Kuljin rannalla, kivikkoisella
katselin merta,
kuinka aallot nuo vaahtopäiset
löivät rantaan voimalla
hioen kiviä,
joita lapset joskus keräilivät..
niin monen monta kertaa oli ihailtu muotoja,
uskomattoman sileää pintaa, kuunneltu lokkeja..
simpukoita ja näkin kenkiäkin kerätty joskus
Ja miten tärkeää olikin viedä aina kauneimmat
aarteiksi kotiin..
Miten rakkaaksi paikaksi tuo ranta
muodostuikaan
Oli niin vaikeaa lähteä sieltä pois..
kauniit muistot vain mielessäni..
Rantakin kasvaa nyt heinää..
katselin merta,
kuinka aallot nuo vaahtopäiset
löivät rantaan voimalla
hioen kiviä,
joita lapset joskus keräilivät..
niin monen monta kertaa oli ihailtu muotoja,
uskomattoman sileää pintaa, kuunneltu lokkeja..
simpukoita ja näkin kenkiäkin kerätty joskus
Ja miten tärkeää olikin viedä aina kauneimmat
aarteiksi kotiin..
Miten rakkaaksi paikaksi tuo ranta
muodostuikaan
Oli niin vaikeaa lähteä sieltä pois..
kauniit muistot vain mielessäni..
Rantakin kasvaa nyt heinää..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meri on vapaa
kahleistaan.
Sydän pakahtuu
vaahtopäiden leikitellessä
tullen,
mennen,
edestakaisin.
Kuin sinä,
minulle ikuisesti tärkeä,
tullen,
mennen,
palaten,
lähtien.
Sydän pakahtuu
jokaisesta kosketuksestasi,
jokaisesta lähdöstäsi.
Tulet aina kuitenkin,
syleillen ihoni pintaa
kuin hetki olisi viimeinen,
ikimuistoisen ainutlaatuinen.
Meri on vapaa.
Niinkuin sinä.
Kuten minä.
Vapaa kahleista.
Vapaa omistushaluisesta rakkaudesta.