"Hei, älä nyt enää eilisestä huolehdi,"
lohduttelin Samia ja istuin sängyn laidalle
toisen jalkani päälle.
"Ööh, en kai..... Mä en vaan voi uskoa. En
niinkun kummastakaan," se sopersi uneliaana.
"No oliko se sitten paha asia, että kumpikin
ollaan mitä ollaan," kysyin. Sami pelästy mun
kommenttia ja ampaisi sängystä lyömään oven
nopeasti kiinni, ettei kukaan vaan kuulisi. Se
käänty ympäri nojaten oveen ja huokaisi syvään.
Sitten vasta se huomas, ettei sillä ollu
vaatteita päällä. Mä tuijotin sitä suu auki, mut
nopeesti käänsin katseeni pois ja punastuin. Sami
tajus tilanteen ja peitti nolosti kädellään
haaransa. Oltiin me ennenkin toisemme nähty
ilkosillaan ja vielä painittukin uima-asuissa,
mutta nyt tilanne oli hieman erilainen. Se oli
tosi hyvännäkönen, kaikinpuolin. Vaikea oli
kuvitella, että kyseessä oli sama kundi, joka ei
harrasta juuri mitään urheilua.

Seuraavaksi tein jotain, mitä ei ehkä olisi
pitänyt tehdä. Sami aikoi napata boxerinsa
sänkynsä reunalta, mutta mä ehdin ensin.
"Näitäkö sä haluut?" kysyin roikottaen boxereita
etusormeni varassa pääni sivulla. Sami yritti
napata ne multa, mutta vein niitä vain kauemmas
joka kerta, kun se yritti niitä ottaa.
"Anna ne tänne! Vitun homo!" Sami huusi.
"No siinä osuit kyllä ihan nappiin!" vastasin
maireasti hymyillen. Sami suuttui siitä vielä
lisää ja hyppäs boxereitaan kohti. Mä väistin
heittäen boxerit nurkkaan tarraten Samista
lujasti kiinni ja lukiten sen syliini.
"Nyt et karkaa. Tässä ei ole mitään pahaa.....".
Rohkaisin mieleni ja sitten suljin silmäni.

Tunsin Samin sileät ja lämpimät huulet huulillani
ja huomasin, miten omituinen aalto kulki mun
lävitse. Se ei ollut lämmin tai kylmä, ei
epämiellyttävä tai paha. Se sai mut aivan
veltoksi ja olin pakahtua tästä tunteesta.
Syleily tiukentui entisestään, muttei enää vain
mun puolelta. Samikin uskalsi nyt näyttää
tunteensa mulle ja se oli aivan taivaallista. Tän
kundin tuoksu oli huumaava, sen lämpö mahtava ja
ote luja.

Meidän huulet erkani pian eikä kumpikaan osannu
sanoa mitään. Mä painoin pääni Samin olkapäälle
ja se teki samoin. Mulla soi korvissa sai
silmissä näkyi kaikenlaisia värejä. Hui! Mä
taisin todella suudella oikeaa ihmistä! Pää alkoi
pyöriä, mutta pidin itseni tiukasti Samiin
kietoutuneena. Tunsin, kuinka Saminkin kädet piti
mua lujasti kiinni ja aivan hellästi hieroi mun
selkää ja hartioita. Tästä ei enää tultais
selviimään olankohautuksella.

Samin iho tuntui niin pehmeeltä..... se oli
sileää kuin vauvan pylly. Näin lähelle mä en
ollut koskaan päässyt ketään poikaa, en etenkään
Samia, vaikka monta kertaa ollaankin suihkussa
painittu. Tää oli todella erilaista. Oli niin
hyvä olo, etten saanut kunnolla henkeä. Sami
vetäytyi irti musta ja kysyi:
"Hei, onkstää nyt sitä mitä mä luulen et se on?
Ja ihan okei? Mä en nimittäin halua, että-"
Laitoin käden Samin suun eteen ja nyökkäsin
hymyillen.

"Kaikki on IHAN okei...." kuiskasin ja nojauduin
Samin kasvoja kohti suudellakseni uudelleen tuota
ihanaa poikaa. Ja niin meidän huulet kohtas taas.
Kätemme kietoutu toistemme lanteiden ja niskan
ympäri, kun suudelmamme syveni. Huomasin
työntäväni kieltäni hiljalleen Samin huulien ohi
sen suuhun. Sami päästi pienen ihmettelevän
äännähdyksen, mutta sulki silmänsä taas ja antoi
mun jatkaa.

Samassa me kuultiin ääniä portaikosta. Samin
mutsi oli jyräämässä yläkertaan! Apua! Mitä me
tehään?

Leena tuli sisään huoneeseen ja katseli
ympärilleen. Mä seisoin vaatekaapin vieressä
kädet selän takana.
"Onkos meidän Samilla kaikki hyvin?" se kysyi
oikein mammamaisella äänellä.
"Juu juu, ihan okei, vähän vaan pää kipee...."
Sami mumelsi mutsilleen. Jos Samin mutsi olis
tienny pojallaan olevan stondis peittonsa
suojissa, olis se sen kans huomannut. Onneksi ei,
vain mä tiesin ja NÄIN sen.
"Joo, mulla lienee paras aika lähteä nyt," sanoin
kummallekin huoneessa olijalle ja lähdin
sukkelaan ovesta ulos
hyvästellen kummatkin vielä kerran. Ei mulla
ollut sinne jäämiseen mitään uskottavaa
tekosyytä, eikä oikein olis halunnu sanoa talon
väelle: "Joo, mä jään tänne ylös sekstaileen
teidän pojan kanssa, ei kai haittaa?" Parempiakin
tapoja hoitaa nämä asiat on. Kuten just se, että
antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin,
ilman kiirettä. Kävelin ulos etuovesta tyynenä,
mutta oven sulkeuduttua katsahdin ylös Samin
ikkunaan. Se oli ikkunassa peitto ympärillään
tuijottaen mua. Nostin käteni hyvästelläkseni ja
hymyilin ystävällisesti. Noille silmille olis
vaikea sanoa "ei".

Lumisade alkoi taas hiljalleen auringon
sarastaessa kerrostalojen takaa. Ilma oli raikas
ja kylmä, eikä linnutkaan laulaneet. Tästä
päivästä luuli tulevan muiden kaltainen, mutta
toisin kävi.....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä