vangille kirjekaveria?

Mä olin kerran tutustumassa yhdessä avovankilassa opiskelun puolesta. Oltiin jossain portaikossa, ja vartija kertoi, että heillä käy ulkopuolinen siivooja kerran viikossa siivoamassa portaat. Alkoi sitten miettiä, että siivoavatkohan he portaatkin vai tekeeko vanki sen. Kysyi sitten toiselta vartijalta, että siivoaako siivooja portaat vai vanki.

Mulle jäi soimaan korvaan se, kun niitä ihmisiä sanottiin vangeiksi. Eihän ne ole mitään vankeja, vaan ihmisiä, mutta se vanki sana on ihan järkyttävän leimaava. Todella kylmä ja kolkko nimitys. Ja miettikää, jos olet kerran käynyt vankilassa yhtään mistään syystä, olet ex-vanki. VANKI. Ihan hirveän kuuloista ja ihan hirveän leimaavaa.

Ja minä siis tapasin siellä vankilassa myös niitä "vankeja". Nuorin oli ehkä joku 18-vuotias keskenkasvuinen pojankoltiainen, jonka paikka ei todellakaan ollut vankila. Eikä hän ollut mikään VANKI. Siellä oli myös muita normaaleita ihmisiä, jotka tervehtivät ja olivat ystävällisiä ja käyttäytyivät kuin normaalit ihmiset. Ja heitäkin sanottiin vangeiksi.

Itku tuli sillä reissulla.

niin ajattelinkin, ettei vankeinhoitolaitos sentään nykyaikaan ole siirtynyt. Elämänmuutos on aina omissa käsissä, siinä voi ainoastaan tukea toista ihmistä. Yhteiskunnassa on kovat ennakkoasenteet vankeja ja jo tuomionsa kärsineitä kohtaan. joidenkin kohdalla se on perusteltua, mutta ei kaikkien.
En itsekkään riehunut ilosta, kun tutustuin uuteen naapurustoon, veijaria ja koijaria löytyy joka lähtöön.
Vaan "pojat" ovat yllättäneet minut täysin, en edes muista koska minua olisi viimeksi rouviteltu :D nyt on.
joten onnea vaan tällekin vangille, toivottavasti löytyy ankkuri, joka pitää elämässä kiinni