suksen pohjat ja voiteet

Olen "siklari" nyt ja vastakin.

Kun pohjan siklaa huolella, se on luistava eikä tarvitse paljonkaan huoltoa. En ole koskenut parafiineihin enää vuosiin.

Huolellinen voitelu antanee ainakin kosteilla keleillä vähän etua, mutta sen antama luisto ei yleensä ole kovin pysyvä. Ja voide siis ei imeydy pohjaan.

Pohjamateriaalin merkityksen korostaminen tosiaan vie pohjaa luistovoiteluajattelulta. Toisaalta suksen profiili on ehdottomasti merkittävin tekijä luistossa. Voi olla, että uudet Rossignolit ovatkin hyviä nimen omaan profiilinsa osalta, eikä se pohjamateriaali olekaan niin ihmeellinen, mene ja tiedä.

Nyky sukset on niin hyviä tehtaan jäljiltä,että ei tartte tehdä muuta kuin hiihtää,joskus puhdistus messinkiharjalla.kilpahiihto erikseen.

http://www.primateriasport.se

Tuolta voi katsella kuka ja ketkä siklaavat,löytyy myös pohjoimaiden maajoukkueet.

Parafiinivoidetta imeytyy uusia suksia käsitellessä n.1 gramma/suksi. Uudelleen voideltaessa tuo voide uusiutuu, ja usein lähtee ladusta tarttunutta pohjaa siklatessa.

Voide sinänsä ei luista, vaan voide ja muovipohja yhdessä. Siksi pohjan laadulla on merkitystä, kuten Sotshissa käytetyistä valkopohjasuksista huomasimme.

Voiteenpoistoainetta ei pidä liikaa käyttää. Se on liuotinta, ja kuivattaa muovia. Joissakin poistoaineissa on hieman öljyä, ja ne ovat turvallisempia, esim. Maplus.

Useat uudet sukset on pohjavoideltu tehtaalla valmiiksi. Niillä siis voisi periaatteessa hiihtää semmoisenaan ensimmäiset kilometrit. Suosittelen kuitenkin ennen ensimmäistä hiihtoa laittamaan myös ensimmäisen luistokerroksen kotona, tai pyytää urheiluliikkeessä laittamaan.

Pelkästään siklattu suksi ei luista, kuten joku täällä palstoilla totesikin. Tiedän joitakin hurjia kilpahiihtäjiä, jotka vetävät suoraan voitettoman suksen pohjaa fluoripulverin. Sitten kiireesti kisan jälkeen pesevät öljyä sisältävän voiteenpoistoaineen ja harjan kanssa luistot pois. Fluorikin kun kuivattaa muovia.

Aina puhutaan ja väitellään siitä voiteen imeytymisestä. Mutta eiköhän se varsinainen imeytyminen tarvitsisi jotain huokoista pohjaa, mitä tuo suksenpohja ei missään nimessä ole?
Olisikohan nyt kuitenkin niin, että se parafiini tarttuu kiinni siihen pohjassa olevaan nukkaan, tai miksi sitä nyt kukin haluaa sanoa, joka siihen pohjaan on hionnan jäljiltä jäänyt. Koska eihän se pohja koskaan hionnan jäljiltä ole sileä.

Turhapa täällä on inttää. Oletteko muuten koskaan katselleen suksen pohjaa mikroskoopilla? Ja oletteko verranneet muoviämpärin muovia ja suksen pohjan muovimateriaalia keskenään? Muovista tehdyt vesiputketkin mikroskooppisen huokoisuuden vuoksi tihkuvat läpi ajan kanssa hieman vettä, sanoi tuntemani LVI-asentaja. Omakotitalossa se kuulemma on litran luokkaa vuodessa. Vesiputki lienee tehty niin tiiviiksi kuin se on mahdollista. Rasvamolekyyli on pienempi kuin veden vastaava, ja muovimateriaali suksen pohjassa erilaista, pehmeämpää kuin ämpärissä tai Uponal vesiputkessa. Eri muovimateriaalien ominaisuuksista kyllä löytyy tietoa, kun sitä vain vaivautuu etsimään, vaikkapa nykyaikaisesta kotkotuksesta nimeltään internet.