Turhautuuko taivaalle tiiraillut ufoharrastaja saavuttaessaan elämän ehtoopuolen ja menettää terveen uteliaisuutensa?
Toteaako veteraani ufoilija tuolloin että se mitä hän itse ei elämänsä aikana ole nähnyt tai kokenut niin sitä ei ole olemassakaan ja kukaan muukaan ei voi sitä siis kokea?
Onko helpompaa hiipua pois siinä uskossaan että tietää kaikesta kaiken ja toistenkin puolesta? Tehdä itsestään omassa mielessään elämää suurempi?
Eikös tuollainen happamalta kalskahtava itsekäs spekulaatioihin kykenemätön asenne passivoi, aiheuta masennusta, dementiaa ja vie turhan aikaiseen hautaan?
Turhautunut ylimielisyys ainakin karkoittaa kumppanit, läheiset ja sukulaiset.
Toteaako veteraani ufoilija tuolloin että se mitä hän itse ei elämänsä aikana ole nähnyt tai kokenut niin sitä ei ole olemassakaan ja kukaan muukaan ei voi sitä siis kokea?
Onko helpompaa hiipua pois siinä uskossaan että tietää kaikesta kaiken ja toistenkin puolesta? Tehdä itsestään omassa mielessään elämää suurempi?
Eikös tuollainen happamalta kalskahtava itsekäs spekulaatioihin kykenemätön asenne passivoi, aiheuta masennusta, dementiaa ja vie turhan aikaiseen hautaan?
Turhautunut ylimielisyys ainakin karkoittaa kumppanit, läheiset ja sukulaiset.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun katsoo SUT:n porukkaa, useimmat ovat jo vahvasti ukkoutuneita, mutta haaveilevat ufoista kuin murrosikäiset konsanaan.
"Onko helpompaa hiipua pois siinä uskossaan että tietää kaikesta kaiken ja toistenkin puolesta? Tehdä itsestään omassa mielessään elämää suurempi?"
Tuo taas oli sellaista olkiukon rakentelua, että pahnat pöllyävät kauas. Luot mielessäsi kuvitteellisia hahmoja kuvitteellisista vastustajistasi voidaksesi tuntea itsesi jotenkin paremmaksi. Sellaista sanotaan itsensä pettämiseksi.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että vanhempana muuttuu kriittisemmäksi myös omaa "tietoaan" kohtaan ja maailmankuvaansa kohtaan. Siksi ufoistakin alkaa kaivata puheita parempaa näyttöä, kuin myös monista sellaisista väitteistä jotka nuorempana hyväksyi faktoina sen kummemmin ajattelematta. Jos tällaista kehitystä ei ihmisessä tapahdu, on jotain todennäköisesti vialla.
Kuten Sir Winston sanoi: "Jos nuorena ei ole radikaali, puuttuu sydäntä ja jos vanhana ei ole konservatiivi, puuttuu järkeä"
>>Kuten Sir Winston sanoi: "Jos nuorena ei ole radikaali, puuttuu sydäntä ja jos vanhana ei ole konservatiivi, puuttuu järkeä"
Noo mielestäni ufoilmiö ei ole toiveajattelua. Itse olin nuorempana innokas ufoilmiötä kohtaan mutta kun ikää on karttunut olen alkanut ajattelemaan omilla aivoilla. On toki muutamia tapauksia jolloin ne menevät selvästi jopa lähikontaktin puolelle. Mutta mutta, en voi olla 100 rosenttisen varma kun on kyse toisen kokemuksesta. Ainut 100 rosenttinen tapaus on että itse näen ja koen lähi havinnon, ilman tulkinnan varaa. Pelkät oudosti käyttätyvät valopallot taivaalla tai juutube videot eivät minua vakuuta.Olen aivan varma että elämää on myös oman linnunradan ulkopuolella mutta se että he täällä pörräävät en ole varma. Nuo kontakti jutut jätän omaan arvoonsa koska en usko että ottaisivat yhteyttä johonkin hörhöön ja kertoisivat mm. maapallon huonosta tulevaisuudesta. Sen käsittää jokainen ilman humis kontaktiakin joka vähänkin seuraa maailmanmenoa.
Ei kai niiden täällä pörrääjien sentään linnunradan ulkopuolelta tarvitse olla?
Noo pieni tarkennus, aurinkokunnan. On tämä oma linnunrata sen verran iso että elämää löytyy sata varmasti. Ja todennäköisyys kasvaa mitä likempänä ollaan ihan vaan etäisyysksien takia. Madonreijät tai vastaavat aika-avaruus häiriöt voivat pistää etäisyysongelman uusiksi. Myös ulottovuus näkökulma pitää ottaa huomioon. Osalla tiedemiehistä on kapea-alainen ajattelutapa fysiikan suhteen ja tämä rajoittaa. Onneksi on tullut uuden polven ajattelijoita jotka kyseenalaistavat newtonin aikaiset käsitykset. Oma "usko" maailmankaikkeuden rakenteseen on melko korkealentoista.
Kukaan nykyfyysikko ei omaa newtonilaista käsitystä fysiikasta, eivätkä ketkään vakavasti otettavat ajattelijat myöskään kyseenalaista Newtonin teorioita niiden omalla pätevyysalueellaan. En usko, että tiedät yhtään fyysikkoa, jonka voisit osoittaa ajattelultaan kapea-alaiseksi.
Madonreijät voivat pistää etäisyydet uusiksi atomin kokoluokkaa oleville kappaleille ja silloinkin sekuntien murto-osiksi. Madonreijät, jos niitä yleensä on, ovat erittäin epävakaita ja siten lyhytaikaisia.
Haaveilla toki saa, mutta ei maailmankuvaansa kannattaisi pelkälle toiveajattelulle rakentaa tyyliin: "Voin hyvinkin olla oikeassa, jos vain lehmät lentäisivät."
Ehei, näin keski-iän ohittaneena voin sanoa etteivät ufot enää kiinnosta niin paljon kuin ennen. Mutta ei se mitään, antaa ajan kulua, jos elinaikanani jotain mullistavaa uforintamalla tapahtuu luulen että tieto kantautuu minunkin minunkin korviini.
Olen aivan samaa mieltä. Jos todisteet maan ulkoisesta elämästäkin ylittäisivät kaikki mahdolliset uutiskynnykset, niin kuinka paljon suurempi uutinen olisi maan ulkoisen sivilisaation varmistuminen.
Nyt ei näytöt vaan riitä, haaveilevat ufoilijat disclosureineen mitä vain.
En nyt sekoittaisi haaveilua siihen miten kukin kohdallaan asian kokee. Minusta kokonaisuus on aivan liian suuri jotta siinä ei olisi mitään perää.
Itse en eläkkeeni kynnyksellä kaipaa mitään todisteita elinaikanani enkä haaveile mistään mutta lapseni ja lapsenlapseni saavat elää mielenkiintoisessa muuttuvassa maailmassa.
Muuttuihan se maailmankuva aika tavalla jo viimeisen 50 vuodenkin aikana niin sen se tulee tekemään seuraavankin 50 vuoden aikana.
Olen ihmetellyt sitä, miksi ihmiset haahuilevat vieraiden eliölajien perään???
Jos ne samat oliot tänne takaisin tulee, jotka täällä aikaisemmin ovat mellastaneet, ollaan kyllä k.sessa, käy vielä niin kuin porukalle Krimin niemimaalla. Ei uteliaisuus ole mikään syy kaivata tänne outoa porukkaa, jos niitä kaipaatte, soittakaa itänaapureille.