Onko kukaan aikuinen lukenut lastenkirjoja ihan vaan itsekseen eikä lapsille? Minulla ei ollut valitettavasti pienenä kirjoja, joten olen nyt aikuisena lukenut joitakin ( Nalle Puh, Liisa Ihmemaassa jne). Ehdottomasti parhaita lukemiani ovat Jukka Parkkisen Karhumäki-kirjat mm. Kirjeitä Karhumäestä. Minusta niissä on aivan mahtavaa kielellä leikittelyä ja luulenkin ettei kaikki sanaleikit avaudukaan lapselle.
Aikuinen lastenkirjojen lukija
Hjördis
6429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
monet ihmiset lukevat harrastuksekseen, siksi, ettei ole voinut lapsena lukea , ammaikseen ja niin edespäin.
Siinä missä Sinuhe, egyptiläinen tai joku muu aikuisten kirja luetaan monta kertaa, myös lasten ja nuorten kirjat tulevat jossain elämän tilanteessa mieleen. Ja nythän niitä saa paremmin käsiinsä. Satuja en niinkään, mutta nuorten kirjoja olen lukenut. Silti on moni tyttö-kirjasarja vielä lukematta.Aikanani luin Viisikoita ja poikien "jännitystä", siinäpä syy.
On tullut luettua lastenkirjoja itsekseen aikuisena. On myös vähän toinen näkemyskin niihin kuin lapsena lukiessa.
Katto-Kassinen oli tosi huippu nyt aikuisena (luin sen pari vuotta sitten). Lapsena en oikein tykännyt siitä.
Sitä paitsi lasten kirjat ovat rentouttavia ei seksiä ja väkivaltaa eikä muutenkaan mitään aikuisten murheita.
Suosittelen aikuisille lukemiseksi Nopolan sisarusten kirjoittamaa Risto Räppääjä-sarjaa. Todella hupaisia ja hauskoja kirjoja. Tuli lukeneeksi yhden aivan sattumalta, sillä en ole lapsuuden jälkeen lastenkirjoja lukenut. Nyt tekisi kovasti mieli lukea koko Räppääjä-sarja.
Veljeni, Leijonamieli. Aivan loistava kirja.
Ehdottomasti ja välillä monta peräkkäin. Monet luen nyt toisin silmin kuin silloin lapsena. Osaa en ole lapsena syystä tai toisesta lukenut, joten nyt paikkaan aukkoja.
Olen myös tutustunut kuvakirjoihin, osin kyllä siksi, että kirjoitan ajoittain kirjallisuuteen liittyvää, mutta myös omaksi huvikseni. Nauroin kuollakseni viimeksi Wendy Smithin kirjan Telonius ja kaksoset kuville. Miten niin vähin viivoin saakin niin loistravia hiirennaamoja aikaan!
Yksi kauheimpia kommentteja, mitä viime aikoina olen kuullut, oli se kun muuan lähipiirin kasvava koululainen ihan vakavissaan sanoi, että hänen pitää nyt äkkiä lukea pari tietyn kirjailijan tyttökirjaa, koska kohta hän on liian vanha lukemaan niitä, ne kun on tarkoitettu 7-13 -vuotiaille. Liian vanha!!!
jo mummu ja luin pari vuotta sitten Mestaritontun seikkailut, jonka ostin 27 vuotiaalle tyttärelleni. Oli tosi nautittava lukukokemus.Sen jälkeen olen sen lukenut lapsille.