Katkerat miesten naisystävät

Kahlitseminen = sitä ettei pidä siitä että meis tapaa lastaan muualla kuin uusion kotona, pelkää että uusio jää toiseksi ja lapsesta ollaan mustasukkaisia. Se on lapsen j aisän omaa aikaa, ei siinä ulkopuolista ihmistä tarvi, lapsi ei ainakaan tarvi. Kahlitaan toinen kotiin kun uhka on suuri että mies puhuu exänsä kanssa tai on muuten tekemisissä, kun pakotetaan toinen näkemään lapsi omassa kotona, minimoidaan riski että exät tapaa ja voidaan pitää isän ja lapsen juttuja silmällä.. loukkaavaa lasta kohtaan.

Mistä tiedät että olet miehenlapelle läheinen ja tuttu? Taitaa olla omaa toivekuvaa ja halua vaan olla... kerrot itse olekto kysynyt lapselta? No et varmaan se on sun päätelmä asiasta.

Olet sinä katkera, et vaan tunnusta sitä..

No miksi et anna miehen ja hänen lapsen olla keskenään, ja antaa heidän olla keskenään, miehen lapsi on hänelle erittäin rakas, mutta mitä pelkäät? Ei ole sun liittokaan vakaalla pohjalla, kun pelkäät ja olet katkera miehen lapsesta.
Oletko kysynyt sitäkään mieheltä oletteko niin rakkaita hänelle, ettei oma lapsi mahdu hänen sydämmen yksin??? No sen olet varmaan itse päätellyt taas etkä kysynyt, sun oma päätelmä siis.

Olen tuntenut naapurin miehen kauemmin kuin tämä uuden naisen, joten puhumme aina kun näemme... ja kyllä... ei lempi leisku sillälailla kuin ex vaimonsa kanssa kyllä sen näkee miten mies kaipaa häntä ja lapsiaan, jotka ei käy isällään tai sitten he oiekaoppisesti tapaavat muualla, ei isän kotona jos lapset ovat saaneet tarpeekseen tunkeilevasta isän naisesta.
En nuuski kenenkään elämää, mutta en kävele laput silmillä omalla pihallani, enkä kulje puhumatomana kun naapurin kanssa tapaamme, naikkosen kanssa en koskaan puhu, on niin outo olento,.
Totta keskityn vaan täysillä omaani, mutta kun on silmät päässä näkee myös muuta maailmaa kuin omaansa.

monet ovat katkeria kirjoitti:

Kahlitseminen = sitä ettei pidä siitä että meis tapaa lastaan muualla kuin uusion kotona, pelkää että uusio jää toiseksi ja lapsesta ollaan mustasukkaisia. Se on lapsen j aisän omaa aikaa, ei siinä ulkopuolista ihmistä tarvi, lapsi ei ainakaan tarvi. Kahlitaan toinen kotiin kun uhka on suuri että mies puhuu exänsä kanssa tai on muuten tekemisissä, kun pakotetaan toinen näkemään lapsi omassa kotona, minimoidaan riski että exät tapaa ja voidaan pitää isän ja lapsen juttuja silmällä.. loukkaavaa lasta kohtaan.

Mistä tiedät että olet miehenlapelle läheinen ja tuttu? Taitaa olla omaa toivekuvaa ja halua vaan olla... kerrot itse olekto kysynyt lapselta? No et varmaan se on sun päätelmä asiasta.

Olet sinä katkera, et vaan tunnusta sitä..

No miksi et anna miehen ja hänen lapsen olla keskenään, ja antaa heidän olla keskenään, miehen lapsi on hänelle erittäin rakas, mutta mitä pelkäät? Ei ole sun liittokaan vakaalla pohjalla, kun pelkäät ja olet katkera miehen lapsesta.
Oletko kysynyt sitäkään mieheltä oletteko niin rakkaita hänelle, ettei oma lapsi mahdu hänen sydämmen yksin??? No sen olet varmaan itse päätellyt taas etkä kysynyt, sun oma päätelmä siis.

Olen tuntenut naapurin miehen kauemmin kuin tämä uuden naisen, joten puhumme aina kun näemme... ja kyllä... ei lempi leisku sillälailla kuin ex vaimonsa kanssa kyllä sen näkee miten mies kaipaa häntä ja lapsiaan, jotka ei käy isällään tai sitten he oiekaoppisesti tapaavat muualla, ei isän kotona jos lapset ovat saaneet tarpeekseen tunkeilevasta isän naisesta.
En nuuski kenenkään elämää, mutta en kävele laput silmillä omalla pihallani, enkä kulje puhumatomana kun naapurin kanssa tapaamme, naikkosen kanssa en koskaan puhu, on niin outo olento,.
Totta keskityn vaan täysillä omaani, mutta kun on silmät päässä näkee myös muuta maailmaa kuin omaansa.

Lue lisää

""Kahlitseminen = sitä ettei pidä siitä että meis tapaa lastaan muualla kuin uusion kotona, pelkää että uusio jää toiseksi ja lapsesta ollaan mustasukkaisia.""

Siis ööö...oletko tosissasi? Tämä kotimme on meidän kaikkien koti, ei vain minun. Ei ole kyse siitä, että minä olisin ketään väkisin kahlinnut omaan kotiini, vaan tämä on koko perheemme koti, jossa me kaikki asumme; mieheni, minä ja lapset.

Siis jään toiseksi kenelle? Meillä riittää rakkautta sekä toisillemme että lapsille. Ei meillä laiteta perheenjäseniä tärkeysjärjestykseen, kaikki ovat tärkeitä. Ja rakkaus lapsia kohtaan on erilaista kuin puolisoa kohtaan, eivätkä ne sulje toisiaan pois.

En minä ole lapsille mustasukkainen. En ymmärrä ollenkaan, mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen. Oletko itse mustasukkainen lapsillesi, vai mistä sait tuollaisia ajatuksia päähäsi? Jostainhan ne kumpuavat.

""Kahlitaan toinen kotiin kun uhka on suuri että mies puhuu exänsä kanssa tai on muuten tekemisissä, kun pakotetaan toinen näkemään lapsi omassa kotona, minimoidaan riski että exät tapaa ja voidaan pitää isän ja lapsen juttuja silmällä.. loukkaavaa lasta kohtaan.""

Siis häh? Menee entistä eriskummallisemmaksi... Siis edelleenkin, en ole kahlinnut ketään kotiin. Meillä kaikki ovat aivan vapaita kulkemaan ovesta sisään ja ulos. Mielestäni ajatuksesi kotiin kahlitsemisista kertovat vain sinun oman mielesi kiemuroista, itselleni ei koskaan tulisi tuollaisia omituisuuksia edes mieleen. Ihan normaalia lapsiperheen elämää elämme, ei ketään ole käsiraudoissa kahlittu patteriin.

Ei mieheni ex ole minulle mikään uhka. Hän on aivan asiallinen ja fiksu, normaali ihminen, joka on itsekin naimisissa uuden miehensä kanssa, ja hänellä on uuden miehensä kanssa lapsia. He elävät omaa elämäänsä omassa kodissaan ja me omassaan, ja tekemisissä olemme lasten vuoksi silloin tällöin. Itse asiassa, olen usein yhteydessä hänen kanssaan ilman miestäkin, miehen ex on usein soittanut suoraan minulle, että tarvitseeko kukaan lapsistamme esim. heillä pieneksi menneitä luistimia jne. Ei meillä kukaan ole uhka kenellekään, vaan olemme ihan normaaleja, aikuisia ihmisiä.

""Mistä tiedät että olet miehenlapelle läheinen ja tuttu? Taitaa olla omaa toivekuvaa ja halua vaan olla... kerrot itse olekto kysynyt lapselta? No et varmaan se on sun päätelmä asiasta.""

Olemme asuneet mieheni lasten kanssa yhdessä 12 vuotta, siinä ajassa tuleet toiselle ihmiselle aika tutuksi ;)

""Olet sinä katkera, et vaan tunnusta sitä.. ""

Tämä oli kyllä todella erikoinen väite.
Ei, en minä ole katkera. Mitäpä tähän muuta sanomaan. Voithan sinä inttää kuuta auringoksi ja päinvastoin, mutta ei se mitään tarkoita.

""No miksi et anna miehen ja hänen lapsen olla keskenään, ja antaa heidän olla keskenään, miehen lapsi on hänelle erittäin rakas, mutta mitä pelkäät?""

Kyllä mieheni on jokaisen lapsensa kanssa toisinaan myös keskenään, kuten ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin.
Kyllä, miehelleni jokaikinen hänen lapsistaan on tärkeä. Ihan jokainen. Samoin me olemme toisille tärkeitä, puolisoina.
En pelkää mitään, mitä minä mielestäsi pelkään?

""Ei ole sun liittokaan vakaalla pohjalla, kun pelkäät ja olet katkera miehen lapsesta.""

Kyllä minun liittoni on ihan vakaalla pohjalla. Entäs omasi?
En pelkää mitään, en ole katkera mistään, mieheni lapset ovat minulle myös tärkeitä, enkä koe, että heidän rakkautensa olisi keneltäkään muulta pois.

""Oletko kysynyt sitäkään mieheltä oletteko niin rakkaita hänelle, ettei oma lapsi mahdu hänen sydämmen yksin???""

Siis apua, oletko tosissasi?
Siis että olenko kysynyt mieheltäni, että olenko minä, hänen aviovaimonsa ja hänen muut lapsensa hänelle niin rakkaita, ettei hänen toiset lapset mahdu hänen sydämeensä yksin? TÄ?
Miksi ihmeessä miehen täytyisi rakastaa vain yhtä lasta? Miksei hän saisi mielestäsi rakastaa jokaista omaa lastaan? Meidän yhteiset lapset ovat myös hänen biologisia lapsiaan. Mieheni rakastaa jokaista lastaan ja omaa vaimoaan, niinhän sen pitääkin olla. Laitatko sinä omat lapsesi tärkeysjärjestykseen? Voi lapsiparkoja...

Ja mitä naapuriisi tulee, niin se on hänen elämänsä. Hänellä on valttikortit kädessään oman elämänsä suhteen. Hänellä on valta valita, kenen kanssa hän elämänsä elää. Ei aikuista ihmistä kukaan voi mihinkään pakottaa. Jos hän haluaa elää sen puolisonsa kanssa, niin miksi se sinua niin vaivaa? Sillä ei hän hänen kanssaan eläisi, jos ei haluaisi. Ja jos se nainen tekee miehen onnettomaksi, niin se on hänen murheensa. Hän itse päättää elämänsä suunnan.

äiti ja vaimo kirjoitti:

""Kahlitseminen = sitä ettei pidä siitä että meis tapaa lastaan muualla kuin uusion kotona, pelkää että uusio jää toiseksi ja lapsesta ollaan mustasukkaisia.""

Siis ööö...oletko tosissasi? Tämä kotimme on meidän kaikkien koti, ei vain minun. Ei ole kyse siitä, että minä olisin ketään väkisin kahlinnut omaan kotiini, vaan tämä on koko perheemme koti, jossa me kaikki asumme; mieheni, minä ja lapset.

Siis jään toiseksi kenelle? Meillä riittää rakkautta sekä toisillemme että lapsille. Ei meillä laiteta perheenjäseniä tärkeysjärjestykseen, kaikki ovat tärkeitä. Ja rakkaus lapsia kohtaan on erilaista kuin puolisoa kohtaan, eivätkä ne sulje toisiaan pois.

En minä ole lapsille mustasukkainen. En ymmärrä ollenkaan, mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen. Oletko itse mustasukkainen lapsillesi, vai mistä sait tuollaisia ajatuksia päähäsi? Jostainhan ne kumpuavat.

""Kahlitaan toinen kotiin kun uhka on suuri että mies puhuu exänsä kanssa tai on muuten tekemisissä, kun pakotetaan toinen näkemään lapsi omassa kotona, minimoidaan riski että exät tapaa ja voidaan pitää isän ja lapsen juttuja silmällä.. loukkaavaa lasta kohtaan.""

Siis häh? Menee entistä eriskummallisemmaksi... Siis edelleenkin, en ole kahlinnut ketään kotiin. Meillä kaikki ovat aivan vapaita kulkemaan ovesta sisään ja ulos. Mielestäni ajatuksesi kotiin kahlitsemisista kertovat vain sinun oman mielesi kiemuroista, itselleni ei koskaan tulisi tuollaisia omituisuuksia edes mieleen. Ihan normaalia lapsiperheen elämää elämme, ei ketään ole käsiraudoissa kahlittu patteriin.

Ei mieheni ex ole minulle mikään uhka. Hän on aivan asiallinen ja fiksu, normaali ihminen, joka on itsekin naimisissa uuden miehensä kanssa, ja hänellä on uuden miehensä kanssa lapsia. He elävät omaa elämäänsä omassa kodissaan ja me omassaan, ja tekemisissä olemme lasten vuoksi silloin tällöin. Itse asiassa, olen usein yhteydessä hänen kanssaan ilman miestäkin, miehen ex on usein soittanut suoraan minulle, että tarvitseeko kukaan lapsistamme esim. heillä pieneksi menneitä luistimia jne. Ei meillä kukaan ole uhka kenellekään, vaan olemme ihan normaaleja, aikuisia ihmisiä.

""Mistä tiedät että olet miehenlapelle läheinen ja tuttu? Taitaa olla omaa toivekuvaa ja halua vaan olla... kerrot itse olekto kysynyt lapselta? No et varmaan se on sun päätelmä asiasta.""

Olemme asuneet mieheni lasten kanssa yhdessä 12 vuotta, siinä ajassa tuleet toiselle ihmiselle aika tutuksi ;)

""Olet sinä katkera, et vaan tunnusta sitä.. ""

Tämä oli kyllä todella erikoinen väite.
Ei, en minä ole katkera. Mitäpä tähän muuta sanomaan. Voithan sinä inttää kuuta auringoksi ja päinvastoin, mutta ei se mitään tarkoita.

""No miksi et anna miehen ja hänen lapsen olla keskenään, ja antaa heidän olla keskenään, miehen lapsi on hänelle erittäin rakas, mutta mitä pelkäät?""

Kyllä mieheni on jokaisen lapsensa kanssa toisinaan myös keskenään, kuten ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin.
Kyllä, miehelleni jokaikinen hänen lapsistaan on tärkeä. Ihan jokainen. Samoin me olemme toisille tärkeitä, puolisoina.
En pelkää mitään, mitä minä mielestäsi pelkään?

""Ei ole sun liittokaan vakaalla pohjalla, kun pelkäät ja olet katkera miehen lapsesta.""

Kyllä minun liittoni on ihan vakaalla pohjalla. Entäs omasi?
En pelkää mitään, en ole katkera mistään, mieheni lapset ovat minulle myös tärkeitä, enkä koe, että heidän rakkautensa olisi keneltäkään muulta pois.

""Oletko kysynyt sitäkään mieheltä oletteko niin rakkaita hänelle, ettei oma lapsi mahdu hänen sydämmen yksin???""

Siis apua, oletko tosissasi?
Siis että olenko kysynyt mieheltäni, että olenko minä, hänen aviovaimonsa ja hänen muut lapsensa hänelle niin rakkaita, ettei hänen toiset lapset mahdu hänen sydämeensä yksin? TÄ?
Miksi ihmeessä miehen täytyisi rakastaa vain yhtä lasta? Miksei hän saisi mielestäsi rakastaa jokaista omaa lastaan? Meidän yhteiset lapset ovat myös hänen biologisia lapsiaan. Mieheni rakastaa jokaista lastaan ja omaa vaimoaan, niinhän sen pitääkin olla. Laitatko sinä omat lapsesi tärkeysjärjestykseen? Voi lapsiparkoja...

Ja mitä naapuriisi tulee, niin se on hänen elämänsä. Hänellä on valttikortit kädessään oman elämänsä suhteen. Hänellä on valta valita, kenen kanssa hän elämänsä elää. Ei aikuista ihmistä kukaan voi mihinkään pakottaa. Jos hän haluaa elää sen puolisonsa kanssa, niin miksi se sinua niin vaivaa? Sillä ei hän hänen kanssaan eläisi, jos ei haluaisi. Ja jos se nainen tekee miehen onnettomaksi, niin se on hänen murheensa. Hän itse päättää elämänsä suunnan.

Lue lisää

Älä herranjestas ruoki mielisairasta äiti ja vaimo, vaan anna olla! Ihan hänen omaksi parhaakseen on parempi vaan istua hiljaa ja hymyillä, esittää että ymmärrät.

Älä ruoki mielisairaita.

Tuo on vaan uusikoiden haavekuva.. Minä en ainakaan ole katkera ex,olen iloinen ja onnellinen ex :D
Enkä estä tapaamisia, ei kyllä miehen nyxäkään. Mies sen itse päättää, onko jotain tärkeämpää tekemistä kuin lastaan tavata.. Usein on, ja se on sen isän vika, ei kenenkään muun.

-KK- kirjoitti:

Tuo on vaan uusikoiden haavekuva.. Minä en ainakaan ole katkera ex,olen iloinen ja onnellinen ex :D
Enkä estä tapaamisia, ei kyllä miehen nyxäkään. Mies sen itse päättää, onko jotain tärkeämpää tekemistä kuin lastaan tavata.. Usein on, ja se on sen isän vika, ei kenenkään muun.

Lue lisää

Noinhan se terveesti menee !!! Mutta tämä nm.onnen ydin perhe ei ajattelekkaan noin vaan on hyvinkin sisä siittoinen ja katkera ja kuvittelee että kaikki uusikot ovat perheen rikkojia ja lasten kiusaajai (tuntematta/tapaamatta heitä) ja kuvittelee että eron jälkeenki ex miehen täytyy palvoa häntä vierasta ihmistä.