Kirjoitan kirja sarjaa, jota olen kirjoittanut jo 3-5 vuotta, mutta aloitin sen puhtaaksi kirjoittamisen äsken. Se kertoo 1500-luvun suomesta ja on siis fantasia kirja.
Haluaisin, että sitä arvostelisi jotkut, jotka ovat lukeneet fantasia kirjoja eli siis "Kokeneita lukutoukkia" Kiitos jo etu käteen :)
Loputon Elämä 1.
Aluksi 1.
Suomalaisen maalaiskylän ulkopuolella asui monia perheitä ja erakoita.
He erosivat näistä erittäin paljon.
Nämä kaksi poikaa joutuivat eroon vanhemmistaan ja sisaristaan jo nuorina.
“Julius ! Russakko soppa on valmista! Jätä se kivi jo rauhaan ja tulepa syömään !”
Hän on Jaska ruskea hiuksinen mies jonka sinisistä silmistä hänet tunnistaa jokainen ja riitapukarit muistuvat hänet aina hänen lihaksikkaista käsistänsä. Jo 20kymmentä vuotias Jaska on huolehtinut veljestään kuusivuotiaasta lähtien.
“Tulossa ollaan!” Julius vastasi.
Julius on nyt jo 14vuotias. Kivi josta Jaska puhui on munan muotoinen ja nyrkin kokoinen. Julius löysi sen järven rannalta toissa päivänä ja on siitä lähtien pitänyt sitä mukanaan. Julius on Jaskasta poiketen vaalea hiuksinen ja hänellä on ruskeat silmät. Molemmat pojat ovat hieman lyhyitä, mutta voimaa ja tahtoa heissä piisaa.
“Kylällä ollessani kuulin, että jaarli on kadoittanut lohikäärmeen munan.” Jaska kertoi.
“Kaiken maailman juoruja sä kuulet.” Julius vastasi.
“Jos se sun kivi onkin se muna ?” Jaska sanoi naurua pidätellen.
“Kumpa oiskin niin päästäis pois täältä synkästä surmanloukusta.” Julius totesi soppaa litkien.
“Niimpä.” Jaska totesi ja rupesi tiskaamaan puista kulhoaan.
Jaska söi aina nopeammin, kuin Julius ja hän aina ivaili nopeudellaan josta hän oli ylpeä.
“Kun olet syönyt, niin menepä nukkumaan. Jooko ?” Jaska kysyi hieman käskevästi mikä ei hänelle ollut normaali tapa puhutella ketään.
“Totta kai, mihin sä meet ?” Julius kysyi huolestuneeseen sävyyn.
“Hoitamaan asioita, ei mitään vakavaa.” Jaska vastasi. Se kuulosti valheelta mutta Julius uskoi sen.
-Jaskan päiväkirjat .1-
~veljeskunta~
Juoksin hevosten tallille ja menin nopeasti sisään samalla potkaisten jalan lattiasta pilkistävään lautaan. Itsekseen kivusta kiroten sytytin oven viereisen soihdun jonka valossa kävelin tallin perälle.
Siirsin heinä korin, jonka alta paljastui luukku.
Vedin syvään henkeä ja nostin luukun ja hyppäsin alas.
Luukku tömähti kiinni yläpuolellani. Otin seinällä olevasta naulakosta lyhye hupullisen kaavun jonka vaalea väri korostui liekin valossa. Kiristin punertavalla nahka vyöllä kaavun päälleni. Puin vielä taistelukäsineen jossa oli hopealla koristeltu orbis symboli joka kiilteli valossa kuin veitsen terä.
Soihdun valossa kävelin tunnelia pitkin liukuhissille.
Se liukui alas nopeasti ja tömähti paikalleen luontevasti.
Edessä oli portti jossa luki “Pulcher Orbis” tein ilmassa ristin ja avasin portin.
Lyhyen kävely matkan jälkeen saavuin portaikkoon jonka lopussa häämötti ovi.
Vedin hupun päähäni ja avasin oven ja kuulin heti tervehdyksen ovelta.
“Salus carus frater.”
Samoihin aikoihin Julius pyöri heinillä täytetyssä sängyssänsä mietiskellen missä Jaska mahtoi olla juuri nyt, mutta havahtui ajatuksistaan kun alhaalla kuului tömähdys. Julius meni alas portaita ja riensi keittiöön.
Kivi oli pudonnut lattialle.
“Mitäs sinä siinä teet ?” Julius sanoi kivelle kuin kivi olisi ollut koiran pentu.
Julius nosti kiven käteensä, mutta heti, kun hän kosketti sitä hän näki näyn. Jaskan verta vuotavan ruumiin teloitus pölkyllä ja jaarlin riiputtamassa Jaskan elotonta päätä hiuksista.
Julius huusi kauhusta, mutta näky hälveni.
Siinä oli pieni pätkä tarinaa toivottavasti tykkäsit ja kiitos, että luit :)
Tekstin ja sen sisällön kopiointi on ehdottomasti kielletty. Julkinen näyttäminen ja levittäminen ilman kirjoittajan henkilökohtaista lupaa on kielletty ehdottomasti.
Kaikki oikeudet omistaa *nimimerkki* juhan K
Haluaisin, että sitä arvostelisi jotkut, jotka ovat lukeneet fantasia kirjoja eli siis "Kokeneita lukutoukkia" Kiitos jo etu käteen :)
Loputon Elämä 1.
Aluksi 1.
Suomalaisen maalaiskylän ulkopuolella asui monia perheitä ja erakoita.
He erosivat näistä erittäin paljon.
Nämä kaksi poikaa joutuivat eroon vanhemmistaan ja sisaristaan jo nuorina.
“Julius ! Russakko soppa on valmista! Jätä se kivi jo rauhaan ja tulepa syömään !”
Hän on Jaska ruskea hiuksinen mies jonka sinisistä silmistä hänet tunnistaa jokainen ja riitapukarit muistuvat hänet aina hänen lihaksikkaista käsistänsä. Jo 20kymmentä vuotias Jaska on huolehtinut veljestään kuusivuotiaasta lähtien.
“Tulossa ollaan!” Julius vastasi.
Julius on nyt jo 14vuotias. Kivi josta Jaska puhui on munan muotoinen ja nyrkin kokoinen. Julius löysi sen järven rannalta toissa päivänä ja on siitä lähtien pitänyt sitä mukanaan. Julius on Jaskasta poiketen vaalea hiuksinen ja hänellä on ruskeat silmät. Molemmat pojat ovat hieman lyhyitä, mutta voimaa ja tahtoa heissä piisaa.
“Kylällä ollessani kuulin, että jaarli on kadoittanut lohikäärmeen munan.” Jaska kertoi.
“Kaiken maailman juoruja sä kuulet.” Julius vastasi.
“Jos se sun kivi onkin se muna ?” Jaska sanoi naurua pidätellen.
“Kumpa oiskin niin päästäis pois täältä synkästä surmanloukusta.” Julius totesi soppaa litkien.
“Niimpä.” Jaska totesi ja rupesi tiskaamaan puista kulhoaan.
Jaska söi aina nopeammin, kuin Julius ja hän aina ivaili nopeudellaan josta hän oli ylpeä.
“Kun olet syönyt, niin menepä nukkumaan. Jooko ?” Jaska kysyi hieman käskevästi mikä ei hänelle ollut normaali tapa puhutella ketään.
“Totta kai, mihin sä meet ?” Julius kysyi huolestuneeseen sävyyn.
“Hoitamaan asioita, ei mitään vakavaa.” Jaska vastasi. Se kuulosti valheelta mutta Julius uskoi sen.
-Jaskan päiväkirjat .1-
~veljeskunta~
Juoksin hevosten tallille ja menin nopeasti sisään samalla potkaisten jalan lattiasta pilkistävään lautaan. Itsekseen kivusta kiroten sytytin oven viereisen soihdun jonka valossa kävelin tallin perälle.
Siirsin heinä korin, jonka alta paljastui luukku.
Vedin syvään henkeä ja nostin luukun ja hyppäsin alas.
Luukku tömähti kiinni yläpuolellani. Otin seinällä olevasta naulakosta lyhye hupullisen kaavun jonka vaalea väri korostui liekin valossa. Kiristin punertavalla nahka vyöllä kaavun päälleni. Puin vielä taistelukäsineen jossa oli hopealla koristeltu orbis symboli joka kiilteli valossa kuin veitsen terä.
Soihdun valossa kävelin tunnelia pitkin liukuhissille.
Se liukui alas nopeasti ja tömähti paikalleen luontevasti.
Edessä oli portti jossa luki “Pulcher Orbis” tein ilmassa ristin ja avasin portin.
Lyhyen kävely matkan jälkeen saavuin portaikkoon jonka lopussa häämötti ovi.
Vedin hupun päähäni ja avasin oven ja kuulin heti tervehdyksen ovelta.
“Salus carus frater.”
Samoihin aikoihin Julius pyöri heinillä täytetyssä sängyssänsä mietiskellen missä Jaska mahtoi olla juuri nyt, mutta havahtui ajatuksistaan kun alhaalla kuului tömähdys. Julius meni alas portaita ja riensi keittiöön.
Kivi oli pudonnut lattialle.
“Mitäs sinä siinä teet ?” Julius sanoi kivelle kuin kivi olisi ollut koiran pentu.
Julius nosti kiven käteensä, mutta heti, kun hän kosketti sitä hän näki näyn. Jaskan verta vuotavan ruumiin teloitus pölkyllä ja jaarlin riiputtamassa Jaskan elotonta päätä hiuksista.
Julius huusi kauhusta, mutta näky hälveni.
Siinä oli pieni pätkä tarinaa toivottavasti tykkäsit ja kiitos, että luit :)
Tekstin ja sen sisällön kopiointi on ehdottomasti kielletty. Julkinen näyttäminen ja levittäminen ilman kirjoittajan henkilökohtaista lupaa on kielletty ehdottomasti.
Kaikki oikeudet omistaa *nimimerkki* juhan K
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse kirjoitan ja luen paljon. Voin sanoa, että hienoa kuvailua, virkkeet ovat hyvän pituisia, sujuvalta teksti vaikuttaa ja mielenkiintoinen teksti. :)
Erittäin kiinnostavan oloinen kirja!!:) kuvailu oli sujuvaa, tarina kulki eteenpäin, aihekin vaikuttaa mielenkiintoiselta, tosin noin lyhyen pätkän perusteella en ihan vielä saanut juonesta kiinni.
Pikkuvinkkinä vain: tarkistapa muutamia kirjoitusasuun liittyviä seikkoja mm. aikamuotojen kohdalla ja esim. sanaa "niinpä" ei kirjoiteta "niimpä", vaikka se lausuttaessa kuulostaisikin siltä.
Mutta kaikkea hyvää kirjasarjasi suhteen! Pikku viilauksella siitä voi tulla oikea mestariteos ;)
Iha paska. Miksi se musta mies ei harrastanut seksiä sen milfin kanssa, ja miksi roope ryösti pankin? Tässä tarinassa on kaikki vialla. Numeroksi saat todistukseen 6. Olen pahoillani.
Alku ehkä vähän tylsä ja hirveesti lähinnä pelkkiä puheenvuoroja, mutta se nyt voi johtua pelkästään alusta. Kirjoitusvirheitä sen sijaan on paljon ja kannattaisi keskittyä enemmän kielioppiin; pilkkuja puuttuu paljon ennen sivulauseita, 20kymmentä vuotias kirjoitetaan 20 vuotias, myös puheenvuorot ovat osa kirjakieltä ja osa puhelimella, eli kannattaa jatkossa valita joko tai. :)