Ex oli kaksi vuotta ottamatta minkäänlaista yhteyttä lapsiin. Niinpä ajattelin, että nyt haen yksinhuoltoa jotta lasten asioiden hoitaminen helpottuisi. No yllätys oli suuri, kun vastaus tulikin ja oikeuteen mentiin, että minä olen estänyt tapaamiset... No tuomari sitten laittoi meidät sovitteluun ja siellä sovittiin, että tapaamiset aloitetaan tuetusti, samalla sovittiin myös soittoajat lapsille. No eipä ole kuulunut soittoja tai tapaamisia. Mikä ihmeen motiivi tässäkin nyt oli?
Minua syytetään lasten tapaamisten estämisestä
Ironia
24463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Just se, että viikonloppuisiä paapotaan....vai oliko tässä sellaisesta kyse. Yhteiskunnan rahojen tuhlausta...
Näitä laistajia riittää ja sitten syytetään estämisestä. Meillä tulossa ilmeisesti käräjät ties kuinka monennen kerran ja exällä vaihtuu lakimies tiuhaan ja aina uusin tietämätön avustaja menee lankaan. Exä leikkii uhria, vaikka juuri sai jo toistamiseen lähestymiskiellon. Koska lukee tätä palstaa, kuin piru raamattua nyksänsä kanssa, niin enpä avaudu enempää, mutta todisteita on tuohonkin oikeudenkäyntiin heh heh. Ja tulee tietämään lakimiehensä lähestymiskiellosta, edellisen kerran käräjillä avustajansa meinasi tipahtaa tuolilta, kun kuuli käräjillä ensimmäisestä lähestymiskiellosta kesken oikeudenkäynnin. Sama tulee ilmeisesti nytkin toistumaan.
Lakimiehellä lähestymiskielto? ?
Mä luulen, että se johtuu siitä, että mies yrittää ja haluaa pitää lapsiin yhteyttä, mutta hysteerinen äiti runnoo isästä ilmat pihalle henkisellä väkivallalla, raivolla ja alistamisella.
Siksi isän on vaikea ottaa yhteyttä, kun seonnut akka aloittaa keskustelun tyyliin: "saat olla sitten 15 min lasten kanssa olohuoneen lattialla leikkimässä kahdella leluautolla, sinisellä ja punaisella, mutta ei metallisilla tai vihreillä. Sen jälkeen saat mennä 20 minuutiksi ulkoilemaan lasten kanssa, mutta vain etupihalle ja siellä teidän pitää potkia palloa 3 minuuttia jonka jälkeen sun pitää jutella lapsille iloisesti ja vitsailla paljon ja sitten saat mennä 17 minuutiksi kävelylle heidän kanssa. Sitten onkin ruoka, jonka mä hoidan, koska sä et oo koskaan osannu syöttää lapsia ja siks ne ei tuu koskaan tuleen sun luo kylään. Sen jälkeen lapset lepää 30 minuuttia ja katsoo piirrettyjä, jonka aikana sä voit istua jossain muualla kuin sohvalla, koska nuorempi makaa siinä ja samalla allekirjotat tän mun esitäyttämän kaavakkeen leikkikerhoon (jossa lukee, että isä ei välitä lapsista yhtään) tai mä soitan poliisille ja ne hakee sut kuulusteltavaksi ja mä saan yksinhuoltajuuden etkä pakosta voi tulla enää kylään koska sä saat aina riidan aikaseksi syyttämällä mua vaikka mistä kontrolloinnista ja muusta perättömästä asiasta. Mä ostin eilen sittarista lapsille uuden kelkan, haalarit, polkupyörän, rummut, pleikkarin, vaatteita, leluja. Ne makso yhteensä 1000 euroa. Voiksä maksaa puolet, ku mulla ei oo yhtää rahaa. Jaa et vai. No mä haen ne sitte Kelalta, joka perii ne sitte sulta takasi. Mitä sä änkytät? Sä rupeet taas haastaan riitaa! Häivy täältä!! Mä teen susta lastensuojeluilmotuksen! Sä oot jo peruuttamattomasti aiheuttanu vahinkoa meidän lapsille sillon ku ne oli viikon ikäsiä! Nyt ne on jo viisvuotiaita, eikä ne vieläkää osaa puhua, kävellä eikä leikkiä! Niillä on trauma johon on lääkärin lausunto!! Eksä tajuu!!?? No mitä sitte että ne on asunu mun kans kahestaa 4,8 vuotta, mä oon hoivannu ja ollu niiden äiti. Nyt lähti muuten lähestymiskieltohakemus käräjäoikeuteen! Sä rupeet syyttään mua lasten kuullen ihan kamalista perättömistä asioista ja oot sekasi ja alkoholisti! koska oot ryypänny koska oot ryypänny... Kerranki otit viinilasin jouluna ja haisit viinalle, alkoholisti!!!!!"
Miksi isät eivät pidä äiteihin yhteyttä? Miksi isät eivät saa tapaamisoikeutta?
Voi voi, yhteydenpito lapsiin loppui tasan siinä kohtaa, kun minä äiti en enää suostunut pesemään hänen pyykkejään, enkä kantamaan ruokakasseja lasten mukana, enkä lainaamaan rahaa, jota koskaan en saanut takaisin..
Ja myös siihen kohtaan, kun itse en enää suostunut jäämään hänen luokseen esimerkiksi syömään tai saunomaan. Jokainen voi itse siitä päätellä isän motiiveja.
Yaktinen veto.
Isä ei halunnut olla pienten lasten kanssa, liian rankkaa. Nyt kiinnostus heräsi kun ovat isoja ja omatoimisia. Ja nyt haluaa sääliä ja oikeutta asioihin joihin itse on syyllinen... hahaa... voi luoja millaisa miehiä!!!
Kuten tämä täällä pyörivät mielienosoitus isien vieroittamisesta... nyt herätään kun lapset eivät enää tarvi isää mutta missä oli mies sillon kun lapset oli pieniä ja äiti jaksamisen rajoilla... kyllä nyt vikistään että ex vaimo esti... huh huh... kyllä se on ihan miehestä istsestään kiinni haluaako tavata lapsia vai ei, pakkohan se ei ole...
Sanoisin ettei sulla oo mitäänhätää, kunhan kiukuttelee.
Niin, isällä on oikeus tavata lapsia, mutta mikään /kukaan ei velvoita hänen niitä tapaavan. Ihan sama onko yksin- tai yhteishuoltajuus, isän oikeudet tavata lasta ei katoa mihinkään.
On oikeus, muttei ole oikeus omista teoistaa , tapaamatta jättämisistään, syyttää ex vaimoa siitä että estää??? Aika outo mies...mitähän hän hakee tällä tempullaan?
Se on kyllä lapsen oikeus, ei isän.
Miten tuetusti tapaamiset?valvotut?
Se on yleistä tuo syyttely ja mustamaalaus.Itse ei isä ota yhteyksiä eikä löydy aikaa tavata lapsia.Usein veruke,ei oo rahaa matkustaa hakemaan tms. vaikka juomiseen on kyllä rahaa ja omiin ulkomaanmatkoihin. Itse en välitä enää koko ukon toilailuista.Lapset onneksi pian aikuisia. Yli 12vuotiashan voi päättää haluaako mennä isälle vai ei. Olen jättänyt ihan heidän keskiseksi asiaksi yhteydenpidot.
Juupa juu tai sitten etä olettaa, että saa tavata lasta koska HALUAA , jaksaa,ehtii... voi olla pitkiä "taukoja"tapaamisissa. Mutta kun lapsi kasvaa alkaa kaverit olemaan tärkeämpiä, harrastukset jne. Eikä lapsi ole halukas enää tapaamisiin edes sovittuina aikoina. Sitten lähiä uhataan uhkasakolla, kun ESTÄÄ tapaamisia huh huh.
Ymmärrän sen, että tietyssä iässä kaverit tulee tärkeäksi, mutta se ei voi , eikä saa olla este sille sille, että lapsi ei voisi tavata esim. isäänsä. Isän ja lapsen suhdetta pitää voida rakentaa, jotta sitten aikuisiällä suhde olisi edes hieman normaalimainen. Mielestäni juuri tälläisissä tapauksissä lähillä on aikamoinen vastuu lapsen ja etän suhteen kehittymisessä.
Ei tässä tapauksessa lähi voi oikein tehdä mitään, kun isi ei tapaa eikä selkeästi ole kiinnostunut tapaamaan. Miten lähivanhempi voi ottaa vastuuta?
Kyllä lähillä on jo tarpeeksi vastuuta pyörittää arkea, varsinkin jos monen lapsen yh. Se on etän homma pitää yhteyttä lapseen/lapsiin niin että se on säännöllistä ja tapaamiset sellaisia että lapset viihtyy, mutta jos ei tajua, ei tajua!
Minulla on yksinhuoltajuus ja olen selkeästi ilmoittanut lapseni isälle, että mikäli hän laiminlyö tapaamissopimusta ilman hyväksyttävää syytä toistuvasti, niin muutan lapsen kanssa ulkomaille, jossa minulla hyvä työpaikka. Isä oli tapaamatta lastaan yli 2 vuotta, jonka jälkeen vielä kehtasi syyttää minua tapaamisten estämisestä, vaikka hänelle uusi suhde oli tuolloin tärkein ja ei vain ilmestynyt paikalle hakemaan lastaan, useista yhteydenotoistani huolimatta.
Nyt ollaan siis tultu siihen pisteeseen, että tämä pelleily saa loppua. Lain edessä vain minä saan sanktiot tapaamisten laiminlyönnistä sakon uhalla, mutta terrorisoida voi myös sillä, ettei vaan ilmesty paikalle hakemaan lastaan sopimuksen mukaisesti. Lapsi on joka kerta surun murtama kun joutuu pettymään ja on odottanut tapaamisia kovasti, ja itse en uskalla sopia menoja tai työvuoroja jos ei sopimukseen voi luottaa ja isä ei vain ilmesty paikalle hakemaan lastaan.
Nyt on kova kovaa vastaan: Joko isä noudattaa tapaamissopimusta tai minä muutan lapsen kanssa ulkomaille ainakin vuodeksi, jonka aikana sopimus raukeaa ja hän ei lastaan tapaa. Tämä on oma näkemykseni tasavertaisesta sanktiosta sopimuksen laiminlyönnistä ja siinä vaiheessa on ihan turha sysätä vikoja äidin niskaan joka esti tapaamiset.
Olet exällesi katkera, varmaan syystäkin. Kannattaisi silti muistaa se lapsikin. Ehkä ja toivottavasti tuo on turhaa uhkailua, mutta älä ainakaan lapsesi mieltä sillä sekoita. Ei ole oikein pompotella lasta ympäri maailman, että saisi näpäytettyä tai kostettu lapsen isälle. Ei ole oikein edes pelotella, että niin käy. Lapsi on syytön teidän väleihin.
Myöskin jos isälle harrastat tuota uhkailua, olet osaltasi ylläpitämässä tulehtuneita välejä.
Mitä tuo lapsi, joka joutuu toistuvasti pettymään, kun isä ei tulekaan, mahtaa kaivata? Kunnon sotaa ja isoja elämänmuutoksia?
Minä minä minä..missä se lapsen etu? Jos sun ex ollut aiemmin tyhmä, niin oikeuttaako se sulta samanlaista reaktiota??
Ei toisen tarvii olla lässynlässyn joojoo, joustava, ym hyvää etää kohtaan joka vaan on niiiiiiiiin TYHMÄ, ettei ota mitään vastuuta lapsestaan!
Lapsen etu on se, ettei aseta lasta sellaisiin tilanteisiin toistuvasti, joissa joutuu pettymään. En ole aikoihin ollut katkera, olen vain järkeillyt tämän vaihtoehdon hyväksi, nimenomaan lapsen edun mukaiseksi. Miksi jäisin odottamaan vuosiksi, että noudattaako se isä sitä sopimusta vai ei? Joku raja on jokaisen kärsivällisyydellä, myös lapsen. Ja motiivina ei ole sota vaan rauha ja sopimusten noudattaminen, jos toinen siihen kykenee.
Pitäisikö mielestäsi aina vaan odotella, että tuleekohan se isä armollisesti tällä kertaa hakemaan?
Eikö lapsen edun mukaista ole suojata lasta pettymyksiltä joita juurikin tuo isä jatkuvasti tuottaa? kiusaa lasta ja lähivanhempaa laiminlyömällä tapaamiset toistuvasti. Ei ole tervettä niellä kaikkea sabotointia mitä toinen voi aiheuttaa. Jo lapsena opitaan, että teoilla on seurauksensa ja sopimuksen rikkomisella on seuraukset lähivanhemmalle.. Joten miksei ole etävanhemmalle? Paikoilleen jääminen ja jähmettyminen on katkeroitumista, toimiminen tervettä.
Ja tietenkin saa lapsi tavata, mikäli toinen kykenee noudattamaan sopimusta, jos ei, ei voi odottaa muiltakaan sopimuksen noudattamista. Samat säännöt pätee kaikkiin sopimuksiin ja sanktiot laiminlyönnistä ei ole katkeruutta.
Etkö huomaa, miten annat exän hallita elämääsi? Tuo ajatus etenkin on sitä, että muutat eri maahan ja kiikutat lapsen sinne ihan vain siksi, että isi on niin p*ska, ettei tapaa. Isälle kuuluu sanktio ja sinähän aiot sen järjestää, viis siitä, mitä se sinulta tai lapselta vaatii.
Kyllä meilläkin oli lapselle pettymys, että isä ei tapaa, eikä tilanne ole ollut edes itselleni reilu. Olen kuitenkin pyrkinyt olemaan suurentelematta tuota tapaamattomuutta ja näyttämään lapselle, että meillä on ihan kiva elämä näinkin. Isän valinta ei ole sellainen asia, minkä takia meidän pitäisi mullistaa koko elämä ja jättää ne tutut ja turvalliset asiat, jotka vielä eron jälkeen ovat lapsen elämässä jäljellä.
Mistä tiedät tai arvelet, ettei meillä asuisi perhe/suku/tukiverkosto ulkomailla? Mistä tiedät, ettei olla ulkomailla jo asuttu? Koska oletat niin. Oletat, että ainoa motiivi ulkomaanmuutolle olisi kosto tai katkeruus, mutta mitä jos ainoa syy jäädä Suomeen on jäädä vahtamaan vierestä, että tapaako se isä lastaan vai ei. Ja lapsen takia, jos ei tapaa, niin pitäisikö mielestäsi meidän vain jäädä odottamaan sitä päivää että mahdollisesti tapaisi?
Oletus syntyi siitä, miten perustelit muuttoa:
"Nyt on kova kovaa vastaan: Joko isä noudattaa tapaamissopimusta tai minä muutan lapsen kanssa ulkomaille ainakin vuodeksi, jonka aikana sopimus raukeaa ja hän ei lastaan tapaa. Tämä on oma näkemykseni tasavertaisesta sanktiosta sopimuksen laiminlyönnistä ja siinä vaiheessa on ihan turha sysätä vikoja äidin niskaan joka esti tapaamiset."
"Jo lapsena opitaan, että teoilla on seurauksensa ja sopimuksen rikkomisella on seuraukset lähivanhemmalle.. Joten miksei ole etävanhemmalle?"