Eikös ikä tee

Ja pas kat, ei näy, vaan ilkeät muuttuvat entistä ilkeämmäksi.

Minusta on tullut suvaitsevampi vanhemmiten. Muutos on huomattava, en myöskään stressaa joutavista kuten nuorenpana. Elän elämäni parasta aikaa.

Jotkut sanoo et iän myötä omat ominaispiirteet vain korostuvat :).

Eikös vaan ole sanonta: Iän myötä kaikki paranee, ainakin näkö ja muisti?

Yleensä muistavat lapsuuden- ja nuoruuden aikaiset asiat. tämän päiväisistä ei olekaan niin väliä.

Jaa'a Pirrekin on hommannut kirveen. Pitäisköhän sitä itselle hankkia jalkajousi vai pärjäisköhän täällä palstalla ihan vaan posauttelmalla purkkapalloja.

Eiköhän tuokin liene yksilöllistä?

Tuskin ikä suoraan tekee yhtään mitään, mutta mitä kauemmin elää sitä enemmän kokemuksia, ymmärrystä ja tietoa karttuu. Siis kelle karttuu, kaikille ehkä ei edes omasta itsestään. Joka tapauksessa, omat kokemukset kai vaikuttavat siihen millainen ihmisestä tulee.

Ilkeämmäksi muuttumiseen en usko, ja muutenkaan en ole koskaan tavannut ihmistä jota voisin edes kuvitella luonnehtivani "ilkeäksi ihmiseksi".
Varmastikin monet lopettavat 'turhan' teeskentelyn viimeistään vanhoina. Turhautuvatkin, ja sen näyttävät. Ehkäpä se onkin niin päin, että joidenkin on vaikea kestää ja hyväksyä tämä.

Oma kokemukseni on, että ihmiset vanhetessaan myös tavallaan vähän väsyvät ja 'kyllästyvät', ja siksikin suhtautuvat vanhemmiten tasaisemmin ja 'hyväksyvämmin' asioihin ja kanssaihmisiin.

Sairaus on sitten asia erikseen. Nykyään eletään niin vanhoiksi, että sairauden aiheuttamat muutokset ihmisen persoonallisuudessa lisääntyvät tätä kautta. Toisaalta taas, tiedosta huolimatta, terveiden sietokyky ei ole lisääntynyt samassa tahdissa, osittain koska olemme ottaneet vastaan ajatuksen että kanssakäymisen pitäisi aina olla kuorrutettua ja sokeroitua ja juuri minulle ei saisi aiheuttaa mielipahaa.

Yhdellä kurssilla ollessani käytiin läpi kaikenlaisia sanontoja. Siellä tuli esiin sellainen kun "när fan blir gammal, blir han präst". Kurssinvetäjä huomautti, että ei se oikein taida kaikkiin päteä. Kurssikavereitten päät kääntyivä katsomaan minua kohti. Mitä ne oikein sillä tarkoittivat?

" Herranpelko on viisauden alku " ollaan hiljaa vaan.

Kaikki vaikuttaa.....
Monet on leskiä vaivoineen vanhempana tai lisäksi pettyneitä ilman ystäviä tai sukulaisia - kyllä siinä kiukkuiseksi voi tulla.
Lisäksi on voinut käydä niin, ettei osaa kutoa sukkia lapsenlapsille - tai niitäkään ei ole.

Lupsakoita olivat ennen pulskat ihmiset - oletan että nyt ne jotka ovat terveitä ja huono muistisia.

Meikäläisen se on tehnyt rohkeammaksi. En enää piilota omaa persoonaani kiltteyden kaapuun ja sanon sanottavani niin kuin itse näen ja koen.

Ei ainakaan, jos otannaksi ottaa tämän palstan. Päinvastoin.

Ei ikä pehmennä kaikkia, monia kyllä.

Jotkut tulevat hyvin ilkeiksi vanhetessaan ja se on yleensä ensimmäinen dementian merkki.

En tiedä tekeekö ikä leppoisaksi. Mutta ymmärtäväisemmäksi olen ehkä tullut. Nuorena mielipiteet olivat kovin ehdottomia.

Missä luuraavat meidän rauhoittavat miehet.

Riippuu eletystä elämästä. Kun ei ole tyytyväinen menneeseen ja tulevaisuuskin näyttää lohduttomalta, niin silloin ihminen saattaa katkeroitua ja se vaikuttaa mielialaan.

kukaan ei jaksa olla kaveri, jos laukoo mitä sattuu..

Ammatissa opetettu ja käytännössä koettu, että ihmisen luonteenpiirteet ja persoonat "terävöityvät" ikääntyessä. Niin käy yleensä, mutta on poikkeuksiakin.
Jos on nuorempana leppoisa ja sovitteleva on sellainen vanhanakin ja on vielä vahvemmin. Jos on ollut valittajatyyppi ja ilkeä on vanhana yhä vahvempi vastarannan kiiski ja löytää ilkeitä kommentteja vielä helpommin kuin nuorena.

Oma vai ulkopuolisten käsitys? Saattavat poiketa toisistaan.
Riippuu myös siitä keneltä kysyisi.

Omasta mielestäni minä olen äärimmäisen lupsakka ja rauhallinen, suorastaan flegmaattinen.
Luultavasti on poikkeaviakin mielipiteitä.

Olen teeskentelemätön itseni. Varsinkaan työelämässä se ei ole mahdollista kenellekään, väittäköön kuka mitä tahansa.
Sosiaalinen ympäristöni on jakautunut. On ystäviä, on tuttavia joiden kanssa on mukava olla tekemisissä ja on henkilöitä joita tuskin siedän enkä viitsi paljoakaan peitellä antipatioitani silloin kun asia kääntyy sellaiseksi.

En hae riitaa mutta en näe syytä loikkia tilanteesta poiskaan häntä koipien välissä.
Kuka haluaa ja hakee niin kyllä minusta riitakaverin saa.

Pidän hyvänä puolelenani sitä, että olen täysin teeskentelemätön ja sehän ei sovi kaikille mutta se ei olekaan minun migreenini.

Pohjimmiltani en ole ikääntymisen myötä muuttunut muuten kuin, että olen aidompi.
Tosin en osannut teeskennellä hyvin aikaisemminkaan.
Toimihenkilönä 36:n vuoden aikana 7 eri työnantajaa vakituisessa työsuhteessa.
Kaikki työnantajani olivat hyviä mutta monen ta:n edustaja oli mulk ku.