2-vuotiaan elämä on aivan sekaisin

Olen ollut niin väsynyt, etten ole huomannut pienen lapseni oireita :;(( Itselläkin on selkeästi aivan keskeneräinen tunneside lapseen rankan raskausajan, pikkuvauva-ajan ja rankan työn takia. Lapsi on viettänyt päivässä pahimmillaan neljässä paikassa aikaansa: kotona, päiväkodissa, isän luona, mummon luona, naisystävän luona. Päiväkotejakin on kaksi, joissa joutuu vuorottelemaan työaikojeni takia.

Olen miettinyt aikaa taaksepäin, ja huomannut että lapsi on saattanut olla luonani vain päivän tai kaksi viikon aikana. Sisarussuhteet ovat kärsineet, isommat ovat tottuneet että pieni on koko ajan poissa. Olen aivan turta tämän kaiken jälkeen. Olen vain itkenyt ja miettinyt miten saisin pienen lapseni takaisin. Hän ei olisi ansainnut tällaista riepottelua :(( Minä itsekäs, paska aikuinen.

En tiedä miten toimisin lapsen isän kanssa, en jaksa olla enää hänen pellensä. Lastenvalvojalla on turha käydä, kun ei sopimuksia noudateta. Auttakaa jotenkin! Antakaa hyviä neuvoja! Olen ihan rikki. Isä, tyttökaveri ja mummo haluavat lapsen itselleen, Toki ovat maireasti muistutelleet, että pitävät huolta "ettei lapsi unohda äitiään". En haluaisi riistää lapselta isää, mutta toisaalta koen että menneet vuodet ovat olleet lapselle todella hämmentäviä. Asioiden on muututtava jotenkin. Apua :(

Hyvin ikäväksi on mennyt touhu :(
Heti alkuun kannattaisi ehdottomasti lopettaa se kynnysmattona oleminen. Yhtään et tanssi enään lapsen isän pillin mukaan. Sekin saattaa saada jo ison muutoksen aikaan, suuntaan tai toiseen mutta eteenpäin kuitenkin. Alkuun vaikka niin että sovituista tapaamisista pidät tiukasti kiinni, yhtään et anna periksi. Johonkin kai siitäkin voi valittaa jos sopimusta ei noudateta?
Pää pystyyn ja nyt taistelet itsesi ja lapsesi takia! Älä anna jonkun idiootin polkea omien lastesi äitiä, jotka tarvitsevat turvallisen ja vahvan aikuisen, edes yhden pysyvän aikuisen johon luottaa täysin. Hae myös itsellesi apua, käy juttelemassa jollekin jolle voit itkeä ja saat hetkeksi romahtaa.

Hulluja te ämmät. EHKÄISY on keksitty.

Miten aikuisilla voi mennä asiat noin sekaisin???
Laittaisitte asiat kuntoon siten että olette olosuhteisiin tyytyväisiä kyllä te osaatte kunhan keskitytte tekemään märehtiminen ei asioita paranna.

Tärkeintä olisi pitää taas jälleen kerran lapsen edusta huolta. Jos et ole itse vielä tarpeeksi vahva huolehtimaan lapsesta, niin olisiko huostaanotto vähäksi aikaa paras vaihtoehto lapselle? Sillä aikaa ehtisit saada itsesi kuntoon ja lasta ei tarvitsisi viedä epämääräisiin olosuhteisiin.

Jos olet masentunut, hae lääkäriltä apua. Jos lapsen tapaamisoikeuksista ei pidetä huolta, ota yhteyttä lastenhuoltoon. Tarvittaessa oikeusapumies (kunnallinen palvelu, hinta määräytyy tulojesi mukaan) auttaa lakiasioissa.

On selvää, että exäsi haluaa lapsen itselleen, jotta hän saisi lapsilisärahat ja sinulta elatusta. Vaikuttaisi kirjoituksesi perusteella siltä, että se on ainoa syy, miksi haluavat lapsen.

Jos saisit asiasi kuntoon, niin voisit hakea yksinhuoltajuutta, jolloin isä näkisi lasta vain valvotuissa olosuhteissa, jos pelkäät, että lapsesi on henkisesti tai fyysisesti vaarassa isän luona.

Eikö sinulla ole omia sukulaisia, jotka voisivat auttaa lapsenhoidossa? Tarvitset omaa aikaa, jotta saat aika ajoin hengähdystaukoa lapsenhoitoon. Yksinhuoltajuuden saadaksesi joutuu yleensä selvittämään sen, että miten hoito onnistuu ilman miestä.

Ootko sä ihan idiootti!? älä anna sitä lastasi sen miehen huostaan, pahimmassa tapauksessa se saa siellä osakseen väkivaltaa ja ties mitä.. kun asennekin ollut tuo. Sinä olet lapsen äiti ja sun pitää tietää missä lapsi millonkin on ja kenen kanssa ja millaisissa oloissa! olet aika vastuuton.

mies32v

Tuli kyllä tosi paha olo tämän avauksen luettuani. Säälittää tuo 2-vuotias, pieni ihmisenalku ihan kybällä. Miksi, miksi ja vielä kerran miksi.

Kertomasi perusteella asiat ovat päässeet teillä hurjaan pisteeseen. Nyt olisi ehdottoman tärkeää, että ihan ensisijaisesti pitäisit parhaan mahdollisen huolen itsestäsi, perusasiat kuten lepo, ulkoilu ja syöminen kuntoon.
Seuraavaksi lähde hakemaan apua itsellesi ja lapsellesi. Olet elänyt lapsen isän alkoholismin varjossa. Alkoholismi on sairaus, joka sairastuttaa laajasti myös ympäristönsä. Suosittelen lämpimästi sinulle paikkakuntasi Al-Anonia. Se voisi olla ensimmäinen ja pehmeä askel omaan ja siten lapsesi toipumiseen.
On tärkeää, että sanoudut irti lapsesi isän sairaudesta ja lakkaat olemasta kynnysmattona. Sinun on pysyttävä vahvana ja laitettava selkeät rajat suhteelleenne.
Hakeudu johonkin ammattiauttajan paikeille, kuten kirkon diakonian tai mielenterveystoimiston piiriin, jos on varaa niin yksityisen terapeutin luo. Kuuntele tarkasti omia tuntemuksiasi siitä, voitko luottaa auttajaan. Luottamus on tällaisen suhteen perusta.
Ennen kuin menet kertomaan koko tarinaa kenellekään ulkopuoliselle, hanki lapsellesi psykiatrista apua. Hän tulee varmasti tarvitsemaan sitä.
Tilaa aika lastenvalvojalta saadaksesi kirjallisen sopimuksen lapsen tapaamisista. Älä anna lasta isälleen näiden aikojen ulkopuolella ja jos isä ei tule sovittuna aikana, niin sitten jää tulematta. Jos isä ei kertakaikkiaan suostu kirjallisen sopimuksen tekoon, hae sitä käräjäoikeudesta.
Jossain vaiheessa joku auttava instanssi tulee tekemään lastensuojeluilmoituksen. Sinun olisi ehkä hyvä ottaa itse yhteyttä myös sinne, ehkäpä viimeistään sitten kun olet löytänyt itsellesi luotettavan auttajan. Lapsesi elämä kuulostaa todella rikkinäiseltä ja älä suostu mihinkään sijoituksiin kodin ulkopuolelle ilman pätevää syytä, se tekee lapsesi elämän vieläkin rikkinäisemmäksi. Jos lastensuojelu uhkaa kodin ulkopuolelle sijoituksella, pyydä päästä yhdessä lapsen kanssa perhekuntoutukseen johonkin sitä tarjoavaan laitokseen. Ota myös itse selvää näistä laitoksista, jos lastensuojelussa ovat asiasta tietämättömiä. Kun lapsen arki on tasoittunut niin myöhemmin voisi kyseeseen tulla esim. tukiperhe lapselle, että saat levättyä välillä.
Lapsesi tarvitsee nyt ehdottoman rakastavan ja hyväksyvän aikuisen ja rauhallisen ja turvallisen ja säännöllisen arjen. Tee kaikkesi pystyäksesi tarjoamaan tämä kaikki lapsellesi. Joudut ehkä taistelemaan kovastikin, voimia!
Jos vain uskonnollinen näkemyksesi antaa periksi niin rukoile ja pyydä myös esirukouksia.

Ensinnäkin tärkein: Ole lapsesi kanssa niin paljon kuin kykenet. Järjestä hänelle aikaa, jos ja kun ilmeisesti nyt sinulla on paremmat mahdollisuudet tuon työsi puolesta. Imaise huolesi lastenvalvojalle, perheneuvolaan. Kysy, minne sinun on mentävä. Etsi tietoa ja tukea. Tiedän, raskasta, mutta tee parhaasi.

Hoida myös itseäsi hakemalla apua. Etsi neuvoja eri tahoilta. Ota yhteys työterveyspsykologiin ja pyydä lähetettä hoitosuhteeseen. Onhan sinulla ystäviä? Pyydä avoimesti tukea.

Mieti kaikkea hyvää, mitä sinulla on. Lapset ovat terveitä, sinulla on työ, vielä ei ole pienimmänkään kohdalta myöhäistä. Muistuta itseäsi omasta arvostasi. Ymmärräthän, kuinka tärkeä olet? Sinulla on kolme lasta, jotka rakastavat sinua. Aivan varmasti kaikki.

Seuraa lastasi, kirjoita päiväkirjaa, edes silloin tällöin. Kirjoita rakkaudestasi, kirjoita huolistasi, kirjoita haaveistasi.

Aseta itsesi isän, hänen äitinsä ja naisystäviensä yläpuolelle. Et ole kynnysmatto. Sinä päätät suostua tai olla suostumatta siihen. Älä aliarvioi itseäsi - väsyneenäkään. Sinä olet äiti, ja se on tärkein asia nyt.

Rakasta. Rakasta. Rakasta. Etsi yhteyttä lapseen, lapsiin. Luo perhettä, pieniä hyviä hetkiä. Kerro aina rakkaudestasi. Älä luovu pienimmästä päiviksi. Pidä kiinni sopimuksista. Kirjaa pitämättömät ja huolestuttavat asiat tapaamisissa. Rajaa niitä lastenvalvojan kautta, jos koet siihen aihetta. Lastenvalvojan luona ei ole pakko kirjoittaa sopimuksia, jotka tuntuvat vääriltä. Pidä puolesi myös virkamiesten aikaan. Jos isä vaatii ja sinä suostut, tekee lastenvalvoja työtä käskettyä. Jos olet huolissasi tupakoinnista ja juomisesta lapsen aikana, epäilet, ettei häntä hoideta asianmukaisesti, tee lastensuojeluilmoitus vaikka itse. Joudut kestämään melkoista epämukavuutta ja painetta, mutta jos koet sen olevan lapsen kannalta oikein ja parasta, sinun on siedettävä se. Tee, mikä on oikein. Anna itsellesi anteeksi mennyt ja aloita äitinä, jollaisena olet itsestäsi ylpeä.

Toivon sinulle voimia. Ja pahoittelen musertavan ilkeitä kommentteja, joita jotkut ihmiset tänne laittavat. Jätettäköön ne kertomaan vain ja ainoastaan heistä itsestään..

Ap tässä. Kiitos viesteistänne ja kannustuksestanne. Olen viimeisen kuukauden ajan ollut tiiviisti lasteni kanssa. Olen ihan tarkoituksella kiinnittänyt huomiota viestintään pieninpäni kanssa. Olen ottanut syliin, katsonut silmiin ja jutellut, kertonut mitä seuraavaksi tehdään jne. Yöllä olen ottanut viereen, halinut ja suukotellut. Olemme tehneet retkiä merenrannalle, puistoihin ja metsiin.

Kyllä huomasin, että tämä tuli todella tarpeeseen. Lapseni kommunikoi enemmän ja on eläväisempi, ei enää rauhaton ja hämmentyneen oloinen. Ikävää on ollut huomata, että puheen kehitys on jäänyt pahasti jälkeen. Lapsi sanoo vain joitakin sanoja, kuten pupu ja mopo. Ollaan luettu nyt kirjoja. Kohta meillä on onneksi neuvola.

Lapsen isä on muuttanut yhteen uuden naisystävän kanssa, eikä hänestä ole kuulunut enää oikeastaan mitään. Tiedän vain, että alkoholi näyttelee suurta osaa molempien elämässä. Olen antanut mahdollisuuden tavata päiväsaikaan, yöksi en uskalla antaa enää. Tässä kuussa on miehelle riittänyt yksi muutaman tunnin päivävierailu, ensi kuussa niitä on kaksi. Enempää hän ei ole pyytänyt, eikä muutenkaan ole ottanut mitään yhteyttä. Ehkä hänkin on tyytyväinen näin.

Minusta ainakin tuntuu, että elämä on rauhallisempaa ja lapset voivat paremmin. Ainakin tiedän missä lapseni on.