Muutama vuosi sitten oli kovat väittelyt ns."siklaajien" ja voitelijoiden välillä. Voitelijat väittivät, että voidetta saadaan imeytymään pohjaan useita kerroksia ja että se on välttämätöntä luiston suhteen. Siklaajien mukaan suksen pohja ei ime mitään ja voidetta ei tarvita. Tarvitaan vain siklaus, jollaisilla suksilla kuulemma kilpahiihtäjätkin hiihtää - toki yhtään nimeä ei muistunut mieleen. Lähes yhtä mieltä oltiin siitä, että kuvioinnilla on vaikutusta luistoon. Nyt ei näy enää siklaajia palstalla ollenkan - oliko heidän tietonsa sittenkin väärää? Mutta tänä talvena on kisoissa tullut selostajienkin suusta moneen kertaan, että Rossignolilla on uutuussuksi, jossa on erilainen pohjamateriaali ja se on selvästi parempi märällä kelillä kuin entiset materiaalit. Mutta mutta... Olen ymmärtänyt, että edelleen huipulla kaikkia suksia luistovoidellaan. Jos se voide imeytyy pohjaan, niin eihän silloin ole väliä, mitä ainetta se pohja on. Voidehan luiston antaa ainakin suht lyhyellä matkalla. Mutta jos se rossignol on parempi, niin sillonhan voide ei imeydy. Voisi päätellä, että sitä voidetta jää pohjaan mitättömän ohut kerros, joka hetkessä kuluu pois ja sitten luistateen pohjamateriaalilla. Siis kannattaako tuo voitelu sittenkään muille kuin kauppiaille?
suksen pohjat ja voiteet
imeytyykö?
131938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen "siklari" nyt ja vastakin.
Kun pohjan siklaa huolella, se on luistava eikä tarvitse paljonkaan huoltoa. En ole koskenut parafiineihin enää vuosiin.
Huolellinen voitelu antanee ainakin kosteilla keleillä vähän etua, mutta sen antama luisto ei yleensä ole kovin pysyvä. Ja voide siis ei imeydy pohjaan.
Pohjamateriaalin merkityksen korostaminen tosiaan vie pohjaa luistovoiteluajattelulta. Toisaalta suksen profiili on ehdottomasti merkittävin tekijä luistossa. Voi olla, että uudet Rossignolit ovatkin hyviä nimen omaan profiilinsa osalta, eikä se pohjamateriaali olekaan niin ihmeellinen, mene ja tiedä.
Nyky sukset on niin hyviä tehtaan jäljiltä,että ei tartte tehdä muuta kuin hiihtää,joskus puhdistus messinkiharjalla.kilpahiihto erikseen.
No niinhän se kuntoilijalla menee. Haen siklauksen myötä pientä lisäluistoa suksiini. Millään käsittelyllä ei tehdä ratkaisevaa luiston lisäystä.
Ostin syksyllä uudet Rossignol X-IUM luistelusukset ja kokeilin tuota. Harjasin pohjat kiiltäviksi ilman voidetta ja lähdin ladulle. Puolen kilometrin jälkeen ei luistanut mihinkään ja pohjat olivat muuttuneet harmaaksi, joten tuo on täyttä puppua että uusi suksi luistaa ilman minkäänlaista käsittelyä. Itse suosin muuten terässiklausta.
Niissä oli kaiketi jokin suojavaha tehtaan jäljiltä. Se olisi syytä ensin poistaa.
Puhdistin ensin voiteenpoistoaineella.
Voiteenpoistoaine ei välttämättä poista kunnolla, jos parafiinia on paksu kerros. Kokeile ottaa siklillä.
http://www.primateriasport.se
Tuolta voi katsella kuka ja ketkä siklaavat,löytyy myös pohjoimaiden maajoukkueet.
Parafiinivoidetta imeytyy uusia suksia käsitellessä n.1 gramma/suksi. Uudelleen voideltaessa tuo voide uusiutuu, ja usein lähtee ladusta tarttunutta pohjaa siklatessa.
Voide sinänsä ei luista, vaan voide ja muovipohja yhdessä. Siksi pohjan laadulla on merkitystä, kuten Sotshissa käytetyistä valkopohjasuksista huomasimme.
Voiteenpoistoainetta ei pidä liikaa käyttää. Se on liuotinta, ja kuivattaa muovia. Joissakin poistoaineissa on hieman öljyä, ja ne ovat turvallisempia, esim. Maplus.
Useat uudet sukset on pohjavoideltu tehtaalla valmiiksi. Niillä siis voisi periaatteessa hiihtää semmoisenaan ensimmäiset kilometrit. Suosittelen kuitenkin ennen ensimmäistä hiihtoa laittamaan myös ensimmäisen luistokerroksen kotona, tai pyytää urheiluliikkeessä laittamaan.
Pelkästään siklattu suksi ei luista, kuten joku täällä palstoilla totesikin. Tiedän joitakin hurjia kilpahiihtäjiä, jotka vetävät suoraan voitettoman suksen pohjaa fluoripulverin. Sitten kiireesti kisan jälkeen pesevät öljyä sisältävän voiteenpoistoaineen ja harjan kanssa luistot pois. Fluorikin kun kuivattaa muovia.
Ymmärtääkseni kukaan ei ole todistanut, että voide imeytyisi pohjaan. Muovi ei ole sellainen materiaali, että se imisi mitään, ja pohja on niin tiivis, ettei siellä ole huokosia, joihin parafiini mahtuisi imeytymään. Sen sijaan voide tarttuu pohjaan muuten (tai liukenee jos on korkea lämpötila käytössä).
Aina puhutaan ja väitellään siitä voiteen imeytymisestä. Mutta eiköhän se varsinainen imeytyminen tarvitsisi jotain huokoista pohjaa, mitä tuo suksenpohja ei missään nimessä ole?
Olisikohan nyt kuitenkin niin, että se parafiini tarttuu kiinni siihen pohjassa olevaan nukkaan, tai miksi sitä nyt kukin haluaa sanoa, joka siihen pohjaan on hionnan jäljiltä jäänyt. Koska eihän se pohja koskaan hionnan jäljiltä ole sileä.
Turhapa täällä on inttää. Oletteko muuten koskaan katselleen suksen pohjaa mikroskoopilla? Ja oletteko verranneet muoviämpärin muovia ja suksen pohjan muovimateriaalia keskenään? Muovista tehdyt vesiputketkin mikroskooppisen huokoisuuden vuoksi tihkuvat läpi ajan kanssa hieman vettä, sanoi tuntemani LVI-asentaja. Omakotitalossa se kuulemma on litran luokkaa vuodessa. Vesiputki lienee tehty niin tiiviiksi kuin se on mahdollista. Rasvamolekyyli on pienempi kuin veden vastaava, ja muovimateriaali suksen pohjassa erilaista, pehmeämpää kuin ämpärissä tai Uponal vesiputkessa. Eri muovimateriaalien ominaisuuksista kyllä löytyy tietoa, kun sitä vain vaivautuu etsimään, vaikkapa nykyaikaisesta kotkotuksesta nimeltään internet.
Millä perusteella rasvamolekyyli on pienempi kuin vesimolekyyli?
Vesimolekyylissä (H2O) on vain 3 atomia, rasvamolekyylissä on kymmeniä atomeja. Tämänkin voi tarkistaa internetistä. Tosin eihän se rasvaa ole, mitä pohjiin laitetaan, vaan parafiinia, jonka molekyylit saattavat olla vielä rasvaakin isompia.