Onko mahdollista saada apurahaa omakustanteen tekoon?.
Jjos ei ole niin silloin kirjailijat jotka tekee omakustanne teoksen on epäarvoisessa asemassa muihin taiteilijoihin nähden, Koska esim. kuvataiteilijat saavat apurahaa omiin teoksiinsa ja näyttelyiden pystytkseen. Samoin on myös valokuvauksen kohdalla eli valokuvaajat saavat apurahoja omiin teoksiinsa ja niiden esille panoon muista seikoista puhumattakaan.
Jjos ei ole niin silloin kirjailijat jotka tekee omakustanne teoksen on epäarvoisessa asemassa muihin taiteilijoihin nähden, Koska esim. kuvataiteilijat saavat apurahaa omiin teoksiinsa ja näyttelyiden pystytkseen. Samoin on myös valokuvauksen kohdalla eli valokuvaajat saavat apurahoja omiin teoksiinsa ja niiden esille panoon muista seikoista puhumattakaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
On mahdollista, mutta lähinnä kai tietokirjallisuuspuolella. Siellä on eri tyyppistä yliopistojen alaista rahoitusta tarjolla. Samoin maakuntien liitot saattavat antaa rahoitusta. Proosapuolella apurahan saaminen saattaa olla vaikeaa, jos ei mahdotonta.
Eivät kuvataiteilijatkaan saa apurahaa, jos eivät ole ammattitaiteilijoita eli kuvataidelaitoksessa koulutettuja, ammattimatrikkelissa olevia. Omakustannekirjailijat eivät saa apurahoja, eivätkä niitä saa kaikki kaupallisen kustantamonkaan kautta julkaisseet, koska hakijoita on niin paljon.
Hakemus ja sen sisältö ratkaisee.
fazerinan kanssa vähän eri mieltä, luulin kyllä minäkin ettei omakustanteeseen voi saada rahaa, mutta googlettelin yksi päivä apurahoja ja löysin pienten säätiöiden päätöksiä: myös omakustanteisiin oli myönnetty rahaa. Mutta ne olivat jotain paikallisia pieniä säätiöitä, rahat ehkä myönnetty vähän hyväveliperiaatteella. Ei kuitenkaan liene mahdotonta. Ja kuten yllä todettu, niin hakemus on tärkeä.
Olivatko nämä todella proosateoksia ja runoteoksia omakustannekirjailijoilta? Vai historiikkeja, tietoteoksia, muisteloita tai elämäkertoja paikallisista merkkihenkilöistä ja yrityksistä? Jälkimmäisiä olen nähnyt paljonkin, mutta edeltäviä en koskaan.
Olivat ne! Vitsit kun löytäisin sen linkin niin laittaisin heti, olin itsekin hämmentynyt tästä. Linkkaan sen heti jos löydän :)
Haa, löytyihän se: http://www.sivistysrahasto.fi/liitteet/14/1/apurahat_jakorahaston_mukaisessa_jarjestyksessa.pdf
(Esim. Sivulla 5, Voutilainen P, omakustannekirjan kustannuksiin)
No okei, eihän tuosta tietenkään voi tietää onko kyse millaisesta omakustannekirjasta. Voihan olla että se on jonkin paikallisen intressin kohteena olleen henkilön elämänkerta tms...
Ihan mielenkiintoinen lista tuettavista kohteista. Säätiö ei voi päättää vapaasti tukemistaan kohteista, vaan säännöt määrittävät tukikohteet melko tarkasti. Jos oma aihe osuu täsmälleen säätiön tukemalle alueelle, niin mikään ei estä yrittämästä, mutta helposti säännöt rajaavat fiktion pois. Kaunokirjallisuuden tukemiseen on omat säätiöt, niissä aiempi näyttö ja hakemus ratkaisevat.
Jos asuu Kouvolassa, niin mahdollista.
http://www.kymin100.fi/
En tuoltakaan löytänyt omakustannekirjojen (proosa, runot) rahoittamista säätiön varoilla. "Taiteellisen toiminnan tukemiseen" kuuluu kulttuuri laajemmassa mielessä, puhallinorkesterien soittimista esiintymismatkakuluihin, jos toiminta on paikallisesti merkittävää.
Hypoteettinen arvio, yksityisen on vaikea saada apurahaa muuta jos kysessä olisikin yhteishyödyllinen toiminta eli vaikka kirjaseura jonka nimissä anoisi apurahaa toimintaansa. Ja seura jakaisi sitten apurahoja jäsennilleen.
Apurahaa voi hakea kuka tahansa kirjoittaja. Harva saa etukäteen kustannussopimusta (paitsi nämä nimekkäät kirjailijat), joten jokainen on tasa-arvoisessa asemassa siihen nähden.
Sitten kun käsis on valmis (ja apurahat eletty), niin sitä ryhdytään tarjoamaan kustantajille.
Harva esikoisteosta tekevä saa apurahaa; oli hän julkaissut ensimmäisen kirjansa omakustanteena tai kaupallisen kustantamon kautta.
Sitten kun esikoinen on julkaistu, on jo siitä ammattitaidosta jotain näyttöä, joka edesauttaa apurahan saamista.
Hakijoita on siltikin todella paljon eivätkä kaikki "tosiammattilaisetkaan" saa apurahaa.
Ymmärtääkseni tässä oli alun perin kyse omakustanteesta?
Ei se kiinnosta apurahaa myöntäviä tahoja. Ei niihin kirjoiteta, että "Aion julkaista kirjani WSOY:n kautta", kun ei kirjailija voi sitä etukäteen tietää ja päättää.
Näin ollen julkaisukanavaa ei ole tarpeellista edes mainita, vaikka tarkoituksena olisikin tehdä nimenomaan omakustanne eikä edes tarjota sitä kaupallisille tahoille.
Kannattaa olla kuitenkin tarkkana, jos hakee Otavan, WSOY:n tai muun kustantamon apurahaa. Niissä nimittäin apurahan saaminen saattaa sitouttaa kirjailijan tarjoamaan käsikirjoitustaan ko. kustantamolle.
Saattaa sitouttaa tarjoamaan käsistä ko. kustantamolle? Outoa, ei ainakaan hakuehdoissa mainittu tuollaista, kun hain wsoy:n apurahaa. Kaipa tuo mainittaisiin jo hakuvaiheessa, sen verran painava asia.
Mainitaan hakuehdoissa. En tiedä onko enää käytäntönä, joskus oli. Ja joskus se on ollut ns. sanaton sopimus. Ei toki velvoittava, mutta jos apurahan saaja ei tarjoakaan käsistään ko. taholle, niin turha on toista kertaa apurahaa siltä säätiöltä hakea.
No onpa outoa, en tiedä luinko huolimattomasti kun en tuollaista huomannut, vain tämän: "Apurahoja voivat hakea kaikki kirjailijat kustantamosta riippumatta. Säätiön myöntämä apuraha on riippumaton tuki kirjalliselle työskentelylle tai hankkeelle.
"
Ehkä hakuehdot ovat muuttunet...
Mutta omakustanneessa kustannukset ovat tiedossa ja sillä voi hakea. Ei se sen kummempaa tiedettä ole.
Varmaan omakustantajaa auttaa suositukset tai Kirjailijaliittoon kuuluminen, mutta painopiste on kuitenkin apurahaa haettavan teoksen taiteelliset ansiot, vetovoimaisuus. Paikallisuus saattaa maakuntarahastoissa olla yksi plussa. Mutta apurahan saaminen on aina lottoamista.
Kuvataidepuolella todellakin painaa ammattiliittoihin kuuluminen, matrikkelit. Kirjailijapuolella aiempi tuotanto ja tuo hakemuksen sisällöllinen vetovoimaisuus.
Omakustanteen saa julkaistuksi ilman mitään taiteellisia tai kirjallisia ansioita, cash puhuu.
Apurahan myöntäjillä en tarkoittanut mitään kustantamojen kirjasäätiöitä tms. vaan aivan muita tahoja, jotka tukevat taidetta ja kulttuuria.
Apurahaa myönnetään taiteen ja kulttuurin jo ammattimaisille tekijöille. Ei kokeilijoille.
On ihan ymmärrettävää, että apurahat suunnataan mieluummin niille, joilla nähdään olevan potentiaalia muuhunkin kuin omakustannekynäilyyn.
Perimmäisenä kysymyksenä oli tasa-arvo ja tasa-arvoisuus. Riippumatta siitä onko ammttikirjailija vai omakustanne kirjailija/kokeilija ja "harrastelija".
Oletetaan että on omakustannekirjailija ja ammattikirjailija molempien teokset on yhtä hyviä ja mielenkiintoisia. Mutta apurahan saa ammattikirjailija pelkästään aiempien saavutusten ja nimen takia. Niin silloin apurahojen valinta kriteerit ei ole samanarvoisia.
Ilmiö ei koske pelkästään kirjallisuuden alaa, vaan se on laajempi ongelma joka esiintyy kaikilla kulttuurin ja taiteen aloilla.
Syy miksi asia on näin, johtuu apurahojen supistamisesta. Sekä vastakkain asettelua siitä että varsinaiset henkilöt jotka saavat elantonsa. Pelkäävät että tulee amatööri kokeilijoita jotka tulee kärkkymään apurahoja jotka kuuluisi ammattilaisille.
Kyse onkin lähinä kulttuuri apurahojen suuruudesta sekä lainmuutoksesta siten että apurahan saanti olisi tasapuolista. Eikä riipuvainen siitä oletko menestynyt kirjailija tai uraansa aloitteleva kirjailija. Tämä toki koskee muitakin taiteen ja kulttuurin aloja.
Itse näen asian niin, että jokainen rahoittaa harrastuksena itse, mutta ammattilaisen työstä maksetaan eli nykyinen käytäntö on reilu. Sitten vasta vaikeaa olisikin pitää yllä yhtenäisiä kriteerejä, jos ei vaadittaisi mitään edeltävää näyttöä työn tasosta. Tässä mielessä kustantajat ovat apurahojenkin portinvartijoita.
Koska apurahaa ei ole tarjolla määrättömästi ei kaikkia voida asettaa samalle lähtöviivalle. Karsintaa on suoritettava jollakin tavalla. Ensisijaisena karsintana on näyttö omasta ammattitaidosta. Pelkkä hyvä työsuunnitelma ei ole mikään tae.
Apurahasysteemin ei ole tarkoitus ollakaan mikään reilukerho, jossa kaikki ovat samanarvoisia. Eivät ole, koska toiset ovat osaavampia ja ammattitaitoisempia kuin toiset.
Tässä mielessä ei voida mennä "samasta työstä sama palkka" -juttuun. Ethän maksa samaa summaa huonosti kudotuista lapasista kuin hyvin kudotuistakaan?
Lainaus aloittajalta:
"Jjos ei ole niin silloin kirjailijat jotka tekee omakustanne teoksen on epäarvoisessa asemassa muihin taiteilijoihin nähde... "
Varmasti onkin. Asian tila lienee selkeä. Katsooko kirjallinen instituutti, esimerkiksi apurahoja jakava valtio tai yksityiset tahot, omakustantajan kirjailija-tittelin samalla tavalla kuin kaupallisella, vakiintuneella kustantajalla, kustantajilla julkaiseva kirjailija?
Tässä lienee yksi niistä syistä minkä takia moni karttaa omakustantamisen vaihtoehtoa, vaikka se olisikin yksi reitti julkiseen oman taiteen levittämiseen. Kirjallinen instituutti ei tue omakustannekirjailijaa samalla tavalla kuin kaupallisella kustantajalla julkaisevaa kirjailijaa. Lisäksi: keskittyykö tutkimus, kritiikki, media enemmän omakustannekirjailijaan vai kaupallisella kustantajalla julkaisevaan kirjailijaan? Niin se vain on. En usko, että taideinstituutissa ja sen toiminna olisi kysymys tasa-arvosta.
Olen joskus miettinyt, miksi omakustantajat eivät perusta omaa kiltaa, liittoa toimintansa tueksi?