Cockeri mielessäin :D

Ja netti onkaan täynnä hyviä lukumateriaalia:
http://ladysplits.tripod.com/id48.html
http://www.koirat.com/keskustelu/koirarodut/cockerspanielit_58822?sivu=2
Riistavietin vuoksi ei voi taata irtipitoa vaikka ihmisrakkautensa vuoksi nuo roikkuukin menossa mukana melko pitkään :D

Suosittelen Cockeria ekaksi koiraksi. Toki siinä on paljon koulutettavaa riistavaiston takia.

Suosittelisin harjaamaan lähes joka päivä silä turkki takkuuntuu melko nopeasti mutta nopea 5 minuutin perusteellinen harjaus riittää.

Itse käyn oman cockeripoikani kanssa lenkillä noin 5 kertaa viikossa. Käymme enimmäkseen pyörälenkeillä koska rotu on melko enerinen. Pyörälenkit ovat hyviä koska lyhyt noin 2-3 kilometrin lenkki riittää. Itse poljen vauhdilla jolloin koirani 'laukkaa' rennosti.

Korvien hoito on hyvin helppoa!

Oma cockerini on ainoa cockeri jonka kunnolla tunnen. Omani on ihmisrakas, kokoajan rapsuttelua vailla. Pienistä lapsista ei oikein pidä heidän sähellyksen vuoksi mutta minun läsnäollessa on pikkuistenkin rapsuteltavana:) Cockeri tykkää olla omissa oloissaan mutta siitä riettää iloa ulkona.

Cockerin metsästysvietti on suuri joten vapaanapito voi olla haaste. Oma urokseni on oppinut olemaan nätisti vapaana mutta aika herkästi lähtee matkoille. Yksi matka koituikin kohtalokkaaksi sillä poikani jäi auton alle. Luojan kiitos se selvisi.

Suosittelen cockeria. Parempaa ystävää et löydä♥

Unohdin vielä mainita että oman cockerini karvanhoitoa helpottaa se että sen jalkakarvat on ajettu lyhyeksi kuin myös sen mahanalunen on ihan lyhyt.

" Unohdin vielä mainita että oman cockerini karvanhoitoa helpottaa se että sen jalkakarvat on ajettu lyhyeksi kuin myös sen mahanalunen on ihan lyhyt. " EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA NÄIN TEHDÄ! Jos aijot ajaa koirasi koriste karvat pois niin sinun täytyy olla kasvattajan kanssa yhtä mieltä että et ole koskaan menossa sen kanssa näyttelyyn! SE EI OLE RODUN OMAINEN COKCERSPANIELI JOS SILTÄ LEIKATAAN KARVAT POIS.. EI TAIDA SINULLAKAAN Spanielityttö OLLA KAIKKI JAUHOT PUSSISSA!

Viime kesänä jouduin luopumaan 14 vuotiaasta cockeripojastani. Hän oli melkeinpä täydellinen koira. Väri oli musta ja turkki oli todella runsas. Kun ikää tuli 10 vuotta aloin pitää turkin lyhyenä, mutta kuitenkin cockerin mallissa. Tämä koira oli ikänsä terve. Yhden korvatulehduksen sairasti ja sekin johtui, kun korvaan oli uimareissulla mennyt heinänvihne. Koira pysyi pihassa vapaana, vaikka olikin riistaviettinen ja sen kanssa harrastettiin sorsastusta. Koiran kanssa lenkkeiltiin päivittäin n 5 km hihnalenkki ja koira kulki muuten melkeinpä kaikkialle mukanani. Erityisen onnellinen koira oli, kun sai metsässä viipottaa vapaana ja sitä harrastettiin useampi kerta viikossa. Liikuntaa cockeri tarvitseekin runsaasti. Koira vaatii lempeää ja johdonmukaista kasvatusta. Kiintyy lujasti omaan laumaansa ja nauttii, kun saa olla ihan kaikessa mukana.

Nyt jaloissani pyörii 4 kk ikäinen punainen cockeripoika. Tapakasvatus aloitettiin heti, kun pentu tuli kotiin. Peruskäskyt alkaa olla hallinnassa ja niitä ja uusia juttuja harjoitellaan muutama minuutti joka päivä. Sosiaalistaminen on tärkeää ja ollaan käyty mm tutustumassa kaupungin vilskeeseen, kun täällä maaseudun rauhassa asutaan. Pennun kanssa käydään lähimetsässä "lenkkeilemässä" eli leikkimässä ja pentu saa olla vapaana. Näin harjoitellaan luoksetuloa ja seuraamista ja pentu kulkee jo kiltisti rinnallani. Pentu rakastaa ihan kaikkia ja lapsia erityisesti. Mutta melkoisen hulvaton ja energinen tuo pentu on ja vaatii kyllä omistajalta hyvää huumorintajua ja pitkää pinnaa. Mutta on myös kaikkine kommelluksineen äärimmäisen rakastettava riiviö. Uskon, että tästäkin hulivili pojasta kasvaa täydellinen koira.

Näyttelykoirat ovat asia erikseen, niiden trimmaus on taidetta.

Kotikoiralta voi aivan huoletta leikata vatsa ja jalkakarvoja lyhyemmäksi se ei tee siitä yhtään huonompaa cockeria ja helpottaa molempien elämää usein kummasti varsinkin jos kyseessä runsaskarvainen yksilö. Paljon huonompi juttu koticockerille on se ettei niitä jalka ja vatsakarvoja koskaan leikellä..

Itsellä 3v cockeripoika, jonka kanssa käydään 3-4 krt päivässä 20-40min lenkeillä plus parit leikkihetket ja koulutukset päivässä. Lisäksi viikonloppuisin ehkä koirapuistoilua tai "virallista" harrastamista (agia, tokoa, esine-etsintää). Oma koirani ei kyllä ole kaikkein energisemmästä päästä, juokseminen ei oikeastaan ole ihan sen juttu (läkähtyy helposti), eivätkä pitkät lenkit, vaikka on normaalipainoinen ja mielellään kaikkialle lähtee. Melko helppona juuri pidän sitä, että tyytyy tuommoisiin lyhyempiin aktivointihetkiin pitkin päivää :)
Itse ajelen aina korvan suuaukot lyhyeksi ja paperilla ja tarvittaessa korvanpuhdistuaineella putsaan väh. kerran kuussa, koska pari tulehdusta (hiiva) on päässyt tulemaan, kun ei ole korvat varmaan tuulettuneet märällä kelillä tarpeeksi. Joskus ajelen myös korvakarvat kokonaan pois, jos ovat päässeet pahasti takkuuntumaan harjaamisesta huolimatta ja laahaavat maassa. Samoin leikkaan mahanalusen suht lyhyeksi, muuten noudatan näyttelytrimmiä. Meillä blue roan karva on vieläkin kunnon höttöä ruokavaliosta huolimatta ja takkuuntuu nopeasti valkoisen karvan kanssa. Vaikka en omaa koiraani ajelekaan kokonaan, mielestäni cockerit ovat hauskoja myös täysin ajeltuina ja se on omistajan oma päätös haluaako niin tehdä vai ei. Ei näiden karvakuonojen höpö persoonallisuus muutu sen karvan mukana ;)

Toisessa cockeritopassa oli erittäin hyvä teksti:

"Cockeri on alati häntää heiluttava, iloinen, uskollinen, useimmiten pehmeä spanieli. Se ei todellakaan vaadi kovaa koulutusta eikä mitään kovia otteita. Usein jo se, että murahtaa koiralle, saa sen melkein matalaksi. Äärimmäisen hellyydenkipeä, pussailee aina. Miellyttämishaluinen, nöyrä, haluaa olla niin kauheasti mieliksi.

Huonoina puolina mainittakoon joskus jopa ärsyttävyyteen menevä into olla ihmisen lähellä. Jotkut eivät tykkää siitä että cockeri pyörii ja hyörii ympärillä ja hyppii päälle. Jotkut yksilöt saattavat olla herkkähaukkuisia tai olla mustasukkaisia leluistaan. Yleensä kaikki cockerit tulevat toimeen toistensa kanssa, mutta sosiaalistuminen pitää tehdä huolella, sillä cockerista tulee helposti roturasisti. Eli ne on vietävä tutustumaan pentuina muihinkin koiriin kun spanieleihin (esim. isot koirat, pienet koirat, lyhytturkkiset koirat, pitkäturkkiset koirat).

Turkissa on tietenkin töitä. Mustassa on ylivoimaisesti eniten töitä. Punaisen ja mustan on sanottu kantavan raivosyndroomaa, mutta onneksi kaikki punaiset ja mustat eivät vihaisia ole. Muitakin värejä löytyy paljon, esimerkiksi blue roan on aivan älyttömän hyvännäköinen! Turkki kannattaa pitää näyttelykunnossa, jos näyttelyihin meinaa mennä. Jos koira on pallipuoli, niin pitää edes jossakin kunnossa, turkkia ei saa jättää leikkaamatta ja nyppimättä (= tulee takkuja ja pyörteitä, jotka on erittäin kivuliaita koirille, koska kiristävät).

Terveys on tällä hetkellä ihan ok. Kasvattajaa valitessa kannattaa katsoa Koiranetin sivuilta, millaisia koiria on käytetty jalostukseen. Kantsii ottaa myös huomioon yksittäisten koirien lonkkatulokset, ei katsoa liian tiukalla silmällä. Esimerkiksi A/A & B/B -vanhemmista voi tulla C- tai D-lonkat, omistajan takia. Pentua ostaessa ehdottomasti tavattava vanhemmat livenä ainakin kerran ja katsottava, onko koirassa puutteita. Esimerkiksi liian pehmeä luonne (tai jopa arka, oli koira arka pentuna tai aikuisena) on hälyttävä merkki. Itse en ottaisi pentua vanhemmista, joiden lonkat on huonommat kuin B/B. Tai jos jompi kumpi vanhemmista on ollut erittäin epävarma pentuna. Se heijastuu usein pentuihin."